Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Avasin tämän keskusteluhaaran täydentämään mm. kotistudiokeskustelua ja muita sellaisia keskusteluja, joissa jollakulla on esittää hyviä nikseja toteuttaa omalla ajattelulla, viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä - tai sitten muilta opituilla vastaavilla - erilaisia kuvaamiseen liittyviä asioita.

Toivoisin ja pyydän teiltä arvoisat palstalaiset, että jättäisitte varsinaiset keskustelut, vastaväitteet, kysymykset yms. muihin haaroihin ja tyytyisitte tässä haarassa pelkästään tuomaan erilaisia oivalluksia esille. Tämän toiveen takana on se ajatus, että tiiviistä haarasta on helpompi tarvittaessa etsiä jotain tarpeellista. (Tämä ei siis ole mitään omavaltaista administraattorin vallan ottamista vaan kohtelias pyyntö jolla pyrin vetoamaan sääntöjen sijaan teidän kohteliaisuuteenne.)

Lisään tähän jälkikäteen vielä ehdotuksen, että tähän haaraan kirjoittavat laittaisivat kirjoituksen yläosaa lihavoituna, että mitä asiaa heidän kikkat koskevat[/] niin että jos kikkoja tulee roppakaupalla, olisi lukijoiden helpompi ja nopeampi selata esiin itseään kiinnostavat asiat.

Voi olla hyödyllistä käydä copypastaamasta omista aikaisemmista kirjoituksistaan käyttökelpoisia vinkkejä tänne niin että ne ova helposti "yksien kansien" sisältä muiden löydettävissä. Toisten hyviin nikseihin voi tietysti laittaa linkin ellei kirjoittaja itse halua kopioida tekstejään tänne. Linkkejä voi olla hyödyllistä laittaa myös muille sivustoille jos niiltä löytyy jotain hyödyllistä.

Hyviä vinkkejä voisi antaa ainakin seuraavista teemoista (osasta on jo ensimmäiset vinkit):
- säästäminen
- luontokuvaus: kasvit, eläimet, maisemat, muut
- potrettikuvaus
- tee-se-itse-studio
- kuinka saan rahaa kuvaamisesta tai kuvia myytyä
- urheilukuvaus
- lehtikuvaus
- alastonkuvaus ja muu kokovartalomuotokuvaus
- välineviritykset
- harjoitteleminen
- kirjallisuus
- netin "kamerakoulut" ja vinkkipalstat
- ilmaiset kuvankäsittely- ja arkistointiohjelmat
- kuinka tarkastaa ostamisen yhteydessä onko laite kunnollinen vai susi
- näyttelynjärjestämisvinkit
- nettigallerioiden ja kotisivujen tekemisvinkit + domain halvimmalla -vinkit
- pimiötyöskentelyvinkit
- kuinka käyttää kuvankäsittelyohjelmia -vinkit
- kuinka hankkia malleja -vinkit
- reissaa kameran kanssa -vinkit
- arkkitehtuurikuvausvinkit
- arjen ja elämän kuvaamisvinkit
- keksikää itse lisää sitä mukaa kuin joku teema tai aihe puhuttelee

Esitän vielä sellaisenkin toiveen, että kirjoittajat täydentäisivät jälkikäteen omia kirjoituksiaan samaan aiheeseen liittyvillä myöhemmillä oivalluksilla. Kikkojen numerointi teemakohtaisesti omissa laatikoissa auttaa, koska silloin lukijoilla on mahdollisuus vilkaista kunkin lootan lopusta onko sinne tullut mitään uutta sitten viime lukemisen.

Muutama "säästövinkki":
1) Valkotasapainon asettamiseen harmaakortista: "harmaakorttina" voi käyttää luentolehtiön harmaata taustapahvia tai jopa paperia.
2) Vanhanmallinen pringles-perunalastupurkin kansi käy myös valkotasapainon säätämiseen, uusissa kansi on liian läpinäkyvä. Myös valkea kahvinsuodatin käy.
3) AikaArska neuvoo softboxin eli salamavalon pehmentimen tekemisessä.
4) Halvan monopodin saat 10 euron teleskooppi-kävelysauvasta, johon hitsaat päähän 1/4" kierteen (eräs kaveri teki tälläisen).
5) Vanhoja käsisäätöisiä objektiiveja voit käyttää sovitteen kanssa valokuvauksen opettelemiseen, niitä saa edullisesti käytettynä.
6) Foliosta, paperista ja pahvista saa askarreltua salamalle heijastimen, salaman heijastamiseksi kattoon.
7) Lainaus "M.B": Joltain foorumilta (täältä?) poimittu tee-se-itse -jalustavinkki: Ota vasemmalla kädellä kiinni oikeasta olkapäästäsi. Pidä käsivarsi vaakasuorassa ja tue kamera kyynärpään varaan.

Aiheeseen liittyen myös:
Tee se itse AF apuvalo,
Halvat sovellukset,
Halppissalama
Digikuvauksen valaisuopas / raksavaloista,
Kävelysauvasta, limupullosta monopidi tai pikkujalusta,
Kennon puhdistus,
Kotistudio,
Tähyslasin vaihtamisesta itse parempaan
Bajonetti-muuntimilla (adapter) vanhat objektiivit kiinni toiseen bajonettiin

Täydennän listaa kun jotain vielä löydän...

Kotistudiokikkoja:

1) Oviaukkoon valoa läpäisevä kangas ja kuumavalot sinne viereiseen huoneeseen. Näin syntyy mahdollisimman kaukana kohteesta oleva riittävän iso "valaisin" ilman että kuumuus nousee sietämättömäksi. Lisäksi kiertävän valon ongelma vähenee. Pienemmät valot voi sitten sijoittaa kuvaustilaan.

2) Diaprojektori terävän valon lähteenä. Kuvaamalla sopivan sävyisiä dioja suodattimiksi saa myös halvalla hyviä "kalvoja".

3) Styroksia tms. heijastimina.

4) Lujaa pahvia maalaamalla (esim "kattomustalla") tai jätesäkeistä leikkelemällä saa tummaa pintaa jolla voi kahlita kiertävää valoa kuriin. (Kiertävän valon tappaminen on tärkeää!)

5) Kääntyvä pöytälamppu on joskus ihan hyvä silmävalo. Se on myös helposti ohjattavissa.

6) Videodollyn hankkiminen jalustan alle parantaa jalustatyöskentelyä halvalla ja helposti. (Lisäksi sitä lainaamalla saa helposti amatöörivideokuvaajista kavereita.)

7) Kuumavaloja käyttäessä kannattaa käyttää palovaroitinta ainakin siinä tilassa jossa valot ovat.

8) Kannattaa käyttää toisen käden kämmenselkää valon laadun tutkimiseen valonrakennuksen tai kuvaamisen suunnittelun aikana. Kämmenselkä kertoo todella hyvin, millaisesta valosta on kyse ja miten se esim. ihmiskasvoilla käyttäytyy. Lisäksi sen asentoa ja sijaintia on helppo muuttaa.

