Filmien digitointia - Valoi easy35 kokemuksia

[JL Anttola]

Kiitos Pan tiedonjaosta!

Noihin kuviin jos vielä liittää kuvauspaikan, tapahtuman, ajankohdan ja ihmisten nimet, niin muutamien vuoskymmenten jälkeen viimeistään joku kiittää viitsimisestä?

Miun lapsuudenkodista ja vanhempien elämästä ei montaa kuvaa ole olemassa, suunnilleen tuollaisella konstilla nekin vois digiarkistoon varmaan liittää. Taitaa kameran jälki tuossakin hommassa ainakin kotikäyttöön tarkotetut tasoskannerit voittaa.

Mukavat joulunajat kaikille digitoijille ja heidän toilauksiensa seuraajille!

Jaakko

[©pjm]

Oon niin filmi- ku digirungolla "repronnut" vanhoja mv-kuvia jalustaa ja eri tötteröitä käyttäen. Filmille kuvatut oli aina arvoitus siihen asti ku paketin avasi, Helios oli siitä hyvä liike että sutuista ei tarvinnut koskaan maksaa. Pienen pienistä vanhoista kuvista edesmenneet appi ja anoppi halusivat seinälle isot kuvat. Sopiva pilvinen sää ja valoverhon läpi tullut valo oli paras, heijastukset ihan minimissään, digillä pyöröpolaa tuli kans käytettyä. Hyvin onnistuneiksi jopa kuvat kehittänyt liike niitä "kehui". Onhan se eriasia pitää seinällä reilun kokoista kuvaa ku luottokortin kokoista.

[Maffer]

Parempi tasoskanneri pystyy kinon ~maksimiresoluutioon niin että koko rullan voi kuvata yhdellä skannilla kerralla. Repikää siitä huumoria :]

Luitte ihan oikein - Epson V8(5/0)0:n mukana tulee A4-kokoinen 35mm pidike mihin lätkitään liuskat ja vedetään optisella maksimilla yksi skannaus. Siitä tulee joku Gigapikselin kokoinen TIFF jossa on kerralla ~kaikki kuvat automaattisella pölynpoistolla ja HDR:llä. Aattelin säästää tän tähän viimeiseksi pureskeltavaksi. Ainoo mikä tarvii saada kohdalleen on juuri oikea korkeus lasipinnasta.

120-filmin kuvia voi skannailla kerralla kuusi. Sitä kannattaa Joulun aikana mietiskellä jos laarissa on paljon filmiä odottamassa. Epsoniin saa ANR-lasipidikkeet märkäskannaukseen jolla saa sen viimeisen detailinkin irti. Tässäkin pitää muistaa se et puuceessä on hyvä olla se 64GB muistia. Sitä sitten menee kun repäistään A4-kokoinen maksimiresoluutioskanni.

Odottelen Petnaksin uusia tulevia filmirunkoja niin saa taas Epsonin tulille tositoimiin.

[habannaama]

...Ainoo mikä tarvii saada kohdalleen on juuri oikea korkeus lasipinnasta.

Hmmm, avaatko tuota hieman, siis eikö se ole automaattisesti optimi?

Eli onko se sitten jokin diy-himmeli?

[Maffer]

Ei ole. Se fokusointietäisyys on kiinteä ainakin näissä tonnin vehkeissä vielä. Epsonin skannerin vakiopidikkeissä on korkeussäätö jolla saa aika hyvin kohdalleen filmin pinnan tarkennustasosta. Jos se on väärin, lopputulos on täysin pehmeä suttu kuten tarkentais digillä hutia. Epäilen myös vahvasti että AF tarkentaa ton Valoin kanssa 95% sinnepäin muttei todennäköisesti osu. Sen voi päätellä siitäkin että nytkin nähdyissä skanneissa ei näy filmiraetta ollenkaan. Se on merkki siitä että meni aivan metsään.

"Rakeeton" filmi on ISO6 reprofilmi tai joku Delta 100 MV täydellisellä valotuksella.

