Värittömän kuvan käsittely

[JL Anttola]

Tervehdys, ja kiitokset kommentista!

Tuon aittakuvan vasen laita oli kokonaan hieman vaaleampana, ikäänkuin ois valovuotoa ollut. Sen tummentaminen ei oo menny ihan putkeen, samaa mieltä kun nyt katoin. Kapeemmalla sivulla on ollu joissain kuvissa suurempi vuotohäiriö, ja se johtuu tuon Pen F:n rotary valve -sulkimesta, tai siitä, että suljin ei joskus mene aivan napakasti kiinni. Ennen huoltoa ei mennyt ollenkaan, nyt menee melkein aina... Tuo pitkän sivun vuoto taas on esiintynyt vain muutamassa kuvassa, ja on mysteeri?

Nuo värithän on kaikki miun omia tuotoksia; jos käsittelyssä LR:ssä on päällä mustavalkoinen, ei ohjelma sinne värejä tee kuin pyydettäessä. Niissä oon huomannu, että jos yön kähmässä unisin silmin väkertää, eikä malta lopettaa ja jatkaa aamulla, niin yöllä loistavaksi saatu lopputulos on aamulla omissa silmissäkin varsinaista kuraa - esimerkiksi just se hienoinen sävy, minkä yöllä sinne käänsi, on mahoton ylilyönti aamusella. Eikä aina jaksa samoja kuvia väkertää... täytyy ehkä varmistaa vaimolta, miltä nyt näyttää, ennenkuin laittaa eteenpäin?

Nyt oon muutamissa kuvissa just kontrastin kanssa tapellu; oon joutunu hakemaan kaikilla konsteilla lisää kontrastia. Eli kuvat varmaan just filmille kuvatessa valotettu väärin, mutta en oikein ole selvillä, miten. Ehkä ois viisasta ottaa maltti käteen, ja uhrata yks filmi ihan pelkkään valotuksen haarukointiin, hyvillä muistiinpanoilla, niin pääsis eteenpäin? Näistä ei oo ees menny kehittäjälle mitään ohjeita; sinne pitäs kait ohjeistaa, että kehittää täysin teoria-arvojen mukaan, tuli kuvista sitten mitä hyvänsä, niin vois oppia tuon kameran valotusmittarin kanssa sinuiks enemmän? Tuossa kameran edessä olevassa valotusmittarissa, mikä on lisävaruste ollut aikanaan, on sen ajan patterina ollut se 1,36 volttinen, ja nyt siinä on 1,5 volttinen nykypatteri, eli hakusessa ollaan. Filmin valotuksen lisäksi jatkuvasti hapuilen tuon säätämisen kanssa; kun käsittelyohjelman vivut säätävät sitä alkuperäistä, negatiivista kuvattua kuvaa, niin kaikki vivut toimivat väärään suuntaan, ja nuo kirkkaan, varjojen, valkoisten ja mustien säätimet eivät toimi oikein minkään logiikan mukaan. Tuntuu, että ne toimivat eri kuvissa aivan eri tavalla, ja yhteisvaikutus on aivan eri kuin yksittäisen vivun vaikutus?

Välillä tää on jännää, välillä liiankin jännää; saa nähä jaksaako vääntää niin paljon että alkas tulla kelvollista tulosta? Vai uskonko, että kyllä nuo digivehkeet on sentään mukavia... Ehkä vielä tuon pöydällä odottavan mustavalkean filmin kuvaan OM:llä, ja yritän sen vääntää digipositiiveiks isolla paneutumisella. Sit voi miettiä, pysyykö digissä, tai ainakin värikuvissa? Olin olettanut, että mustavalkeet filmikuvat ois helppo nakki... OM ehkä toimii luotettavammin, ja toisaalta sillä ei tule kuin se 36 kuvaa tapeltaviks...

Jaakko

[JL Anttola]

Tein vielä uuden version, en tiedä paraniko yhtään?



Nyt lupaan, etten tätä kuvaa enää uutena versiona laita...

Nuo sukset tuossa aitan seinällä on sen verran mielenkiintosen näköset, että pjm vois joskus ajella ottamassa niistä oikean kuvan? Hänellä ois lyhyempi ajelu ko miulla, ja kuvakin tulis eka yrittämällä kuntoon.

