Valotuksen perussäätöjen kulahtanut konsepti

[Maffer]

Harmi et nekin vähät resurssit meni juuri kesäkuvapresettiin :O

[Maffer]

Ajankohtainen artikkeli:
https://www.digitalcameraworld.com/news ... se-by-date

Valonmittaus kameroista löytyvillä tavoilla kuuluu museoon.

In short, it doesn’t much matter what the camera’s meter tells me – it’s what I see on the back of the camera or in the EVF that matters.

[habannaama]

In short, it doesn’t much matter what the camera’s meter tells me – it’s what I see on the back of the camera or in the EVF that matters.

Sekä että, sillä jotain se mittarikin (histogram) kertoo ja välillä koko setin voi laskea sen varaan, kun tietää ja tuntee laitteensa, tosin sama toisin päin, eli kun kokemus omasta laitteesta, voi surutta vetää pelkällä takatöllöllä tai evf:llä.

Ja koko hommaa helpottaa lisänä se, kun nykyisten järkkäreiden työstövara on aivan posketon.

[Q-vaaja]

Mun mielestä EVF ja kameran näyttö ovat hieman haastavia valotuksen tulkinnassa. Usein koen tarpeelliseksi alivalottaa tuntuvasti, jotta kirkkaassa päässä säilyy detskuja. Siitä näytön synkästä kuvasta ei näe, miten kuva kokonaisuudessaan onnistuu. Aika usein olenkin törmännyt siihen, että jälkikäsittelyssä huomaan varjojen nostelun ohessa jotakin suurempaa vikaa itse kuvassa. Olisi tullut kuvatessa huomioitua, jos ei olisi tarvinut vetää synkäksi koko roskaa. Saattaa esim. olla henkilöllä silmät kiinni tai muuta ärsyttävää. Joskus on ollut joku raaja kuvan ulkopuolella. Peilijärkkärillä ei ollut moista ongelmaa. Toki tuon simulaation kai saa myös pois, mutta sitten katoaa se joku muu.

[habannaama]

Mun mielestä EVF ja kameran näyttö ovat hieman haastavia valotuksen tulkinnassa. Usein koen tarpeelliseksi alivalottaa tuntuvasti, jotta kirkkaassa päässä säilyy detskuja. Siitä näytön synkästä kuvasta ei näe, miten kuva kokonaisuudessaan onnistuu. Aika usein olenkin törmännyt siihen, että jälkikäsittelyssä huomaan varjojen nostelun ohessa jotakin suurempaa vikaa itse kuvassa. Olisi tullut kuvatessa huomioitua, jos ei olisi tarvinut vetää synkäksi koko roskaa. Saattaa esim. olla henkilöllä silmät kiinni tai muuta ärsyttävää. Joskus on ollut joku raaja kuvan ulkopuolella. Peilijärkkärillä ei ollut moista ongelmaa. Toki tuon simulaation kai saa myös pois, mutta sitten katoaa se joku muu.

Kalustosta riippuvainen ja myös itse kuvaajasta, miten ne toimintatavat itselleen muodostanut.

Sonylla voi vetää huoletta näyttöjen mukaan niin halutessaan ja liki totuutta, tai ainakin näin koen. Toki kameralle kuin kameralle ylivalottaminen on pahasta, joten mieluummin hieman alivaloittaen, koska alivaloittaen työstövaraa on, toisin kuin esim. Canonin peililäpsyttimissä, joissa varjojen työstöön ei juuri jäänyt varaa.

Jos henkilöitä kuvaa ja moinen ongelma, niin monitori kiinni kameraan tai vetää sarjalla, jolloin edes yhdessä henkilöllä silmät auki. Tosin mallin ohjaus on kaiken a & o.

[Maffer]

Alivalottamisen tarve tänä päivänä kertoo surkeasta kennotekniikasta JA nojaamisesta museoaikaiseen prosessiin eli filmin ehdolla toimimiseen (yksi valotus). Digillä voisi tehdä paljon enemmän. Täytyy kuitenkin muistaa että tuo museoaikainen media on yhä parempi kuin paraskin digikenno mitä tulee puhkipalamisen estämiseen.