9) Hyvä ja portaattomasti säädettävä ns. valohoitolamppu voi joskus toimia aika kivana tasovalona.

10) Harmaat seinät tai muut harmaat pinnat antavat erittäin hyvän mahdollisuuden luoda valon väriä vaihtamalla erivärisiä taustoja nopeasti, halvalla ja helposti.

11) Kannattaa sutata tummaksi tai ainakin himmeäksi kaikki kirkkaasti heijastava (esim. kromattu) kotistudiosta vaikka se heijastava juttu olisikin ihan taatusti niin kaukana takana, alhaalla, ylhäällä, sivussa tms. ettei se ihan varmasti heijastu sieltä juuri koskaan juuri mihinkään.

12) Käytä kuvatessa ja valoa rakentaessa/suunnitellessa tummia vaatteita. Muuten saatat sotkea vaatteidesi heijastuksilla lopputuloksen. (Esim: ota kasvokuva läheltä niin että päävalo tulee mallin takaa kun päälläsi on kirkkaanpunainen t-paita ja katso sitten kuvan kasvojen sävyä ja etenkin leuan alle ja mieti olisiko se musta paita ollut sittenkin parempi.)

13) Suunnittele kotistudiosi niin että siellä on hyvä ilmanvaihto ja tarvittaessa myös jonkilainen tuuletin. Sillä saat hiukset hulmuamaan ja hapen liikkumaan. Sumutinpullosta saat hikistä tunnelmaa.

- Kaiva komerosta se vanha valkokangas (tai kysy olisko vanhemmilla sellaista reliikkiä). On hyvä heijastin, ja vielä jalustalla.
- Pikkuesineitä kuvatessa hyvänä apuna on kääntyvävarsinen parta/meikkipeili. Siihen voi sitten teipata päälle kuplamuovia, A-nelostaskua, alufoliota etc... tarpeen mukaan. Sinitarraa myös apuun, käytä mielikuvitustasi.
- maalarinteippiä pitää olla aina käsillä
- kertakäyttölakana on hyvä valon pehmittäjä.
- maalaa se styroxlevy toiselta puolen mustaksi (ymmärrät kyllä miksi, kun hieman edistyt).

jne...

Kapa
http://kapasia.blogspot.com/

Kameralaukkuun mukaan -kikkoja:

1) Osta halpa vatupassi. Riko se. Laita yksi "vatupassipalikka" mukaan kameralaukkuun. Kun olet hukannut sen, ota toinen jäljelle jääneistä ja laita se kameralaukkuun. Pystyt aina ja kaikkialla tarkastamaan sekä jalustan että kameran vatupassissa olemisen. (Kamera vaikka jalustakengästä.)

2) Laita halpa vihko ja kynä kameralaukkuun. Voit aina kirjoittaa asioita ylös tai tehdä sopimuksia tien päällä.

3) Osta sellainen iso auton sisälle laitettava kokoon taittuva aurinkosuoja. Leikkaa siitä kangas pois ja ompele tai liimaa tilalle jotain kauniin valkoista puoliläpäisevää kangasta. (Joku käytöstä poistettu naisten valkoinen alushepene voi olla hyvä raaka-aineenlähde.) Saat kameralaukkukokoisen tee-se-itse -"Lastoliten". Sitä voi käyttää sekä heijastimena että valonlähteen ja kuvauskohteen välisenä pehmentimenä.

4) Pidä kameralaukussa aina muutama isompi ja pienempi pakastepussi ja läjä kuminauhoja sekä muutama valkoinen A4. Isoon pakastepussiin voi laittaa kameran kylmästä ulkoilmasta (esim. talvi) lämpäiseen ja kosteaan sisätilaan tullessa lämpenemään kondensoituvalta kosteudelta suojassa. Pieneen pakastepussiin voi laittaa filkkoja tai muuta arvotavaraa märältä suojaan ja/tai eteenpäin toimitettavaksi. Kuminauhoja voi käyttää kaikenlaiseen. A4:sten kanssa niistä saa salamaan hyvän heijastimen: suurin osa kierrätetään katon tai sivuseinän kautta ja paperiläpän korkeutta muuttamalla säädetään suoraan kohteeseen menevän valon määrää. (Tällainen paperin kautta kierrätetty valo on kauniinpaa kuin suora salamavalo.) Digikuvaajille paperi käy myös wb:n säätöön.

5) Aina ylimääräinen virtalähde mukana vaikka akku tai paristo olisi lähtiessä täysi. Jos on irtosalama niin sillekin tuoreet varaparistot.

6) Aina pieni harmaakortti tai sopiva laadukas korvike laukkuun. Oikean sävyinen kangaspala käy myös välineiden kuivaamiseen tarvittaessa.

7) Kameralaukussa kannattaa pitää mukana yksi keskilaatuinen ja -sävyinen litteä puuterirasia siltä varalta että eteen tulee yllättäviä henkilökuvaussessioita, joissa "margariininkiilto" iholta pitää saada pois. Hyvänä apuna on myös se, jos mukana on pikkupakkaus nenäliinoja tai joku riepu.

8) Partiokaupasta tai urheiluliikkeestä saatava rinkan irtohihna voi olla hyödyksi jos esim. tuulisella säällä pitää saada jalustalle lisävakavuutta tai jos pitää käyttää yksijalkaa järeämmän jalustan sijaan liian pitkillä suljinajoilla. Sillä voi myös vähentää laukun varastamisalttiutta tekemällä pöllimisen hitaammaksi.

9) Kannattaa aina pitää laukussa monistetta, jossa on toisella puolella kuvaus- ja julkaisusopimukset ja toisella oleellisimmat tiedot siitä missä ja millä ehdoin saa ja ei saa kuvata tässä maassa.

10) Kameralaukussa voi pitää pienen läjän kolikkoja hätätilanteita varten, samoin pari laastaria.

11. Kameralaukussa pitää olla aina sukkahousut.

Jalustakuvaamiskikkoja:

1) Pidä huoli siitä, että keskiputken alapäässä on reikä, koukku tai jotain muuta mihin saa nopeasti kiinni raskasta kamaa. Jos siinä on reikä niin laita kameralaukkuun mukaan sellainen koiranremmiklipsu, joka menee kyseisestä reiästä läpi tai laita reiän läpi avainrengas. Näin pystyt vaivattomasti tekemään jalustaan tarvittaessa paljon lisäpainoa keskiputken kohdalle.

2) Irtoremmillä saat tehtyä yksijalasta lähes jalustan vaikka puuhun kiinnittämällä.

3) Kannattaa käyttää sellaista päätä jalustassa, että voi siirtää samaa päätä jalustasta yksijalkaan.