Tässä on 100% kroppi Rollei ATO2.1 ISO3 valotettuna:


Alkuperäinen kuva on n. 100MP skanni ja pienet kokkareet mitä kuvassa näkyy on epäpuhtauksia vedessä osana kehityslitkua. On siinä joku karvakin.



Aikaisemmin oli juttuu et kirkkaat kohdat kuvassa kohisee kun niistä palauttaa detailia. Löysin yhden kuvan missä kasetti oli ollu kuumassa autossa pari päivää ennen kuvan ottamista. Siinä näkyy Silverfastin HDR-skanni missä ei kuitenkaan valotusaika ihan vielä riittänyt skannerin puolella.



Ristikallion väärältä puolelta kuva :]

[JL Anttola]

Mafferilla vääränmerkkiset kamerat, kun ei tarkennus osu negaan; miulla napsahtaa joka kerta ja just kohilleen...

[Maffer]

Ei siltä oo näyttäny kuin pejakan MV-sample kolmivarpaisella ylioppilaalla. Suurin osa demokuvista on liian pehmeitä vaikka filmikuvia onkin. Veikkaan et AF on melkein kohdallaan muttei ole osunut. Valopöydältä näkee loopilla rakeen filmistä, myös liveviewistä sen näkee kun tarkentaa zoomattuna käsin.

[JL Anttola]

Kyllä miulla on joka kuvassa napsahtanu tarkennus just eikä melkein...

No aikuisen oikeesti; nuo filmikuvat on kuvattu suurin osa sellasella muovisella saippuakotelon näkösellä pokkarilla, missä automaattitarkennus. Kuvatessa ihan muut asiat mielessä ko valokuvatiede. Miten ne vois siitä muuttuu jokskin muuksi digitoinnissa? Miks noitten kanssa rupeis tuhraamaan tuntitolkulla per kuva, kun ne on, niiko sanoin, just eikä melkein kohallaan. Siihen käyttötarkotukseen, mihin ne on digitoitu. Ja oman maun mukaan oon jonkinverran kohinanpoistolla raetta poistanu, eli siinäkin suhteessa ne on just eikä melkein kohillaan... Aikaa on kyllä mennyt nytkin, mutta ei kuvien hiplaamiseen, vaan paikkojen ja aikojen selvittämiseen. Toivon, ja uskonkin, omien lasten ja muittenkin kuvissa esiintyvien ja heidän jälkikasvunsa olevan tulevaisuudessa paljon enemmän kiitollisia siitä työstä, kuin kuvien loputtomasta hinkkaamisesta.

Jos ne jotain normaalimpaakin kattojaa häiritsee täällä, ni voin ottaa pois kokonaan... toisaalta, ei niitä oo kenenkään pakko kattoa.

Miks myö väännetään samasta selvästä asiasta uudelleen ja uudelleen?

- ihmettellee Jaakko -

PS. Miun silmissä tuo edellinen Ristikallio näyttää yliterävöitetyltä kännykuvalta, missä vielä puut sojottaa ulospäin... mutta hetkeekään en ajattele, etteikö se jonkun muun silmissä oo varsinaista valokuvataidetta!

[Maffer]

Okei, no jos se niin hyvin tikkaa kohdallee niin hyvä. Pointti lähinnä oli et riippumatta siitä mihin filmillä on tarkentanut ja minkälaisella lomolla hyvänsä on kuvattu, se rae näkyy valitun skannausvälineen tekemässä kuvassa oli se sitten tasohimmeli tai digikamera. Teknisellä filmillä voi tulla niin puhdasta et on melkein ku muovia.

[jaava]

Minusta Jaakko puhuu eri tarkennuksesta kuin Maffer!
Tuo tarkennus filmiin niin, että rae on selvimmin näkyvissä on se filmin digitoinnin ykkösjuttu. (jos pyrkii parhaaseen mahdolliseen)

Jos filmi on kuprullaan sitä digikameralla kuvatessa, ei koko kuva-ala ole välttämättä tarkennusalueella (riippuu tietysti myös aukosta) - tällöin on pakko käyttää HDR-kuvausta, jos koko filmin alalta haluaa rakeen teräväksi.