[ookke66]

Nyt ku on täällä kattellu näitä keskusteluja tauon jälkeen niin joka ikinen menee kolmannesta viestistä siihen välinetuubaan...sinällään harmi...yks asia,joka on varma...aina löytyy parempi kenno seukki vuonna tai sitä seuraavana...se on mahtavaa, että kuvat näkee heti...eikä viikon päästä...on aivan mahtavaa ku saa värkätä vanhojen linssien kanssa ja kuvankäsittelyssä voi muistella oliko tuo varjopaikka tommonen...jos oli niin olkoon sitte tumma...ei sieltä tarvi väkisin kaivaa esille mitään...ja se eri linssien omapiirteisyys...
...meinasin tuupata objektiiviralliin kyssärin? Onko joku oikeesti kokeillu n......a kumpi zoomi ois paree hommata..joko sigman vimonen 150-600...vai nikonin 200-500 f5.6...vai tamronin vastaava...mutten kysykkään...en uskaltanu mainita sanaa...NIKON...ääneen ku se on väärin...

[temama]

Nyt ku on täällä kattellu näitä keskusteluja tauon jälkeen niin joka ikinen menee kolmannesta viestistä siihen välinetuubaan...sinällään harmi...yks asia,joka on varma...aina löytyy parempi kenno seukki vuonna tai sitä seuraavana...se on mahtavaa, että kuvat näkee heti...eikä viikon päästä...on aivan mahtavaa ku saa värkätä vanhojen linssien kanssa ja kuvankäsittelyssä voi muistella oliko tuo varjopaikka tommonen...jos oli niin olkoon sitte tumma...ei sieltä tarvi väkisin kaivaa esille mitään...ja se eri linssien omapiirteisyys...
...meinasin tuupata objektiiviralliin kyssärin? Onko joku oikeesti kokeillu n......a kumpi zoomi ois paree hommata..joko sigman vimonen 150-600...vai nikonin 200-500 f5.6...vai tamronin vastaava...mutten kysykkään...en uskaltanu mainita sanaa...NIKON...ääneen ku se on väärin...

Just. Ja meinaat. että näinkin "selkeä" valitusmainen kommentti viestiketjussa nimeltä "valotuksen perussäätöjen kulahtanut konsepti" jotenkin auttaa missään?

Kun kerran valotusasiat ovat selvät sulle, niin miksi et laita tuota sinänsä ihan kuranttia objektiivikyssäriä tuonne "optiikka" -osioon? Täällä mainitaan jatkuvalla syötöllä eri kameramerkkejä, niin tuskinpa se Nikon on mikään kirosana.

[Maffer]

Juu ei oikein osunut laariinsa ny. Mut laareissa on aina madonreikiä tietenkin. Varsinkin Sonin laareissa.

Oikea vastaus on olla ostamatta mitään noista. 500/4 Nikkoreita saa edukkaasti käytettyinä. Zoomia tosi harvoin tarvitsee varsinkin kun haetaan jotain superia mikä kuitenkin aina vedetään sinne 500-600 päätyy ja maailma pimenee maksimiin. Hippasen lisää säästöä obiskakassaan ja kunnollisesti piirtävä supertele kassiin.

[ookke66]

Valotusasiat ei varmaan ikinä oo täysin selvät...mutta eihän se pyhä kolminaisuus oo kadonnu mihinkään...valotusaika...aukko ja herkkyys...näitä on nykyjään helpompi kokeilla...se menee vaan nykyään liian äkkiä pikselitasolle...ja taisteluun periaatteessa toissijaisista asioista...ei nähdä metsää puilta. Jos joku haluaa antaa kaiken tekoälyn hommaks niin ok...
Ei se oo mun mielestä valokuva, jos jostain maisemakuvasta revitään hampaat irvessä ja prossu savuten kaikki äärirajoille...osa vääntää suurennukseen kaakkoon edes kattomatta koko kuvaa...( arvasin...epätarkka)...se on silloin joku muu teos...enemmän taidetta...

[Maffer]

Tietenkin ne on selvät. Siinä ei ole mitään järkeä että lineaarinen sensori ängetään kuvantamislaitteeseen jolla koitetaan tallentaa jotain mitä itsekin katselee. Ero silmään ja silmän hyväksi on aivan posketon. Tämä tulee korjata välittömästi.

[ookke66]

Nyt päästään siihen meikäläisen hankalaan asiaan ja unohdetaan ne kennon edessä olevat asiat.
Filmiaikana kohinaa aiheutti filmin pinnalle ripoteltu joku aine, joka lisäsi sen filmin valoherkkyyttä...käsittääkseni valotusaika ei lisännyt filmien kohinaa eli rakeisuutta...?