4) Jos sinulla on kamerassa peilin nostomahdollisuus niin käytä sitä sekä jalustakuvaamisessa että "hitsi-kun-ei-ole-jalustaa" -kuvaamisessa. Vitka peilin ylösnostolla on lähes yhtä vakaa kuin jalusta vaikka alustana olisi pelkkä rupinen kameralaukku.

5) Käytä seiniä, tolppia, tuoppeja, kiviä, aitoja, puita, ovia, tuoleja yms. jalustoina ellei kolmijalkaa ole tai jos sen kanssa vekslaaminen johtaisi myöhästymiseen. Muista sanonta että "hyvä kuvaaja näyttää aina laiskalta". Käytä itseäsi jalustana (esim. istuessa kädet polviin tuettuina).

6) Jalustan puuttuessa voit virittää hihnan pituuden niin, että jos hihna kulkee oikean kainalon alta, saat sen vedettyä kireälle silloin kun kamera on kuvausvalmiina. Näin voit "ampujatyyliin" käyttää olkahihnaa lisätukena otsan ja käsien lisäksi.

7) Ellei jalustasi keskiputkea saa käännettyä ylösalaisin niin tutki mahdollistuuko moinen jollain ylimääräisten osien poistamisella tms. Jos mahdollistuu niin tee se ellei se heikennä jalustaa tai sen toimivuutta.

Henkilökuvauskikkoja ja keinoja saada kuva puhumaan:

1) Jos kuvattavalla on kamerakammo (noin 90% ihmisistä) niin kaiva kamera etukäteen esiin, laita se vaikka pöydälle kuvattavan ja itsesi väliin linssi vähän kuvattavan suuntaan ja juttele mahdollisimman rennosti jonkun aikaa. Anna kamera jollain tekosyyllä kuvattavalle käteen. Pyydä häntä vaikka katsomaan sen läpi itseäsi. Hae ystävällistä katsekontaktia tai ainakin keskustelua. Voit jopa kertoa että kameran esillä pitämisen ja kuvattavalle antamisen ideana lieventää kamerakammoa.

2) Kuvaa kuvattavan silmän korkeudelta.

3) Älä ota "suurennettuja passikuvia" vaan seuraa kuvattavaa ennen kuvaamista ja etsi hänestä sitä, mikä on juuri hänelle luonteenomaista. Yritä tallentaa kuvatessa se.

4) Kuuntele kuvattavaa äläkä itseäsi tai omia ajatuksiasi.

5) Kerää kaikkialta - myös valokuvauksen ulkopuolelta - ideoita ja harjoittele niiden toteuttamista, mutta älä käytä niitä ennen kuin niiden aika tulee.

6) Hanki yleissivistystä. Lue. Keskustele. Käy taidenäyttelyissä. Laajenna tuttavapiiriäsi. Mieti ikuisuuskysymyksiä. Ei voi saada aikaan hyviä kuvia ellei ole mitään sanottavaa eikä oma sisäinen maailma yksinään riitä. Kuvan syntyminen tapahtuu oman sisäisen maailman ja ympäröivän maailman kohtaamispinnassa.

7) Älä sorru kamerakuskiksi vaan valokuvaa = älä asennoidu kuvaamiseen kamera-nimisen teknisen välineen käyttäjänä vaan luovan, mielikuvitusta ja teknistä osaamista vaativan viestinnän piiriin kuuluvan taidemuodon toteuttajana.

8) Kuivaharjoittele: laukaisemista, ideointia, sommittelua... kaikkea.

9) Pyydä maallikoilta mielipiteitä kuvistasi - mieluiten sellaisilta jotka eivät pidä sinusta! Pyydä asiantuntijoilta mielipiteitä mistä tahansa kuvista. Seuraa valokuvausta äläkä pelkästään välineitä.

10) Älä ikinä suhtaudu ylimielisesti kehenkään sen takia että tuo toinen ei ymmärrä suurta nerouttasi. On mahdollista että tuo toinen ymmärtää sinua paremmin "suuren neroutesi" todellisen luonteen. Loistosuoritukset nousevat siitä, että on nöyrä elämän ja suoraselkäinen ihmisten edessä.

Konditionaalilta eli isukilta tulee hyvää vinkkiä, nyt kaikki lukemaan ja painamaan mieleen.

Kiitos, tareone!

Harjoittelukikkoja:

1) Poistu kaduilta, poluilta, kulkuväyliltä. Käy paikoissa, joissa ihmisillä on erilaiset arvot, asenteet, tunteet, toiveet, odotukset tai edellytykset kuin sinulla. Mieti, miten saisit valokuvattua nuo erot.

2) Harjoittele valokuvaamalla tai ainakin miettimällä abstrakteja asioita: Kuinka valokuvaisit teeman hedelmällisyys? Entä pelko? Entä toivo? Entä ahneus? (Ei siis missään nimessä "hedelmällinen, pelokas, toiveikas tai ahne".) Opettele luomaan mielikuvia ja kuvaamaan ne sitten.

3) Harjoita ymmärrystäsi ja luovuuttasi mahdottomilla tehtävillä ja järjettömillä kysymyksillä: Miltä keltainen kuulostaa? Mitä mietit kuoltuasi? Ovatko pääskynen ja omena kaveruksia? Yritä päästä sisään lapsen ajatteluun ja mielikuvamaailmaan. Yritä ymmärtää mitä kaikkea on jäänyt ymmärryksesi ulkopuolelle.

4) Muuta lukiessasi välillä kokeeksi tekstiä mielessäsi kuviksi. Muuta kokeeksi kuva tekstiksi niin että saat kerrottua siitä oleellisen viidellä lauseella. Mieti mitä juuri noiden viiden lauseen valitseminen kertoo sinusta. Yritä miettiä musiikkia kuvina. Etsi musiikista ja kuvista tarinaa.

5) Harjoittele teknistä osaamista osa-alue kerrallaan. Muuta aina yhtä asiaa ja katso mikä muu muuttui sen seurauksena.

6) Opettele näkemään valo ja varjo. Mieti miten mikäkin pinta heijastaisi jos se olisi peilimäinen. Ajattele, että valo piirtää. Ajattele että varjo piirtää. Miten niiden tavat piirtää eroavat? Entä mitä samanlaista niissä on? Milloin niissä on jotain samaa?

7) Harjoittele joskus klassisia harjoitteita: kuvaa kananmuna valkoisella taustalla, hiili mustalla sametilla, kuvaa liike, ota kuva varjosta, ota kuva valosta, ota huono kuva, ota hyvä kuva.

8) Ota selvää mitä muut haluavat nähdä tai kertoa. Kysy vanhukselta mitä hän haluaisi näyttää omasta elämästään muille. Kysy samaa syrjäytyneeltä, lapselta, taiteilijalta, ujolta ihmiseltä, masentuneelta...