Jaakko

[Maffer]

Lightroomiin ei kannata koskea pitkällä parrullakaan filmikuvien kanssa. Ehkä korkeintaan siinä vaiheessa kun kuva on täysin valmis ja arkistoidaan.

Vaihdat nyt vaan kameraan jolla ei tule 70 kuvaa rullasta vaan yksi kertalaaki per filmiarkki. Sitten voi reilusti keskittyä sen kuvan saamiseen esittelykelpoiseksi parhailla mahdollisilla välineillä (Photoshop alkupisteeksi hommaan). Tuossa on sekin hyvä puoli että tulee mietittyä kauemmin mistä ottaa kuvan kun repussa on vaiks vaan 4 kasettia.

Mä tekisin rullahommaan photoshop-skriptin mikä lukee kansiosta X kaikki skannit, tekee niille inversion heti alkuun ja avaa lopulta kaikki omiin välilehtiinsä valmiiksi. Tätä varten kuvankäsittelyvehkeessä pitää olla 64GB+ muistia muuteskin minimissään. Lopputulos on positiivikasa valmiina muokattavaksi ihan normaaleilla keinoilla tai vaikka SilverEfexillä.

[jopisalo]

Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi kääntää kuva positiiviksi, hiukan valotuksen korjausta ja sitten tallentaa tiffinä eri nimellä, siitä sitten jatko ilman väärinpäisiä aivosolmuja.

[Maffer]

Juuri näin. 16bit TIFFIä voi ihan hyvin tuunata vielä vaikka siellä Lightroomissa jos ei tarvi valkotasapainon kanssa pulata.

Hyvä skannaussofta jos skanneria käyttää, tekee inversion jo valmiiksi sekä valotuksen korjauksenkin alkuun.

Filmissä on vaan niin paljon räkäisyyttä mikä vaihtelee kuvasta kuvaan, että mitään digin tapaista 5000 adhd räiskäleen sarjaprosessointia ei kannata edes yrittää. Jokainen kuva vaatii kuitenkin vähän omaa huomiotaan tuunaamisen osalta. Ehkä poikkeus on Plustek ym. liuskaskannerit ja skannausoftan automaattikäsittely skannatulle liuskalle per kuva pohjatyön korvikkeeksi.

[JL Anttola]

Kiitokset taas kommenteista! No tuo ei tietysti oo tullut mieleen, että taltiois sen posi-kuvan omanaan ja tois sieltä käsittelyyn, että pääsis niistä hullusti toimivista vipusimista eroon... Jos tuon pöydällä odottavan Tri-X:n kameraan rullaan, ja saan vielä täyteen, niin täytynee tuota Mafferin ja monen muun suosittelemaa Nikin mustavalkeen käsittelyohjelmaa - Silver Efex vai mikä se nyt oli - kokeilla, näkkyy siitäkin olevan ilmainen kokeiluversio saatavilla. En epäile sen ohjelman kykyjä, mutta omat kyvyt - kaheksas kymppi puoltaväliä lähestyy - oppia uutta alkaa olla rajalliset, siis vielä enemmän rajalliset ko mitä ne on ollu jo perintötekijöitten jäliltä. Sen verran siitä ohjelmasta arvosteluita luin, että erityisesti sitä kehuttiin, kun muutetaan normaali digikameralla otettu värikuva mustavalkeeks. Eli se tullee varsinaisesti tarpeelliseks sitte, kun lopullisesti usko on menny filmillä kuvaamiseen, ainakin mustavalkeen osalta, ja ei oo muuta tietä ko simulaatiot...

Negative Lab Prolla oon ollu oppivinain myös sen, että ei kannata koko rullallista ajaa sen nuuskimisohjelman läpi, ei tuu automaattivalmista niin. Jos on samoissa olosuhteissa otettu usiampia kuvia, sillon se toimii niin, että laittaa ohjelman nuuskimaan koko sarjan, tekee esimerkkikuvaan omat muutokset, ja siten lasauttaa kaikki samoilla säädöillä. Vaikka vielä hienosäätöä jäiskin, pääsee kokonaisuutena helpommalla. Mutta kun kaikki kuvat on yksilöitä, eri paikasta ja ihan erilaisilla arvoilla, ei ole oikotietä onneen, on vain otettava jokainen ruutu omaan tarkasteluunsa alusta alkaen.