Mutta jos filmikuvia on paljon, niin eihän niitä viitsi kaikkia viimosen päälle tarkentaa (nopeus on valttia). Tällöin on hyvä jos kuvien nimeyksen perusteella pystyy löytämään halutut filmiruudut ja voi uusiokuvata kunnolla koko kuva-alueen rakeet terävinä.

[temama]

Mielestäni ei ole mikään vaikeus tarkentaa manuaalisesti riittävällä tarkkuudella filmipintaan.

Otin täsä Joulupäivän ratoksi pari testikuvaa. 50 ja 100mm makroilla, molemmat f/8 (aukko jota käytän VALOI laitteen kanssa), tarkennusetäisyys suunnilleen sama mitä käytän VALOI putkien kanssa.

100mm;

100mmMakro by Temama, on Flickr

50mm;

50mmMakro by Temama, on Flickr

kropit;

50ja100mmMakrotF8 by Temama, on Flickr

Tarkennuskohde oli viivoittimen 10cm kohta. Ja kuten näkyy syväterävyys sallii sen +- 2mm heiton.
VALOI pidikkeessä negaan ei ikinä tule yli tuon suurempaa heittoa. Joten manuaalitarkennuksessa oikean tarkennuksen voi vaikka teipata objektiiviin lukkoon.

Ja nämä testikuvat siis kinokennolle.

[Maffer]

Odottaisin näkeväni siis jotain tämän tyyppistä räkäistä jälkeä kun tarkennus on filmin pintaan kohdallaan:





Muutaman kympin Yashica ja Fomapan 200 120-filmi jos ei ihan metsään mennyt muistiinpanot. Epsonin filmipidikkeen korkeus tuunattu usealla yrityksellä mahdollisimman lähelle skannerin tarkennustasoa. Siinä on jytkyhkö unsharp mask ja curves laitettu shopissa skannauksen jälkeen. Rae näkyy epäterävällä alueella rempseästi webbikoon kuvassakin vaikka muutenhan se on blurria optisesti tausta. Ainoo terävä kohta tuos on tuo etumaskin säleikkö.

--

Ja tässä Agfa Synchro Box, minkä löysin n. vitosella kirpputorilta. Siinä taitaa olla yksi linssielementti ja nollakalvopinnoitus. Kotelo on lähinnä muovia ja epämääräistä metallia. Se syö 120-filmiä.





Itte haluaisin ainakin saada kunnon räkäsen rakeen kuvaan skannaisin sen sitten kameralla tai skannerilla. Kun sen rakeen näkee hyvin luupillakin.

--

4x5" 100% kroppi Fomapan 100:


Koko kuva:


Isommalla filmillä vähän hienostuu vain rae mut kyll se sieltä napsahtaa sievästi esiin.

--

4x5" 100% kroppeja Rollei IR400:





Koko kuva:


Jos skannerilla missä filmipidikkeessä on neljäportainen korkeussäätö, pääsee noihin detaileihin, modernilla hires-digillä + makrolla en kyll anna armoa jos tuosta jäädään pätkääkään. Ei muuta kun hires-moodi päälle ja rae esiin olkoot kuva sit otettu vaikka markan saippuakotelolla. Tosin, parin sadan puupönttö, 150mm standardirutku APO-symmar ja ISO400 MV filmi lätkii tossakin jotain modernia Sonya toisaalt molemmille poskille mennen tullen MV-kuvan 16bit skannilla. Itse skannerina A7R5 vois olla ihan OK jos Valoi tjsp. putka tarjoais laakafilmiversion tuollaisesta putkesta.

Luurikset tais saada kehitteeksi BERGGER PMK / PMK Pyro. Tommoset löysin varastosta käytettynä. Korostavat siis detailia / mikrokontrastia.

[JL Anttola]

Minä puhuin juuri tuon digikameran tarkennuksesta filminpintaan, kuten Mafferkin. Ja kerroin siinä tekstissäni, että olen poistanut kohinaa kuvista, oman mieleni mukaisesti. Siksi niissä ei rae samalla tavalla näy, kun en halua sen näkyvän niin vahvasti. Ja kokonaan toinen asia on sitten se, että filmikuva sinällään on suttu. Minun tarkoitukseni näissä kuvissa ei ole kuvata raetta...