9) Tutki uskomusjärjestelmien ja kuvan suhdetta toisiinsa. Millaisia kuvia katsovat omaan lähes-jumaluuteensa uskovat narsistit? Entä tiedeuskovaiset? Entä mammonaan tai omin voimin pärjäämiseen uskovat ihmiset? Entä uskovaiset? Entä ateistit? Mieti oliko aikaisemmilla oletuksillasi ja tutkimisen tuomilla tuloksilla yhtään mitään yhteistä?

10) Luo kuva ensin päässäsi valmiiksi. Toteuta se sitten. Tutki mitä yhteistä mielikuvalla ja valmiilla kuvalla on tai ei ole. Tee sama uudestaan ja uudestaan. (Tämän harjoitteen tekemisellä saattaa jopa saada vähän kalustokuluja peitettyä jos valkkaa järkevästi aiheet tai teemat.)

11) On olemassa sanonta, että valokuvaajat ovat ihmisiä, joilla on kaipuu muttei edellytyksiä taidemaalariksi. Mieti, minkä verran se pitää paikkansa sinun kohdallasi. Jos haluaisit maalata niin mitä ja miten? Kun tiedät vastauksen niin "maalaa kameralla" se kuva tai ne kuvat, jotka haluaisit maalata pensselillä.

12) Harjoittele niin että mitään ei korjata jälkikäteen. Treenaa filmillä. Treenaa pimiötyöskentelyä. Tee muutama kuvasarja.

13) Tutki kuvallisia ammattilehtiä, mainoslehtiä ja teemalehtiä. Miksi veneet on kuvattu noin tai hampaat näin? Tutki firmojen sijoittajille tarkoitettua kuvamateriaalia (nettisivut, vuosikertomukset, messuesitteet...) ja mieti minkälaista vaikutusta niillä yritetään luoda. Miten siinä on onnistuttu?

14) Kun luet lehtiä niin valikoi sieltä hyviä kuvia ja kerro itsellesi sanoin se tarina, jonka ne kuvat kertovat. Katso kertooko teksti saman tarinan. Mieti kertomuksen rakennetta. Mikä siitä on alkua, mikä keskikohtaa, mikä loppua? Mitä elementtejä mihinkin niistä on sijoitettu?

15) Parodioi omaa kuvaamistasi. Etsi ja korosta omia virheitäsi. Laita seinille sellaisia kuvia, jotka olisivat muuten hyviä, mutta yksi ikävä vika huonontaa niitä ratkaisevasti. Opettele kyllästymään juuri niitä vikoja. Harjoittele niistä eroon.

16) Harjoittele kameran laukaisemista paljon. Tärähtämättömyyttä, ajoitusta, kameran läpi näkemistä, rajaamista, tarkentamista, valon mittaamista, omaa asentoasi ja otettasi kamerasta. Pidä kameraa käsissäsi ja säätele sitä vaikka töllöä katsoessasi kunnes kukin nappi ja nuppi on niin tuttuja että tuntoaisti riittää kameran komentamiseen.

17) Älä tyydy näkemään sitä, mikä on silmiesi edessä vaan opettele etsimään sitä, että mitä jostain puuttuu. Palapelin tärkeimmät palat ovat aina ne puuttuvat palat. Se, joka osaa kiinnittää niihin huomion ennen muita on aina monta askelta edellä. Miksi puhuttiin Suomen puolueettomuudesta YYA-sopimuksen aikana mutta NATO-mahdollisuudesta puhutaan sotilaallisena liittoutumisena? Miksi Suomen Loviisa ja Olkiluoto ovat neljä ydinvoimalaa, mutta Tshernobylin, Bärsebäckin, Harrisburgin ja kaikkien muidenkin ulkomaalaisten voimaloiden kohdalla puhutaan yhdestä voimalasta, jolla on x reaktoriyksikköä? Miksi lääkäriliitto vastustaa alan koulutuksen lisäämistä ja valittaa liian raskaasta työtaakasta samanaikaisesti?

18) Katso lehdistä hyvien kuvien kohdalta kuvaajan nimi. Tee samoin huonoimpien kuvien kohdalla. Seuraa kuinka usein samat nimet tulevat vakiolehdissäsi vastaan samassa mielessä. (Esim. itse olen huomannut pitäneeni aika monista Merja Ojalan ihmisläheisistä kuvista, samoin Arto Jalosen tavasta luoda kuvissa paino oleelliseen asiaan.)

19) Harjoittele kuvaamista kuvaamalla asioita hyvin niille epätyypillisissä ympäristöissä, mielikuvakentissä, tilanteissa. Etsi kuviisi eri taiteen tyylisuuntien ilmettä. Tee parodiaa tai pilapiirroksia kameran avulla mutta ilman kuvankäsittelyä.

20) Katso itseäsi ulkopuolelta ja mieti, miten sinua voisi kuvaajana kehitää tai täydentää. Voit myös kysyä asiaa muilta. Mene sitten ja treenaa juuri niitä asioita, joita muiden näkökulmasta katsottuna tulisi kehittää.

21) Tutki omaa ajatteluasi ja havainnointiasi valokuvauksen termien, käsitteiden ja menetelmien läpi. (Kehittää sekä ajattelua että opettaa ymmärtämään kuvaamista ja kuvaa paremmin.) Millaiselta etäisyydeltä katsot (="kuvaat) jotain asiaa? Millaisella linssillä? Käytätkö jonkinlaisia suodattimia - tietoisesti tai tiedostamatta? Havainnoitko "jalustalta" vai "käsivaralta"? Mihin olet tukenut itsesi? Kuinka ja missä seisot? Millä herkkyydellä tallennat ja havainnoit? Onko kohinaa? Millaista tyyliä käytät? Kuulutko johonkin koulukuntaan? Kuvaatko suttua vai teräväpiirtoista? Kuinka painavaa lastia/kalustoa kuljetat mukanasi? Mihin tarkennat ja millä syväterävyydellä? Riittääkö piirto tuomaan nurkatkin selvinä näkyviin? Käytätkö vääristäviä linssejä? Irrotatko kohteen taustasta vai sijoitatko kohteen ympäristönsä osaksi? Korjaatko perspektiiviä havainnoidessa tai edes jälkikäteen? Kuinka sommittelet asiat? Kuinka kehystät ne? (Kehystäminen merkityksessä asiayhteyteen sijoittaminen, ei merkityksessä puurimojen laittaminen paspatuurin ympärille.) Riittääkö muistikortti asioiden tallentamiseen tai loppuuko filmi väärässä paikassa?

22) Pysähdy aika usein katsomaan jotain tavallista asiaa aika pitkäksi aikaa. Etsi siitä jotain sellaista, minkä kaikki näkevät mutta juuri kukaan ei huomaa. Halutessasi voit harjoitella kuvaamalla juuri tuon ulottuvuuden juuri tuosta asiasta. (Esim. kaikki ohikulkijat näkevät spurgun. Juuri kukaan ei näe millainen tuo spurgu on ihmisenä alkoholisminsa ja onnettoman elämäntilanteesa takana. Ota kuva spurgun persoonallisuudesta, jostain mikä kuvaa hänen hyviä puoliaan tai lahjojaan.)