Onkohan missään myynnissä tuota kinofilmiä valmiiksi rullattuna esimerkiks 12 kuvan rullaan...

Jaakko

[Maffer]

On. Hommaa 6x6 Yashica. Saat tuon verran rullasta +- muutama kuva riippuu miten kelaa. Samalla saa kunnon kokoisen kennon eikä mitään kinoritsaa.

[temama]

Vaihdat nyt vaan kameraan jolla ei tule 70 kuvaa rullasta vaan yksi kertalaaki per filmiarkki.

skomppaan skumppaa! Huikkasen liikaa huononnusta toi puolikas kino filmiä.

[JL Anttola]

Siis tottakai puolikkaaseen ruutuun tarttuu vähemmän yksityiskohtia kuin kokonaiseen. Väittäisin kuitenkin, että noitten minun puolikinolla ottamien mustavalkoisten kuvien laatu ei ole mikään polttomerkitty puolen kinon laadun kuva; niissä on paljon muita ongelmia kuin ruudun koko. Osaavissa käsissä syntyy varmasti noilla 60-luvun villityksen, puolikinon, kameroilla huomattavasti parempia kuvia! Puolikinon kokoisia pokkareita tekivät silloin suunnilleen kaikki varteenotettavat kameran valmistajat, mutta Olympus Maitanin ajatuksien johdattamana sen pelin aloitti, ja taitaa edelleen olla ainut, kuka teki puolikinoon peilikameran vaihdettavilla objektiiveillä. Tuo tietynlainen uran uurtaminen ja myös ainutlaatuisuus mallissa minua noissa puolikinoissa viehättää; minulla on kolme Olympuksen puolikinopokkariakin jemmassa... ja vitriiniin varmaan nostan kaikki heti, kun olen niillä onnistunut ottamaan yhden rullallisen itselleni kelpaavia kuvia!

Jaakko

[temama]

Lightroomiin ei kannata koskea pitkällä parrullakaan filmikuvien kanssa. Ehkä korkeintaan siinä vaiheessa kun kuva on täysin valmis ja arkistoidaan.

Vaihdat nyt vaan kameraan jolla ei tule 70 kuvaa rullasta vaan yksi kertalaaki per filmiarkki. Sitten voi reilusti keskittyä sen kuvan saamiseen esittelykelpoiseksi parhailla mahdollisilla välineillä (Photoshop alkupisteeksi hommaan). Tuossa on sekin hyvä puoli että tulee mietittyä kauemmin mistä ottaa kuvan kun repussa on vaiks vaan 4 kasettia.

Mä tekisin rullahommaan photoshop-skriptin mikä lukee kansiosta X kaikki skannit, tekee niille inversion heti alkuun ja avaa lopulta kaikki omiin välilehtiinsä valmiiksi. Tätä varten kuvankäsittelyvehkeessä pitää olla 64GB+ muistia muuteskin minimissään. Lopputulos on positiivikasa valmiina muokattavaksi ihan normaaleilla keinoilla tai vaikka SilverEfexillä.

Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoista sanailua, kun sain Pancro400 BW filmin kehityksestä ja siitä digiskannit. Kyllä muuten rakeisuutta piisaa! Huikkasen päätä joutuu raapimaan niiden käsittelyn kanssa. Yrittääkö eliminoida rakeisuutta vai laittaa eetteriin lähes sellaisenaan? Topazin AI denoise puree niihin aika hyvin, mutta sitten tuleekin turhan siloiteltua jälkeä.

[JL Anttola]

On. Hommaa 6x6 Yashica. Saat tuon verran rullasta +- muutama kuva riippuu miten kelaa. Samalla saa kunnon kokoisen kennon eikä mitään kinoritsaa.