Mutta digikennoissa...iso - herkkyyden lisäys tehdään siten että vähemmällä valolla ( kun tarvitaan lisää valoa lisätään ISOA) niin vahvistetaan pikselille muodostuvaa jännitettä. Tämän jännitteen osuuden kasvaessa suhteessa pikselille tulevaan valon määrään syntyy kohinaa ...eli samaa kuin radion suhina ennen....No miten tätä kohinan suhteellista osuutta voi pienentää?
1. Kasvattamalla yksittäisen pikselin kokoa
2. Pienentämällä jälkeen päin tämän jännitteen osuutta kuvassa ( tämä on se kameranvalmistajien keino eli kameran oma kohinanpoisto)

Myös pitkä valotusaika kasvattaa kohinaa, koska yksittäinen pikseli lämpenee enemmän ja jännite nousee kuten herkkyyttä(vahvistusta) nostaessa.
Varmaan tähtikuvaajien iso ongelma

1. :n johti siihen miksi heivasin pikkukennot pois...eli d300 ( 12mpix) oli kohinassa ihan toivoton vs d700 (12mpix)
Jokainen voi pähkäillä tätä ja se kameranvalmistaja, joka poistaa tämän ongelman parhaiten tekee pirun hyvän kennon ja hämärähiipparin.

Myös tästä päästään siihen, että kameran kuvaushetkellä päällä oleva suhinanpoisto toimii parhaiten...koska se puuttuu suoraan pikselille tulevaan jännitteen määrään. Ja kuvankäsittely rääkkää vaan jo tehtyä kuvaa..

[Maffer]

Nii'i. Mut kunnon kenno on pikselitasolla adaptiivinen. Jokaisen pikselin tulee reagoida 'herkkyyden' osalta valon intensiteettiin tai jos lineaarisuudesta ei pääse irti, pikselin arvo tulee puskuroida valotustapahtuman keston ajan. Jälkimmäinen on enemmän HDR-tyyppinen ja voi toki sopia tulevaisuuden vaatimuksiin.

[temama]

Mut onneksi kennot ovat kuitenkin jatkuvasti (vaikkakin hitaasti) parantuneet. Esim. mainitussa D300 kamerassa on 12mp apsc kenno, mutta nykyajan apsc kennot ovat jo esim. 26mp resoisia, ja hakkaavat vanhemmat 12mp ja 16mp apsc kennot ja jopa useita vanhempia kinokennoja!

Uusissa kinokameroissa on yli 40mp kennoja, ja ne suorittavat melkoisen hyvin kohinoiden suhteen - ja muutenkin.
Tästä kehityksestä poikkeuksena hiljattain tulleet ns. Stacked kennot joissa mennään kennon lukunopeus edellä (nopeampi AF, nopeampi sarjakuvaus, paremmat videot jne), mutta kohinoiden suhteen ollaan otettu askel taaksepäin.

[JL Anttola]

Siihen jälkeenpäin puuttumiseen on parin viime vuoden aikana vehkeet viisastuneet aikalailla. Tekoälyllä toki aina tehdään jotakin, mitä siinä kuvassa ei varsinaisesti ollut tai sitten otetaan pois jotakin, mitä siinä varsinaisesti oli. Mutta sen ohjelman kyky erottaa, mikä on kohinaa ja mikä taas jotakin, mikä kuvaan kuuluukin, on parantunut merkittävästi.

Voi tapella itsensä kanssa siitä, onko tämä nyt aito valokuva, vai onko tekoäly keksinyt osittain sen kuvan. Silloin voisi ratkaisu olla joku kinokennoa suurempi formaatti, studiovalot; siis kuvaa vain paikallaan pysyviä kohteita ja vain vähintään riittävässä valossa.

Jos sensijaan hyväksyy kuvat silloin, kun ne näyttävät omaan silmään samanlaisilta kuin muistaa kohteitten näyttäneen kuvatessaan, voi kuvata (jopa pienemmälle kennolle) isoilla ISOilla, ja ajaa kuvat kuvankäsittelyn kohinanpoiston läpi, ja katsella omaa silmää miellyttäviä kuvia, mitkä on ihan itse kuvannut?

Voi myös lopettaa kuvaamisen kokonaan niin kauaksi aikaa, kun kamerateollisuus on pystynyt tuottamaan myyntiin tulevaisuuden kameran, missä kaikki tekniset ongelmat on ratkaistu ja kenno tuottaa virheetöntä kuvaa kaikissa olosuhteissa. Tätä mallia en suosittele kellekään meistä ns. suurien ikäluokkien kansalaisista; saattaa loppua aika kesken? On tosin olemassa riski, että heti, kun kaikki nyt tiedossa olevat ongelmat on ratkaistu, onkin ilmennyt uusia ongelmia, ja ikä loppuu kesken myös suurten ikäluokkien lapsilta ja lapsenlapsilta?