23) Pyri aina sillointällöin ajattelemaan poikkeuksellisen visuaalisesti. Ylitä kielen ja käsitteiden välisiä rajoja vaikkapa antamalla näkemillesi asioille nimityksiä ja kuvittamalla sekä mielessäsi että keinotekoisesti lavastamalla erilaisia käsiteitä. (Esim. kun rahapuu-nimisen huonekasvin mullan päällä ja ruukun lautasella on käpertyneitä kuolleita lehtiä --> "Kuolleet sielut", ulkoministeri <--> mikrofoniin tuulisuojus, kuvita mielessäsi ssavolaisviisaus "Mikä viheltäen tulloo, se pittää piästää poe'es. Se on nuapurin koera." ensin "leffamaisesti, sitten sarjakuvamaisesti, sitten yhdellä kuvalla.

24) Tutki erilaisia materiaaleja kuvaamalla, katsomalla, tunnustelemalla ja haistelemalla. Mieti, millaisella valonrakentamisella ja valkotasapainovalinnalla saat kahvinpavut näyttämään kahvintuoksuisilta tai suklaan näyttämään suklaanmakuiselta. Testaa miten erilaiset pinnat - karkeat, sileät, rosoiset, säännöllisen kuvion omaavat, pehmeät, kovat jne. - käyttäytyvät erilaisissa valaistusolosuhteissa. Tutki ainakin seuraavat: vastavalo, sivuvalo ja myötävalo sekä mielellään pari niiden välimuotoa sekä muutama niiden kombinaatio. Katso aina omaa kättäsi samassa valossa ja mieti miten juuri sellainen valo kohtelisi kuvattavana olevaa ihmistä.

Konditiona kirjoitti:6) Hanki yleissivistystä... Ei voi saada aikaan hyviä kuvia ellei ole mitään sanottavaa eikä oma sisäinen maailma yksinään riitä. Kuvan syntyminen tapahtuu oman sisäisen maailman ja ympäröivän maailman kohtaamispinnassa.

Se on siinä ja muuta ei tarvitsekaan tietää.

Konditiona kirjoitti: 7) Älä sorru kamerakuskiksi vaan valokuvaa = älä asennoidu kuvaamiseen kamera-nimisen teknisen välineen käyttäjänä vaan luovan, mielikuvitusta ja teknistä osaamista vaativan viestinnän piiriin kuuluvan taidemuodon toteuttajana.

Uskalla kuvata kalustosta riippumatta, halvallakin kameralla saa valokuvia.


PS. hyvä ketju, toivottavasti moni jaksaa lukea.. kertaus on opintojen äiti.

Jos noista "köyhän kuvaajan kikoista" puhutaan, niin luontokuvaajalle pikku vinkki: konttaa omalla pihalla. Moni lähtee merta edemmäs kalaan. Joku julkaisi muutama vuosi sitten kirjasen, missä oli Helsingin asfalttialueella kasvavien kasvien kuvia. Ei niin pientä halkeamaa Hesan asfalteissa olekaan, etteikö sinne ajan mittaan kasvaisi kukkaa. Luonto on siis lähempänä kuin luulisikaan.

Kuvausaiheita-vinkkejä:

1) Kuvaa lapsia ja vanhuksia. Lapsista kannattaa olla ainakin yksi hyvä ja kertova kuva per vaatekoon muutos eli aivan pieneen vauvaan kannattaa uhrata tiedostotilaa runsaasti.

2) Kuvaa arkea ja elämää. Kuvaa jokapäiväiväisiä askareita ja asioita.

3) Kuvaa tunteiden koko kirjoa, mutta hyvin nöyrästi ja kunnioittaen.

4) Kuvaa ihmisten harrastuksia.

5) Kuvaa tuttujen lisäksi tuntemattomia.

6) Kuvaa ehjiä sarjoja. Pidä keskeneräisiä sarjoja auki ja täydennä niitä ajan mittaan. Pidä useita sarjoja auki samanaikaisesti. Luo sarjalla kerrontaa, aivan kuin tekisit kameralla sarjakuvaa.

7) Kuvaa vastakohtia. Mieti tarkkaan poissulkevatko vastakohdat toisensa vai mahdollistavatko ne toisensa ja tuo se, kummasta on kyse kuvissasi esiin.

8) "Asiaa pitäisi tarkastella aina myös seuraavaksi suuremmalta ja seuraavaksi pienemmältä tasolta." (Epätarkka lainaus joltain Suomen suurista arkkitehdeistä.) Tarkastele ja kuvaa asioita sekä laajemmalta yleisyys- tai abstraktiotasolta että seuraavalta konkreettisuus- tai detaljitasolta.

9) Opettele mitä metafora tarkoittaa. Opettele mitä metonymia tarkoittaa. Kuvaa asioita metaforien ja metonymioiden kautta.

10) Kuvaa arjen, ajan, elämän ja maailman muuttumista. Kuvaa sitä mikä on tulossa ja sitä mikä on väistymässä. Kuvaa prosesseja äläkä pelkästään asioita.

Mediakriittisyys- ja kuvanymmärtämiskikkoja:

1) Opettele mitä metafora ja metonymia tarkoittavat. Etsi niitä kuvista ja mieti, miten niiden käyttö ohjaa katsojan asenteita.

2) Mieti erikseen sitä, miten kuva vaikuttaa tiedon tasolla ja erikseen sitä, miten se vaikuttaa tunteiden tai asenteiden tasolla. Voimakkain vaikutus tapahtuu aina jälkimmäisillä tasoilla ja jos kuva pyrkii piilovaikuttamaan, voi noiden välillä olla ristiriita, joka näennäisesti peittää tuon vaikuttamisen.

3) Mieti yksinkertaistaako kuva vai tuoko se lisää moniulotteisuutta aiheeseensa. Mieti mustavalkoistaako kuva vai tuoko se lisää sävyjä aiheeseensa.

4) Mieti, mitä kuvasta on jätetty pois, miksi juuri se on valittu, mitä siihen on valittu, mihin genreen se kuuluu, kenen työkalu se on ja mitä työtä se tekee.

5) Mieti onko kyse esittävästä, symbolisesta, dokumentoivasta vai muunlaisesta kuvasta. Mieti miten kuvan laji vaikuttaa siihen, millainen kuvan pitää olla.

6) Mieti millaisia valintoja kuvaaja joutuu tekemään ja miten se vaikuttaa lopputulokseen.

7) Kuvittele, että kuvaaja on kuvatessaan halunnut tuoda näkyviin oman sisäisen maailmansa tai omat asenteensa ja tunteensa. Mieti millaisesta sisäisestä maailmasta kuva kertoo.

