Itsensä äänittämisen harjoittelu

[Konditiona]

Huomasin, että jos ajattelee videoida itseään puhumassa millään tavalla, niin kannattaa harjoitella kunnolla.

Oli kyse sitten podcastaamisesta, haastattelemisesta, dokkaroinnista tai jostain muusta, niin jos oma ääni on osa lopputulosta, niin sitä omaa ääntä ja sen käyttöä kannattaa kylmäharjoitella.

Aloittelen parhaillaan tuommoista treenaamista. Tällä hetkellä treenaamisen tapoja on vasta muutamia.

1. Ääneen lukeminen. (Suomi ja englanti.)

2. Nauhalle höpöttäminen. (Suomi ja englanti.) Tällä hetkellä yhdistelmällä Rode Videomic Pro Plus sekä halpa mutta kohtalaisen kelvollinen digitaalinen sanelukone.

3. Muiden tekemien omaa ääntä sisältävien materiaalien kuunteleminen viestinnän onnistumisen ja teknisen laadun näkökulmasta.

4. Videoidut harjoitteet.

5. Puhumisen valmisteleminen, jäsentely, sisällön tiivistäminen, viestin muodon ja asun etukäteinen harkinta...

6. Muut satunnaiset harjoittelumenetelmät.


Tuntuu vähän hassulta, että vaikka kaikenlaisesta videotyöskentelyyn liittyvästä on paljon keskustelua, tutoriaaleja ja ohjeistoja, niin oman äänenkäytön ja puhutun sisällön jäsentäminen on jäänyt videojutuissa vähän lapsipuolen asemaan. Siksi haluan herätellä vähän keskustelua siitäkin.

[Hannu KH]

On se vaikiaa tuo puhuminen.
Jonkinsortin käsikirjoitus/muistilappo olis hyvä...muuten jää tärkeääkin sanottavaa sanomatta ja sanotutkin väärässä järjestyksessä.
Asioihin pitäis perehtyä etukäteen, ottaa asioista selvää.

[nsamppa]

Mä kyl allekirjoitan ton puhumisen vaikeuden. Just männä viikolla tein yhteen tekeillä olevaan mainosfilkkaan ääniraidan malliksi josta ääninäyttelijä saa sitten sämppelin halutusta rytmistä. Tiesin kyllä että se vaikeaa on, mutta siltikin hämmästytti kuinka vaikeaa se on ja kuinka huono siinä olinkaan.

[Konditiona]

On se vaikiaa tuo puhuminen.
Jonkinsortin käsikirjoitus/muistilappo olis hyvä...muuten jää tärkeääkin sanottavaa sanomatta ja sanotutkin väärässä järjestyksessä.
Asioihin pitäis perehtyä etukäteen, ottaa asioista selvää.

Monet puhujat käyttävät nykyisin pädiä prompterina / muistivihkona. Voi tehdä haluamansa korostukset ja jäsentelyt, ei kuulu paperin rapinaa tai näppämistön ääntä. Näppärä niille, jotka ovat niihin tottuneet...

Mä kyl allekirjoitan ton puhumisen vaikeuden. Just männä viikolla tein yhteen tekeillä olevaan mainosfilkkaan ääniraidan malliksi josta ääninäyttelijä saa sitten sämppelin halutusta rytmistä. Tiesin kyllä että se vaikeaa on, mutta siltikin hämmästytti kuinka vaikeaa se on ja kuinka huono siinä olinkaan.

Huomasin harjoitellessani saman.

Lisäksi esim. tuubila on täynnä hyvin kuvattuja ja editoituja, asiantuntevasti ja hyvällä ideoinnilla tehtyjä videoita, joita ei kestä kuunnella minuuttia pidemmälle kun puhe, äänenkäyttö sun muu on niin *sensuroitu*. Myös podcasteista iso osa tuntuu olevan tiivistämättömiä, tylsästä jaarittelusta koostuvia itsekseen höpöttämisiä jotka olisivat paljon parempia jos sama sisältö tungettaisiin puolta lyhyempään aikaan.

