Kun tää ketju tavallaan meni maaliinsa, eli kysyjä on valintansa tehnyt, niin siirrytääs enempi filosofiaan.
Mites te, jotka vielä kuvaatte noilla digitaalisten peilikameroiden ajan lippulaivoilla, siis ammattikäyttöön tarkoitetuilla digikameroilla, koette kanssaihmisten suhtautuvan teihin yleisillä paikoilla? Kun yleensä kännykkäkansa lakoaa jossain määrin edestä pois, kun paikalle menee joku ihan oikean kameran kanssa, niin onko tuo kunnioitus kaksinkertaista, kun se järkkäri on mitoiltaankin järisyttävä? Kokoahan eniten kasvattaa kiinteä "akkukahva", mutta ei kait kännykkäkuvaajat siinä muuta näe kuin järkälemäisen valokuvausvälineen, mutta onko suhtautuminen pelonsekaista kunnioitusta, vai meneekö jo hymähtelyn puolelle, tai jopa uteliaisuuteen reliikkiä kuvausvälinettä kohtaan? Viimemainitun olen kokenut filmikameralla kuvatessa sellaistenkin suhtautumisessa, kenellä ei ole ollenkaan kokemusta eikä sen enempää mielenkiintoakaan filmikuvaamiseen; tietty uteliaisuus, jopa sympatia, kuitenkin usein näkyy ja kuuluu. Vähän niinkuin iso-isoisän aikaiset autot, nekin herättävät sympatiaa usein kanssaihmisissä, niissäkin, ketkä eivät ole millään lailla omakohtaisesti kiinnostuneita kyseisestä liikkumisen historiasta.
Lisäänpäs tähän kuvan kertomaan, mitä tarkoitan. En tiedä, mille venekansa hymyilee, mutta luulen sen olevan silkkaa sympatiaa vanhaa, pientä ja mukavan muotoista kuljinta kohtaan; olen joskus ollut kokevinani samanlaista suhtautumista filmikameraan?
Jaakko
PS. Mie en uskalla pienimmässäkään määrin arvostella millään kameralla kuvaajaa, enkä hänen ostoksiaan. Olen itse maksanut muutamasta filmikamerastakin parisataa euroa - siis kappaleesta - ja sitä en kyllä millään järjellisellä syyllä pysty edes itselleni perustelemaan; siksi sallin kaikkien muidenkin toteuttavan itseään itse valitsemillaan tavoilla ja välineillä.