Ensimmäisestä löydetystä laatikosta enää kaksi filmiä kuvaamatta; kaikki kuvatut täkitetty ja nimetty filmikuvan kuvauspäivän mukaan. Tuo pokkari tai pokkarit, millä nämä meidän lomakuvat on kuvattu, tekee päivämäärän vaihtoehtoisesti päivä-kuukausi-vuosi, vuosi-kuukausi-päivä tai kuukausi-päivä-vuosi muotoon; joskus muuttunut kesken filminkin! Kun tämän viimeksi digitoidun äsken vein kovolle, sinne putskahti yksi yksinäinen kuva keskelle tätä sarjaa, siis aikaisemmin laitetuista. 3.7.1995 oli viimeisten kuvien päivämäärä. No helposti kyllä nyt huomasi, että se outo kuva oli kotoa sisällä otettu, ja olohuoneen ikkunan takana ulkona oli paksut nietokset lunta! Sen kuvan oikea päivämäärä olikin 17.3. - ykkönen oli itsensä väristä taustaa vasten ja jäänyt huomaamatta... ja päiväyksen muoto poikkesi yleisemmästä!

Tämän tyyppistä salapoliisityötä on teettänyt jonkinverran tämä projekti. Ja joukossa on myös monta filmiä, missä ei ole päivämääriä; niitä on sitten sovitettu lasten koon, vaatetuksen, paikkojen ja muistin varassa oikeaan välikköön. Kuten kerroin, näen tärkeämmäksi tämän projektin kanssa nämä hommat kuin niitten rakeitten tutkimisen...

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että rakeita tutkitaan; VALOIn kyvyistä tässä on mielekästä keskustella, ja mahdollisuuksista. En vain hyväksy enkä ymmärrä veli Mafferin äärimmäistä suhtautumista, hän on tuominnut VALOIn kyvyt. Pitämättä laitetta itse koskaan käsissään, tai edes näkemättä paitsi kuvissa. Ja tuomion perustana on ollut suuressa määrin minun tänne laittamani suttukuvat, joiden kohdalla olen koko ajan korostanut oman projektini tavoitteita ja minun toimintatapojani. Joilla on nyt reilun kuukauden aikana siirtynyt lähelle 1500 kuvaa digimuotoon, minulle riittävällä laadulla!

Kovasti kannustan veli Mafferia lainaamaan hetkeksi VALOIn tötterön, tai jotain muuta pedanttia näpertelijää; mielellään itsekin luen tietoa siitä, mihin laite pystyy, ja mihin ei. Siis tietoa, ei luulemista, arvaamista tai ennakkoluulojen värittämää kantaa. Tai vertailua minun lätkimiini kuviin ja itse päivän suhertamiselle muulla menetelmällä tehtyyn kuvaan; se vertailu ei ole tasapuolinen. VALOIn kyvykkyys on toisaalta minulle riittävä, olen kovasti tyytyväinen hankintaan, mutta muita palstalaisia saattaa kovasti kiinnostaa oikeakin testi. Siis testi; ei luulo, arvelu, ennakkoluulo, oletus.

Jaakko

PS. Omat ongelmani värien säädössä olen aika lailla seljättänyt, Negative Lab Pron esiasetuksilla on kullekin filmille kokeilemalla löytynyt profiili, jonka jäljiltä pääsee aika pienellä kuvakohtaisella säädöllä minulle riittävään laatuun. Kolme filmiä tässä joulupäivän ratoksi siirtyi digeiksi... ja niinkuin kehuin, enää kaksi tuossa laatikossa! Jossain varaston perukoilla kyllä taitaa odottaa toinen laatikollinen?

PS2. Jos elämän tarkoitus on sen rakeen kuvaaminen, niin mitenhän tuo pelais, jos kaatais kaurahiutaleita pöydälle ja sopivilla milleillä siitä ottas mustavalkeen kuvan?

[Maffer]

Noh, odottelen ny ensin Pentaxin uusia filmikameroita. Sitten voi rullata muutaman filmin kasaan ja verrata kameraskannausta Epsoniin. Ricohilla on melko pitkissä puissa nämä kameraprojektit.

