Etusivu Foorumi Uutiset Vinkit Galleria Kortit Linkit Info
 

Polarisaatiosuotimet

Matti Harju (17.9.2002)

Lähteenä käytetty Popular Photography syyskuu 2002, kahdeksan sivun artikkeli polarisaatiofilttereistä.

Vaikutus

Polarisaatiofiltterit lisäävät värisaturaatiota ja saavat viherkasvuston näyttämään vihreämmältä, ruusut punaisemmilta ja taivaan sinisemmältä. Ne poistavat myös kaikenlaisia heijastuksia, jolloin värit näkyvät puhtaampina. Tietyissä olosuhteissa sininen taivas tummuu, mutta mikään muu osa kuvasta ei muutu. Osa taivaalla näkyvästä sinestä on polarisoitunut heijastuessaan ilmakehän hiukkasista. Pöyrittämällä suodinta voidaan estää tämän polarisoituneen valon kulku linssiin, jolloin taivas tummenee

Milloin tehokkain

Kirkkaassa sinisessä taivaassa on paljon polarisoitunutta valoa, aurinkoon Polarisaatiofiltterinähden yhdeksänkymmenen asteen kulmassa teho on suurin. Harmaassa pilvien peittämässä taivaassa ei ole paljoa valonsäteitä, joten filtterin vaikutus on pieni. Peukalo suunnataan kohti aurinkoa, etusormi ojennetaan suoraksi yhdeksänkymmenen asteen kulmaan (kuten lapsi tekee matkiessaan aseella ampumista). Rannetta taivuttamalla etusormi piirtää kaaren, jossa polarisaatiofiltterin vaikutus on suurin. Keskipäivän aikaan efekti on voimakkain horisontissa, auringonlaskun aikaan pään yläpuolella.

Heijastuksien vähentäminen on hankalampaa. Metallipintoihin ja vähän voimakkaammin aaltoilevaan vedenpintaan filtteri ei tehoa. Tasaisiin heijastaviin pintoihin, esim. ikkunalasiin ja lammen pintaan, teho on suurin, mutta heijastuskulman on oltava kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen asteeseen.

Hiekka, puuterilumi, kivikko, pilvet ja iho hajoittavat valoa, poistavat siis polarisaatiota, eikä niihin polarisaatiosuodin voi tehota.

Miten käytetään

Polarisaatiosuotimen voi irrottaa linssistä ja pyörittää silmien edessä, kun etsitään tehokkainta kohtaa. Kuvaamiskulmaa kannattaa myös vaihtaa. Filtterissä on usein pieni merkki osoittamassa polarisaatioakselia. Kun tämä merkki on auringon suunnassa, niin taivas tummuu tehokkaimmin. Parhain tilanne on silloin, kun valonlähde ja kamera on kolmenkymmenen asteen kulmassa ja välissä on heijastava ikkuna. Polarisaatiosuotimien valoa vähentävä kerroin vaihtelee yleensä kahden ja neljän välillä. Jos kerroin on kaksi, niin valon määrä pienenee puoleen.

Maalausten kuvaus

Maalausten, valokuvien, piirrosten kuvaukseen polarisaatiofiltterit sopivat erityisen hyvin. Ne lisäävät värien saturaatiota ja vähentävät heijastuksia. Lamput asetetaan neljänkymmenenviiden asteen kulmaan molemmin puolin kuvattavaa ja kamera kuvattavan eteen. Jos heijastuksia vielä ilmenee, niin lamppujen eteen laitetaan polarisaatiokalvo (molemmissa samaan suuntaan). Kameran edessä olevaa filtteriä käännetään kohtisuoraan näitä vasten, jolloin vaikutus on suurin.

Muistettavaa

Suodinta voi käyttää ND-filtterin (neutral density) tavoin. Aurinkolaseja ei kannata (polariroid-lasit) käyttää filtterillä kuvatessa. Nurkkien vinjetointi uhkaa kuvaajaa, erityisesti laajakulmapäässä. Polarisaatiosuotimet ovat paksumpia kuin muut suotimet.

Kahta lajia

Polarisaatiosuotimia on kahta lajia, lineaaripolarisaatiosuotimia ja pyöröpolarisaatiosuotimia. Lineaaripolarisaatiosuotimet ovat aina halvempia, usein puolet ja vähemmänkin polarisaatiosuotimien hinnasta. Ne toimivat mainiosti tavallisissa digikameroissa, mutta aiheuttavat ongelmia ttl-kameroissa (through the lens), joissa tarkennus/valonmittaus tapahtuu hajottamalla valonsäde ja kokoamalle se taas uudelleen. Yleensä suotimissa on merkinnät, joista käy ilmi tyyppi, esim. pl. = polarisaatio. Tyypin voi selvittää pitämällä suodinta peilin edessä. Jos päällekkäin menevissä peilikuvan ja varsinaisen suotimen kohdista näkyy läpi (eikä kääntäminenkään vaikuta), niin kyseessä on lineaaripolarisaatiosuodin. Jos päällekkäin osuva kohta näkyy mustana, niin kyseessä on pyöröpolarisaatiofiltteri. (Ensin ns. uroskierteet itseen päin, pitäisi näkyä läpi. Sitten pyöräytetään akselin ympäri, uroskierteet peiliä päin => pyöröpolasta ei nyt näy läpi).

Oma käyttöni

Minolta Dimage 7 -digikamerassa on hankala käyttää polarisaatiosuodinta, sillä vähänkään paksummat mallit vinjetoivat alle 50 mm:n. Tästä huolimatta pidän käytännössä aina suodinta ulkoilmassa kuvatessani. Sisällä filtterin joutuu ottamaan pois, sillä se vaikuttaa valotukseen parin pykälän verran. Museoissa olen suodinta käyttänyt heijastusten poistoon lasin läpi kuvatessa. Taivaan värin tummumista ei ole kovin helppo aina huomata evf:n eli elektronisen etsimen läpi.

Linkkejä

Matti Harju (17.9.2002)

| Vinkit-sivulle |

 


Hae Google:sta

Uutiset