Ilari-L kirjoitti:Hieno kuva Emäsalosta Fincerillä!
Mä olen aina miettinyt, että miten tuollaiset tähtikuvat, joissa tähdet näkyy normaalisti (ei viiruina) otetaan? Tehdäänkö se yhdestä valotuksesta, vai pitääkö siihen ottaa useampi kuva?
Kiitoksia.
Tähtiviirukuvat eli star trail -kuvat voidaan tehdä kahdella tavalla, niin kuin arvelitkin, eli
- yhdellä pitkällä valotuksella
- usealla muutaman kymmenen sekunnin valotuksien sarjalla, jolla on tarkoitus simuloida yhtä pitkää valotusta. Yhden valotussarjan ottamiseen kuluu perinteisesti puolesta tunnista useampaan tuntiin. Sarjakuvauksessa kuvat otetaan peräjälkeen.
Sarjakuvauksen etuja yhteen pitkään valotukseen on mm:
- voit suodattaa otoksia pois sarjasta (esim. lentävät lentokoneet)
- voit määrittää tähtiviirujen pituuden jälkikäteen kasaamalla tähtiviirukuvan haluamastasi määrästä sarjaotoksia.
Sarjakuvaotokset voi kasata esim. oheisella ohjelmalla yhdeksi kuvaksi, jota voi perinteisesti pyörittää sitten kuvankäsittelyohjelmalla:
http://www.startrails.de/html/software.html
Kuvasipa kummalla em. menetelmällä tahansa, on akkukapasiteettia varattava riittävästi. Itse käytän joko täyteen ladattuja akkuja taikka moottoripyörän geeliakkua virransaannin takaamiseksi. Akkukahva on myös erinomainen vaihtoehto.
Eritoten kuperilla linssityypeillä pitää myös varautua ehkäisemään linssin huurtumista lämpötilan laskiessa. Kovin mukavaa ei ole usean tunnin odottamisen jälkeen huomata, että kuvat ovat sumeita ja kiville meni koko homma. Kokemuksesta voin sanoa, että huurtuminen on ongelmallista peltoaukeilla ja vesistöjen läheisyydessä. Kylmien kelien vallitessa linssi voi huurtumisen sijaan myös jäätyä pinnastaan. Huurtumisen ehkäisemiseksi voi hankkia erillisen astrokuvauksessa käytettävän dew heaterin taikka lämpögeeliä.