Tässä tekstiksi muutettu näytepätkä eräästä aiheeltaan mielenkiintoisesta podcastista:

" ..et tota khhkhhkhh (mikkiin puhaltavaa kähinää) ei siin mitään mut sit tota niin en mä jaksanut hirveesti kelailla sitä asiaa niin sitä mä lähdin..."

Ihminen ei puhuessaan yleensä huomaa omia maneereitaan, täyteääniään, kähinöitään tai edes rytmiään ja sen vaikutusta kuuntelukokemukseen. Mutta jos äänittää puhettaan ja kuuntelee, niin kaikki tuo tulee isosti alleviivattuna korviin ja sitä kautta turhat kuvitelmat karisevat pois.

[Mikael K.]

Puheharjoitukset ovat kuin lauluharjoituksia. Samat säännöt toimivat niin laulun kuin puheen kohdalla hyvin. Äänen korkeus, hengitys, puheen rytmittäminen, eläytyminen ja selkeä artikulointi ovat hyväksi. Myöskään ulkoa opettelu ei ole pahasta. Näin voi välttää paperin maun, kun voi keskittyä itse aiheeseen. Lisäksi on huomattava, että sisällön vaatimukset suhteutettuna kuvaan ovat huomionarvoiset. Vanhat retoriikan perinteet Aristoteleen Runousopissa ja Retoriikassa ovat hyviä. Olen soveltanut niitä omissa puheissani, kun niiden kautta sisällön saa teräväksi ja selkeäksi kuunnella. Rytmitys, puheen nuotti ja aiheen korostukset, sen eteneminen kohti kliimaksia ja laukeaminen saavat tukensa kuvasta. Näiden sovittaminen keskenään sujuvaksi esitykseksi on harjoittelun tulosta. Richard Attenborough nousee väistämättä mieleen.

[Konditiona]

Havaintoja itsensä äänittämisen harjoittelusta:

- Paperilta lukeminen toimii erittäin huonosti. Rapinat häiritsevät sekä lukiessa että kuunnellessa. Pädi olisi hyvä prompteri.
- Tulee helposti puhuttua liian nopeasti. Se kuulostaa hengästyneeltä tai jännittyneeltä.
- Hengitysäänet kuuluvat läpi vaikka (haulikko)mikkiin on matkaa ehkä noin 30cm.
- Asennolla on suuri merkitys, mutta en osaa vielä erotella tarkemmin.
- Tauottaminen ja äänensävyjen käyttö vaatii asiatekstissäkin todella paljon harjoittelua.
- Mitä tilavampi ja akustisesti pehmeämpi äänitystila, sitä paremmalta kuulostaa. Tila värittää järjettömästi myös silloin kun sen pitäisi olla periaatteessa ihan ok.
- Puhuttavaksi tarkoitetun sisällön pitää olla erilainen kuin luettavaksi tarkoitetun. Todella lyhyet lauseet, yksinkertaiset termit, ei risti- tai rinnakkaisviittauksia puheeseen,
- Noin seitsemän sivua löysällä, muttei ihan kässärilöysällä asettelulla = noin 10 minuuttia puhetta. (Löysä asettelu tässä = puolentoista riviväli, kappaleet suurennetun otsikon kera, ennen ja jälkeen otsikkoa tyhjä rivi...) Eli voisi kuvitella että vähemmän hosuen luettuna + kässärisäädöin (kakkosen riviväli jne.) minuutti per sivu voisi olla aika realistinen.
- Äänitetty harjoittelu + sen kuunteleminen on todella kannattavaa.

Tähän ketjuun voisi olla hyvä saada neuvoja, kokemuksia ja näkemyksiä yksinkertaisista äänen - esim. puheen - kanssa vatulointiin sopivista ohjelmistoista. @Mikael_K ? Joku muu?

[Mikael K.]

GarageBand löytyy suoraan Applen koneista. Sillä saa tehtyä puheet valmiiksi. Kaupallisista Presonuksen Studio One on toimiva ja kevyt ohjelma. Se toimii myös Windowsissa. Hintakaan ei ole paha. Logic Pro X on kenties monipuolisin ohjelma kaikenlaiseen äänen jauhamiseen. Sillä tekee sitten mitä vaan. Se nielee suoraan GarageBandin raidat. Nine Inch Nails teki GarageBandilla joskus biisejä julkiseen levitykseen miksattaviksi. Ilmaisista ohjelmista kannattanee mainita Audacity. Se on ihan toimiva mutta käyttöliittymä on hieman kökön oloinen. Muuten se on ihan toimiva ohjelma.