Kohtuullisen vahvasti elän siinä käsityksessä, etten hommaa enää mitään kameraa; miulla on kaikki mitä tarvin! Filmikameroita varmaan kohta puoleen vähennän, kun alunperin ajattelin, että kaikilla pitää kuvata vähintään yks rulla vuodessa. Se ei ole toteutunut, siispä kameroita on liikaa? Sisarussarjat, tai esi-isä ja nykyinen, eli filmi Pen F ja digi Pen F, sekä filmi OM 1 ja digi OM 1, on ehkä ne mitkä ei hevillä miun käsistä lähe maailmalle? Ne aloitti tään filmi-innostuksen, ja alunperin tavoitteena vain vitriiniin rinnatusten, mikä sitten karkasi käsistä.

Rakeen suhteen puolikino on muuten mestari; missään ei yksittäinen rae ole yhtä iso... en oo silotellu yhtään näitä Pen F:n kuvia tästä viimisestä rullasta, mutta eihän ne muutenkaan ole kuin harjotteluvaiheessa otettuja. Kun alkas saaha ees sinnepäin kuvia, sitte voi pohtia enemmän sitä, minkälaisia niistä loppupeleissä haluaa. Eli kun ensin osais ottaa mieleisiä kuvia, vois alkaa miettiä enemmän sitä mieleistä käsittelyä?

Jaakko

PS. Mielenkiinnolla odotellaan veli temaman kuvia näytille!

[Maffer]

Lightroomiin ei kannata koskea pitkällä parrullakaan filmikuvien kanssa. Ehkä korkeintaan siinä vaiheessa kun kuva on täysin valmis ja arkistoidaan.

Vaihdat nyt vaan kameraan jolla ei tule 70 kuvaa rullasta vaan yksi kertalaaki per filmiarkki. Sitten voi reilusti keskittyä sen kuvan saamiseen esittelykelpoiseksi parhailla mahdollisilla välineillä (Photoshop alkupisteeksi hommaan). Tuossa on sekin hyvä puoli että tulee mietittyä kauemmin mistä ottaa kuvan kun repussa on vaiks vaan 4 kasettia.

Mä tekisin rullahommaan photoshop-skriptin mikä lukee kansiosta X kaikki skannit, tekee niille inversion heti alkuun ja avaa lopulta kaikki omiin välilehtiinsä valmiiksi. Tätä varten kuvankäsittelyvehkeessä pitää olla 64GB+ muistia muuteskin minimissään. Lopputulos on positiivikasa valmiina muokattavaksi ihan normaaleilla keinoilla tai vaikka SilverEfexillä.

Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoista sanailua, kun sain Pancro400 BW filmin kehityksestä ja siitä digiskannit. Kyllä muuten rakeisuutta piisaa! Huikkasen päätä joutuu raapimaan niiden käsittelyn kanssa. Yrittääkö eliminoida rakeisuutta vai laittaa eetteriin lähes sellaisenaan? Topazin AI denoise puree niihin aika hyvin, mutta sitten tuleekin turhan siloiteltua jälkeä.

Miten se mahtaa olla kehitetty? Jos tuon herkkyyden filmiä ei kovin potki kehitysvaiheessa, ei se nyt häiritsevästi kohise. Toinen mikä hieman vaikuttaa on se et filmi pääsee lämpiämään pitkiä aikoja ennen kehitystä.

Jos ny haluaa sliipattua jälkeä MV-filmistä niin sit Ilford Delta 100 Pro. Ja kehitä itse. Päivänvalotankki muutaman kympin, pimiöpussi saman verran, kehitteet alle sen. Motonetistä lämpömittari missä mittatikku jonka laitat hanan alle niin saat sopivan 20-25 asteisen veden kehitysvaiheeseen.

Mä en hiffaa yhtää et kuvataa filmille ja sit pistetää vaivalla hankittu matsku jonnekin kolmannelle osapuolelle mitä ei kiinnosta kyllä koneineen yhtään miten kannattaisi kehittää ja miten on mahdollisesti valotettu. Lisäksi tää kehitysvaihe on joka kerta kymmenen kasinoarvan veroinen ylläri kun näkee kuvat valoa vasten. Miksi ihmeessä skippaatte kaikken parhaimman ilon koko hommasta? Kai nyt kun digillä kuvaatte RAWiakin niin haluatte itse päättää miten kehitetään?