8) Mieti millaisesta kertomuksesta tai tarinasta kuva voisi olla pysäytetty hetki. Mitä on ollut ennen kuvaa ja mitä tulee sen jälkeen? Kuka on kertoja? Jos se on joku muu kuin kuvaaja, niin miten ulkopuolinen kertoja vaikuttaa siihen, millainen kuva on.

9) Muista että kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Muista että kuva voi myös puhua totta enemmän kuin tuhat sanaa.

10) Ajattele kuvaa (sekä käsitteenä että yksittäistä kuvaa) vetauskuvien kautta. Kuva pikkulapsena: se kasvaa ja aikuistuu ja vanhemmista irrottuaan (=kuvaajalta lähdettyään) elää omaa elämäänsä, johon kuvaajalla ei ole kovin paljoa vaikutusmahdollisuuksia silloinkaan kun hänelle on oikeus vaikuttaa. Kuva työkaluna: se on jonkun käsissä palvelemassa jotain tarkoitusta. Kuva treenikaverina: sen kanssa ollaan tekemisissä jotta itse kehityttäisiin ja saataisiin mielekästä ajankulua. Kuva isäntänä? Kuva hyödykkeenä? Kuva ilmoitustauluna? Kuva verhona? Kuva suurennuslasina. Keksi itse ainakin kymmenen uutta vertausta ja mieti kuvaa niiden läpi.

Kirjavinkkejä (mukana toisinaan myös se, minkä kehittämiseen kyseisiä teoksi voi käyttää):

1) Desmond Morris: Mies ja nainen, WSOY (kulttuurin ja elämän kuvaamiseen hyviä ideoita.

2) Terry Prachett ja Douglas Adams: koko tuotanto. (Mielikuvituksen ruokkimiseen ja ei-tavallisten ja/tai ei-olemassaolevien asioiden visualisoimisen harjoittelemiseen.)

3) Scott Adams: koko tuotanto, etenkin kirjat (Ryhmädynamiikan, työelämän, sosiaalipsykologisten ilmiöiden ja vuorovaikutuksen karikoiden ymmärtämiseen ja niiden kuvaamisen oppimiseen.)

4) Valokuvauksen ja luontokuvauksen vuosikirjat

5) Sanoma- ja aikakauslehdet, myös epäkiinnostavat. (Yhdestä Seiskasta oppii enemmän kuvausvirheistä kuin viikon tehoharjoittelulla omin päin. Meidän talo -lehti mainokset mukaanlukien voi opettaa paljon kaikenlaista. Huvudstadbladetissa voi olla todella hyviä kuvia, joiden kerronta eroaa omasta vakiosanomalehdestä jne.)

6) Lasten kuvakirjat (Mieti miten toteuttaisit valokuvaamalla yhtä pelkistettyjä ja helposti lähestyttäviä kuvia niin taatusti opit paljon.)




Laittakaa te muut hyviä kirja- ja nettigalleriavinkkejä niin pysytään paremmin maan pinnalla. Minä ehkä katson asioita vähän turhan abstraktista ja vaivannäköä edellyttävästä perspektiivistä monille muille.

Tämä viestiketju pitäisi kyllä nostaa ilmoitukseksi tämän alueen ylimmäiseksi.

tareone kirjoitti:Tämä viestiketju pitäisi kyllä nostaa ilmoitukseksi tämän alueen ylimmäiseksi.

Matti sen jo kerran laittoi ilmoitukseksi, mutta muutti sitten kuitenkin takaisin tavalliseksi viestiksi. Tarkoitus on pitää pinnalla, mutta laitetaan samaan muitakin hyödyllisiä ketjuja (tai siis linkkejä).

Ensimmäisen järjestelmäkamerakokonaisuuden hankkimisniksejä:

1) Olet hankkimassa järjestelmää, et laitetta. Älä käytä koko budjettiasi kerralla ellei ole pakko. Jos järjestelmä on aktiivisessa käytössä, sitä joutuu välillä luultavasti muuttamaan tai täydentämään. Jätä siihen resursseja.

2) Kaikkien isojen valmistajien runkoihin saa hyviä optiikoita ja salamia. Mieti tarkkaan minkä valmistajan rungon hankit, sillä se ratkaisee mitä ja millaisia välineitä jatkossa voit tai joudut käyttämään. Älä osta runkoa testien tai suositusten perusteella, vaan kokeile valmistajalta ainakin kahta eri runkoa: sitä, jota harkitset ja seuraavaksi tai sitä seuraavaksi parempaa/kalliimpaa. Jos halvempi ei tunnu hyvältä niin unohda se tai enintään osta se käytettynä.
Osta runko siltä valmistajalta, jolta sekä aikomasi runko että sitä parempi runko a) tuntuvat istuvan hyvin käsiisi, b) sopivat järjestelmän ohjaamisen ergonomialta ja logiikalta sinulle parhaiten c) ovat miellyttäviä käyttää ja tunnustella ja d) antavat sinulle niitä ominaisuuksia, joita sinä tarvitset eikä niitä mitä joku toinen tai joku testipaneeli arvostaa.

3) Ergonometria, peilin ylösnostettavuus, valonmittausominaisuudet, etsinkuvan laatu ja koko, kameran koko, paino, painonjakautuminen, tasapainoisuus linssin kanssa, komennettavuus etsimen läpi katsottaessa, se, että säädöt on helppo tehdä tarkentaessa ja pitää samoina vaikka muuttaa rajausta tarkennuksen jälkeen, se, että kameran voi laukaista ilman että laukaisinta painava sormi samalla heilauttaa runkoa yms. ovat käytännön kuvaamisessa usein paljon tärkeämpiä asioita kuin muutamat megapikselit, käynnistysnopeudet tms. usein testeissä paljon huomiota saavat asiat.

4) Jos olet aloittelija niin osta vain sellaisia laitteita, joita olet päässyt hypistelemään ja tunnustelemaan. Tuntuma on todella tärkeä asia.

5) Älä osta linssiä kokeilematta miltä kuva näyttää sen läpi voimakkaassa vastavalotilanteessa, esim. auringon ollessa kuvan ylänurkassa. Jos kuva-ala menee liian harmaaksi, voit unohtaa koko lasin riippumatta siitä miten hyviä arvosanoja se on jossain piirtokykytesteissä saanut.

6) Testit ovat usein luotettavia. Usein ne eivät kuitenkaan mittaa kaikkia niitä asioita, joilla on merkitystä sinulle. (Vertaa: autoja myydään hevosvoimilla, mutta käytännön liikenteessä alavääntö on se, millä on enemmän väliä --> älä hanki autoa hevosvoimien perusteella kokeilematta kuinka mukava sillä on ajaa tavallisen liikenteen seassa.)

7) Mieti tarkkaan kuinka paljon olet valmis käyttämään aikaa ja huomiota opettelemiseen. Raha ja ajattelu ovat usein vaihtoehtoja: käyttämällä toista säästyt toisen käyttämiseltä. Opettelemisella voi usein korvata todella paljon laiteinvestointeihin menevää rahaa.