Valintakysymyksiä nämä.

Jaakko

[habannaama]

Siihen jälkeenpäin puuttumiseen on parin viime vuoden aikana vehkeet viisastuneet aikalailla. Tekoälyllä toki aina tehdään jotakin, mitä siinä kuvassa ei varsinaisesti ollut tai sitten otetaan pois jotakin, mitä siinä varsinaisesti oli. Mutta sen ohjelman kyky erottaa, mikä on kohinaa ja mikä taas jotakin, mikä kuvaan kuuluukin, on parantunut merkittävästi.

Voi tapella itsensä kanssa siitä, onko tämä nyt aito valokuva, vai onko tekoäly keksinyt osittain sen kuvan. Silloin voisi ratkaisu olla joku kinokennoa suurempi formaatti, studiovalot; siis kuvaa vain paikallaan pysyviä kohteita ja vain vähintään riittävässä valossa.

Jos sensijaan hyväksyy kuvat silloin, kun ne näyttävät omaan silmään samanlaisilta kuin muistaa kohteitten näyttäneen kuvatessaan, voi kuvata (jopa pienemmälle kennolle) isoilla ISOilla, ja ajaa kuvat kuvankäsittelyn kohinanpoiston läpi, ja katsella omaa silmää miellyttäviä kuvia, mitkä on ihan itse kuvannut?

Voi myös lopettaa kuvaamisen kokonaan niin kauaksi aikaa, kun kamerateollisuus on pystynyt tuottamaan myyntiin tulevaisuuden kameran, missä kaikki tekniset ongelmat on ratkaistu ja kenno tuottaa virheetöntä kuvaa kaikissa olosuhteissa. Tätä mallia en suosittele kellekään meistä ns. suurien ikäluokkien kansalaisista; saattaa loppua aika kesken? On tosin olemassa riski, että heti, kun kaikki nyt tiedossa olevat ongelmat on ratkaistu, onkin ilmennyt uusia ongelmia, ja ikä loppuu kesken myös suurten ikäluokkien lapsilta ja lapsenlapsilta?

Valintakysymyksiä nämä.

Jaakko

Niinpä, hyvin ilmaistu.

[Maffer]

Korkeilla herkkyyksillä ei kannata kuvata lainkaan jos RAWia kuvaa. Vaan perusherkkyyden maksimilla (Sony dual-gain kennot). Korkeat herkkyydet ovat järkeviä suoraan kamerasta vain kun jiipekit on etusijalla. ISOless kameroita nämä nykyään on ja kamerassa herkkyyttä nostamalla ei ikinä saada modernin konvertterin tasoista kuvaa kun nostetaan valotus jälkikäteen oikeaksi. Kamera tekee ties mitä omilla algoritmeillaan kun siellä lähtee keulimaan.

[habannaama]

Korkeilla herkkyyksillä ei kannata kuvata lainkaan jos RAWia kuvaa. Vaan perusherkkyyden maksimilla (Sony dual-gain kennot). Korkeat herkkyydet ovat järkeviä suoraan kamerasta vain kun jiipekit on etusijalla. ISOless kameroita nämä nykyään on ja kamerassa herkkyyttä nostamalla ei ikinä saada modernin konvertterin tasoista kuvaa kun nostetaan valotus jälkikäteen oikeaksi. Kamera tekee ties mitä omilla algoritmeillaan kun siellä lähtee keulimaan.

Korkea herkkyys yhdistettynä vallitsevaan valoon, kameran muihin säätöihin, nykyisen tekoälyn mahdollistamaan kohinanpoistoon, sekä siihen, mitkä ovat prioriteetit lopulliselle kuvalle, ovat sen verran veteen piirretty viiva 2024, etten nyt ilmaisisi asiaa ihan noinkaan, että ”korkeilla herkkyyksillä ei kannata kuvata lainkaan”…

Kauneus (kohina) on katsojan silmissä.

[Maffer]

No sen voi toki päättää antaako kameran nostaa se alivalotettu kuva valittua herkkyyttää vastaavaksi vai tekeekö sen itse. Jos modernilla rutkulla kuvaa vaikka ISO3200 ni kamera ei tuollaista vahvistusta A/D tasolla tee enää vaan nostaa herkkyyttä ohjelmallisesti. Parempaa jälkeä tulee aina kun tekee itse jolloin tietää myös mitä punaviher-oksennuksen poistoa haluaa käyttää. Hieno kohina on luminanssikohinaa jota harvoin näkee. CCD nostettuna perusherkkyydestä aukko on ehkä hienoa.