Zoomien mukana saa Cubase LE:n ja Wavelab LE:n, joka on erittäin laadukas masterointisofta. Sillä saa vaikka kotibändin masterit ojennukseen ja ISRC-koodit Gramexille. Mainitsen Zoomin siitä syystä, että Canonien äänenlaatu on erittäin huono, ja että Zoomilla on monipuolinen laitteisto eri tarpeisiin. Ääni kannattaakin tallentaa ulkoisella äänittimellä ja ohjata se myös kameraan. Näin ääni on varmistettu ja laadukkaalla äänittimellä saa parempaa ääntä kuin kameran huonosti toteutetulla elektroniikalla. Äänittimen mukana kannattaa hankkia kehto, joka eristää runkoäänet jos äänitin on kameran salamakengässä. Äänittimet ovat runkoäänien suhteen herkkiä. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että käyttää erillistä mikrofonia XLR-liittimiin kytkettynä tai langatonta.

[Konditiona]

GarageBand löytyy suoraan Applen koneista. Sillä saa tehtyä puheet valmiiksi. Kaupallisista Presonuksen Studio One on toimiva ja kevyt ohjelma. Se toimii myös Windowsissa. Hintakaan ei ole paha. Logic Pro X on kenties monipuolisin ohjelma kaikenlaiseen äänen jauhamiseen. Sillä tekee sitten mitä vaan. Se nielee suoraan GarageBandin raidat. Nine Inch Nails teki GarageBandilla joskus biisejä julkiseen levitykseen miksattaviksi. Ilmaisista ohjelmista kannattanee mainita Audacity. Se on ihan toimiva mutta käyttöliittymä on hieman kökön oloinen. Muuten se on ihan toimiva ohjelma.

Zoomien mukana saa Cubase LE:n ja Wavelab LE:n, joka on erittäin laadukas masterointisofta. Sillä saa vaikka kotibändin masterit ojennukseen ja ISRC-koodit Gramexille. Mainitsen Zoomin siitä syystä, että Canonien äänenlaatu on erittäin huono, ja että Zoomilla on monipuolinen laitteisto eri tarpeisiin. Ääni kannattaakin tallentaa ulkoisella äänittimellä ja ohjata se myös kameraan. Näin ääni on varmistettu ja laadukkaalla äänittimellä saa parempaa ääntä kuin kameran huonosti toteutetulla elektroniikalla. Äänittimen mukana kannattaa hankkia kehto, joka eristää runkoäänet jos äänitin on kameran salamakengässä. Äänittimet ovat runkoäänien suhteen herkkiä. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että käyttää erillistä mikrofonia XLR-liittimiin kytkettynä tai langatonta.

Mulla on suunnitelmissa hankkia ajan, elämäntilanteen, talouden ja noin kuudensadan muun asian salliessa ZOOM F6 -kenttä-äänitin + muutama mikki. Niistä olen koekuunnellut joitain vaihtoehtoja netin ääninäytteiden kautta.

Tällä hetkellä opettelen Sonyn digitaalisen sanelukoneen + Rode Video Mic Pro Plussan kanssa. Jälkimmäisessä on kohtalaisen hyvä, mutta diskanttien suhteen tunkkainen ääni. Tuubista löytyy sillä sanelukoneella nauhoitettua musiikkia ja ihan hyvä ääni niissä klipeissä on.

Canonin rungon ääni on puheen suhteen jossain siedettävän huituvilla jos käyttää tota irtomikkiä ja säätää leikkurit ja korostukset tilanteeseen sopivasti. Myös se, että tunkeeko haulikon kuolleeseen kissaan, vaahtomuoviin vai ei mihinkään on korvien perusteella hyvä harkita erikseen.

Kiitos noista ohjelmistovihjeistä.