8) Digirungot ja halvat linssit menettävät uudesta lähtien nopeasti arvoaan. Laatulasien hinta putoaa hitaammin. Jos haluat että jälleenmyyntiarvo säilyy edes jossain määrin niin osta digirunkosi joko käytettynä tai muuten kohtuullisen edullisella hinnalla ja halvat linssisi myös käytettyinä tai puoli-ilmaisina paketin mukana. Laatulasit voit ostaa joko uutena tai käytettynä. Ota kuitenkin aina ennen ostamista selvää siitä, missä ja kuinka kalliilla kyseisiä laitteita saa huollettua.

9) Hanki ensin yksi objektiivi. Kun olet oppinut hyödyntämään sen ominaisuuksia mahdollisimman hyvin, on aikaisintaan aika hankkia toinen.

10) Hyvän jalustan käyttöikä on kymmeniä vuosia. Huonoa jalustaa ei voi käyttää mihinkään. Säästä mielummin kauemmin tai hanki vaikka käytettynä, mutta osta vain hyviä jalustoja. Merkillä on väliä. Hyvät maksavat, koska ne on tehty paremmista materiaaleista, työstetty paremmin ja niissä on suuremmat ainevahvuudet - ainakin siellä missä pitää. Sama pätee yksijalkoihin.

11) Osta välineitä vasta sitten, kun huomaat, että olisit jo tarvinnut niitä. Varmuuden vuoksi ostamalla saat paljon kallista turhaa rojua, jota on vaikea myydä pois.

12) Tallennusvälineiden (filmit, muistikortit, kovalevyasemat, cd:t...) kannattaa olla niin laadukkaita, että arkiston tai kuvien menettämisen riski on mahdollisimman pieni.

13) Ota selvää ilmaisohjelmista. Jos opettelet käyttämään ilmaisohjelmaa, jää sinulle enemmän rahaa vaikka objektiiveihin.

14) Objektiivi piirtää kuvan. Jos se tapahtuu huonosti, on aika samantekevää miten hyvä runko, salama tai jalusta on käytössä. Kaikkien objektiiviesi ei tarvitse olla loistavia, mutta jos joku tietty polttovälialue on sinulle erityisen tärkeä niin pidä huoli siitä, että juuri sillä välillä laitteistosi suorituskyky on tarpeitasi vastaava.

15) Aloittelijoilla on usein tapana yliarvioida telepään merkitystä ja aliarvioida laajakulmapään merkitystä. Ajattele näin: huoneessa on vaikea perääntyä seinän läpi jotta saisi jokaisen kuvaan, mutta maastossa voi hyvin usein kävellä, hiipiä tai mennä muuten kohdetta lähemmäs.

16) Ota selvää kuinka lähelle linssi tarkentaa ennen kuin hankit sen. Jos sopivalle etäisyydelle tarkentaminen vaatii jotain *****tan lähilinssin ruuvaamista kiinni lasin nokkaan niin unohda koko lasi vaikka se vaikuttaisi muuten kuinka hyvältä.

17) Tee aina kustannuslaskelmat niin, että niissä on mukana vastavalosuojan hinta. Ja kun hankit linssin niin hanki myös se vastavalosuoja. Se on paljon tärkeämpi kuin esim. uv-suoja ja myös se suojaa optiikan etulinssiä kaikenlaiselta ikävältä. Lisäksi vastavalosuojaa voi käyttää kuvatessa vastavalosuojana. ;-)

18) Ota ensin selvää siitä, kuinka mitäkin laitteita on kaikkein asiallisinta puhdistaa ja hanki vasta sitten puhdistusvälineet. Tee se kuitenkin aika pian. Älä puhdista linssejä liian usein ja älä missään nimessä puhdista linssejä väärin ellet nauti setelien repimisestä tai huonoista kuvista.

19) Hanki hyvä kameralaukku joka suojaa välineitäsi kunnolla ja jossa niitä on hyvä kuljettaa. On suuri etu jos kameralaukku ei näytä kameralaukulta. Sekin voi olla suuri etu, että sinne mahtuu pari optiikkaa enemmän kuin sinulla on. Älä hanki mustaa tai liian tummaa laukkua ellet tykkää keitetyistä kameroista. Hanki laukku jonka kanssa voit kävellä sateessa puoli tuntia ilman että kalusto kärsii ja jonka saa puhtaaksi helposti.

20) Tee itsellesi selväksi mitä haluat harrastukseltasi ja kuviltasi. Jos haluat tehdä laadukasta maisema- ja arkkitehtuurikuvausta, tarvitset todella erilaiset optiikat kuin urheilukuvauksesta innostunut kaverisi. Jos materiaalintuntu on sinulle tärkeä asia, tarvitse huippulaadukkaita laseja ainakin yhden. Rokkikuvaamisessa pakettilasit saattavat ainakin klubikäytössä olla varsin hyvä vaihtoehto, samoin valovoimaiset laajakulmapäätä painottavat optiikat. Optiikoiden on hyvä ylittää kuvien esillepanossa käytetty tarkkuus mutta ei välttämättä liian moninkertaisesti.

21) Kalustosi pystyy syystä tai toisesta näkemään vain sen minkä sinäkin. Kannattaa kehittää ensin itseään ja vasta sitten kalustoa. Sekä talous että kuvaus pysyvät tällöin tasapainossa.

22) Valokuvaamisessa eri ihmiset kehittyvät todella erilaisilla vauhdeilla. Joku oppii puolessa vuodessa sen mitä toinen ei opi eläessään. Jos opit nopeasti ja olet valmis panostamaan asiaan, niin jätä omaan arvoonsa kateellisten naljailu. Kuuntele niitä, jotka kuvaavat paremmin kuin sinä ja joilta voit oppia, älä niitä joille on tärkeää säilyttää oma asemansa muita jarruttelemalla. Mutta ellet ole näitä harvinaisia nopeita oppijoita, kannattaa laittaa rahaa välineisiin rauhalliseen tahtii. Eli investoinnit kannattaa tehdä ja välineet hankkia edistymisen nopeuden eikä senhetkisen osaamisen tai kokeneisuuden mukaan. Nopean oppijan, joka käyttää paljon aikaa ja vaivaa asiaan, kannattaa siirtyä nopeasti vaativampiin laitteisiin jos aikoo siirtyä sellaisiin jossain vaiheessa.

23) Käytä kirjastokorttiasi paljon. Lue aiheesta. Katsele kuvia.

24) Kannattaa selvittää onko ystävä-, kaveri- tai tuttavapiirissä samalla sellaisia kuvaajia, joiden kanssa voi tehdä rajoitettua välineyhteistyötä. Jalustat, valot, heijastimet, jotkut optiikat, rungot yms. saattavat hyvin kohdelluina käydä ihan mielellään kylässä puolin jos toisin. Autollinen voi kuskata autotonta joka taas voi lainata sitä kallista makrolasia ja sitä hyvää jalustaa autolliselle.