[Gamma]

En ymmärrä miten Valoi voisi olla este Mafferin kaipaaman filmin rakeen näkymiselle. Se on vain putki jonka toisessa päässä on kamera ja toisessa valonlähde, ilman mitään optiikkaa tms. Tarkennuksen ja kuvan tekee kamera objektiiveineen.

[temama]

Siis tottakai VALOIlla saa filmikohinat - siis rakeet - esiin.

Tässä esimerkki Kodak Ultra 400 filmistä, kroppi;

Kodak400VALOIkroppi by Temama, on Flickr

(ei tuo rakeisuus ole mitään digijärkkärin kohinaa)

Se on tälläisestä kuvasta ;

ValoiEka-yritys by Temama, on Flickr

[Maffer]

Niin, eihän se este ole. Sillai en tainnut asias esittää vaan ihmettelin sileän näköisiä kuvia mistä on rakeiden mukana mennyt kaikki detaili täysin. Filmikuvaan ei voi tehdä kohinanpoistoa kuten digikuvaan niin vain kun samalla lähtee kaikki yksityiskohtaisuus sen sileän tien. Kohinanpoisto filmiskanniin suoritettuna on suoraan yksityiskohtien poisto kun se filmin pikseli on rae.

Tuossa temiksen esimerkissä rae näkyy. Enempää siitä ei yksityiskohtia juurikaan saa. Tarkennuksen voi todeta osuneen helposti. Nyt kokeilemaan ISO6-filmiä rohkeasti kinolla.

[temama]

Yeppulis. Jos raetta ei näy kuten tossa mun väri 400 filmin kropissa, niin sitten tarkennus on todellakin mennyt huikkasen pieleen. Tai sitten skannaus-softa on jo tehnyt kohinapoistoa.

Vähemmän herkässä filmissä rakeisuus on luonnollisesti hienojakoisempaa (kuten vaikka ISO 100 filmissä).

[Maffer]

Siinä olis hyvä testirulla (tekninen reprofilmi) tarjolla:
https://www.macodirect.de/en/film/black ... -exposures

Menettelee ISO6 filminä. Pitää kehittää sopivalla matalan kontrastin kehitteellä kun dynyä on vain muutama aukko.

[JL Anttola]

Miepäs laitan yhen tänään skannatun nyt herroille malliks. Tää kuva on käännetty niin, että Negative Lab Pro on ensin tutkinut koko filmin, ja sitten päätynyt johonkin säätöihin, ja kääntänyt niillä säädöillä filmin kaikki kuvat. Normaalisti vielä tämän jälkeen saatan jotain säätöjä kuvakohtaisesti muuttaa, ja ainakin ylimääräiset reunat saksia pois. Ja, kuten olen sata kertaa ennemminkin kertonut, Lightroomissa poistan kohinaa kuvista, saadakseni sen typerän granen häviämään kuvista. Kun en varsinaisesti koe olevani grane-tutkija...

No niin, tästä kuvasta on leikattu ylimääräiset reunukset pois, mutta mihinkään muihin säätöihin en ole koskenut tippaakaan. Ja tarkennus on tehty kamerani (Olympus OM-1 ja 60/2.8 makro) automaattitarkennuksella. Palasin työmenettelyyn, missä jokainen ruutu tarkennetaan takanapilla ennen kuvaamista, ja manuaalirenkaaseen en ole hivaissutkaan. Kuvaus tapahtuu näin todella nopeasti. Tuosta voi nyt suurentelemalla granetutkijat hakea nirvanaansa... väittäisin, että kauan saa manuaalitarkennuksen rullaa veivata, eikä pääse parempaan tarkennukseen...



Kuvasta vielä joku sana. Kameran ajantallennus on tuossa taas omia aikojaan lipsahtanut moodiin päivä - kellonaika; edellisessä kuvassa tässä filmissä oli lasten iltatoimia meneillään 29.5.1996, ja tässä kuvassa on kello just lipsahtanut yli puolenyön. Vaimo luultavasti tullut kameran kanssa talliin katsomaan, että onko vielä hengissä, ja jääkö sinne yöksi...

Jaakko