25) Jos kuvaat ulkona niin käytä/hanki joko halpoja tai kohtalaisen hyvin säätä kestäviä välineitä (sulkevat usein toisensa pois). Käytä omaa järkeäsi välineiden suojaamiseen.

26) Ota aina selvää siitä, löytyykö jokin tarvike valokuvausalan ulkopuolelta. Hyvät laukut tai reput voivat olla kameralaukkuja tai -reppuja monipuolisempia. Nikonin vatupassin hinnalla saa kai monta kymmentä halpisraksavatupassia, joista kustakin saa kolme vatupassipalikkaa. Ns. valohoitolamppu (hyvä sellainen) voi toimia myös portaattomasti säädettävänä tasovalona joissain olosuhteissa, raksavalot ovat murto-osa punapäiden hinnasta (ja käyttökelpoisuudesta, myönnetään)...

Bändikuvausvinkkejä:

1) Käy sopimassa keikkamestassa hyvissä ajoin etukäteen itsesi "listalle". Varaa samantien itsellesi paikka jos voit. Paras paikka on etuviistossa kohtalaisen, mutta ei liian lähellä bändiä. Jos mahdollista niin yritä saada paikka jonka vieressä on tukeva tolppa tai pylväs, jota vasten nojaten voit nousta kuvaamaan yleisön pään yli.

2) Älä käytä salamaa ellei ole pakko. Jos on pakko käyttää salamaa, niin jätä kuitenkin käyttämättä ja ota riski.

3) Kuvaa paljon, mielellään vähintään kolmenumeroinen määrä ruutuja, mutta asennoidu kuitenkin niin, että olet oikeasti hakeamassa mielummin yhtä loistavaa kuin 20:tä hyvää kuvaa. Ota riskejä ja kuvaa toivottomia ja mahdottomia juttuja. Joskus ne onnistuvat. (Paras oma rock-kuva on otettu Pellestä keikalla jolla oli valoina kolme punaisella kelmulla värjättyä työmaahalogeenia. Aika taisi olla 1/4s käsivaralta ja liike-epäterävyys sellaista puolen metrin luokkaa käsissä ja rumpukapuloissa. Upeus syntyykin siitä, että kapuloiden säröt tekevät upeat liikeradat mustaa taustaa vasten.)

4) Pieniltä ja keskisuurilta bändeiltä kannattaa tiedustella onko niillä kuvalle tarvetta. Asioiden sopiminen bändin kanssa takaa mm. pääsyn lavalle, etenkin sen sivuille ja taakse.

5) Kiinnitä kameran pohjaan jalustapää tai pöytäjalusta ylimääräiseksi painoksi. Jos voit jossain välissä tukea sen johonkin mikä ei tärise niin siitä vaan. Esim. oma rintakehä tms. antaa lisätukea päälle tai jalalle.

6) Älä keskity liikaa kuvaamiseen. Heitä läppää porukan kanssa ja ole muutenkin rento. Onnistuminen on kiinni sekä siitä että saatko tunnelman tallennettua että siitä kuinka hyvin yleisö antaa sinun kuvata. Tunnelmaa on vaikea tallentaa jos oma fiilis on kireä. Yleisö tönii ja loiskii kaljaa aika helposti liian tosikon kuvaajan päälle. Kameran kanssa voi jopa tanssi ja ehkä tassiessakin voi kuvata.

7) Älä ota itseäsi ja kuviasi muutenkaan liian tosissaan. Kyse on keikasta, bändistä, ilmapiiristä yms. ja yksi valokuvaaja on tasan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muu jaskajokunen yleisöstä.

8) Kuvatessa etsi liikkeiden huippukohtia ja yritä saada kamera valottamaan juuri niiden pysähtymisen aikana. (Pitkillä suljinajoilla voi vaatia aikamoista ennakointia.)

9) Mittaa valo solistin kasvoista välille 0 - +1 valon jyrkkyyden mukaan. Valitse aukko ja anna kameran valita aika, mieluiten siten, että samalla kun tarkennat, lukitset valotuksen ja pidät molemmat paikallaan kunnes tulee tarve muuttaa jompaakumpaa.

10) Anna kaiken turhan jäädä mustaksi. Älä pelkää jos jokin epäoleellinen menee puhki (esim. kromatut ständit, valot, heijastukset instrumenttien lakkapinnoista...)

11) Kuvaa vaikutuksia ja tunnelmia, älä ihmisiä tai bändejä. Eli rakenna ja ota kuvia, joissa tulee esiin yleisön ja bändin luoma jännite, bändin ja musiikin välinen jännite, valon ja varjon välinen jännite, terävän ja epäterävän välinen jännite, savun ja savuttoman välinen jännite, esiintymisen ja todellisuuden välinen jännite tms. siten, että kyseinen jännite voi syntyä uudelleen kuvan katsojan mielessä ja sitten purkautua (=katharsis).

12) Hyvä bändikuva ei esitä tai kuvaa bändiä vaan musiikkia tai keikkaa. Eli kyse ei ole esittävän tai kuvaavan kuvan ottamisesta vaan symboloivan kuvan ottamisesta.

13) Joskus kannattaa kuvata jo keikan alkupuolella kohtalaisesti jotta bändi ja yleisö tottuvat ja itse pääsee fiilikseen. Ne kuvat voi sitten tuhota ja aloittaa kunnon kuvaamisen sitten kun sekä bändi että yleisö ovat hikisiä. Sen hien kuvaan saaminen muuttaa usein tusinakuvan hyväksi, etenkin jos sen hien saa näkyviin ääriviivojen alueella.

14) Seuraa esiintyjien maneereja. (Voi vaatia monellakin keikalla mukana olemista.) Jos jollakulla on jotain juuri hänelle tunnusomaista niin yritä saada siitä kuva. (Esim. Torvisen hypyt, Honey-B-kitaraerotiikka, Pellen mikinsyöminen, Peitsamon naurava hymy, monien bluesmuusikkojen jännitteinen rauhallisuus...)

15) Ole aina rehellinen keikkapaikkojen ja bändien suuntaan. Jos käyt sopimassa itsesi listalle etkä ole sopinut kuvien julkaisemista kenenkään kanssa niin älä valehtele että ne menevät johonkin julkaisuun. Piirit ovat pienet ja nimensä ja naamansa polttaa helposti.

16) Jos kuvat ovat hyviä ja käyt usein samassa paikassa kuvaamassa niin tarjoa kyseiselle paikalle mahdollisuutta esim. kuukauden tai parin näyttelyyn. Isojen bändien klubikeikkojen kanssa voi olla pakko sopia paikan pitäjän kanssa siitä, että paikka saa jonkun vedoksen omakustannushintaan (=pomo saa sen itselleen jos haluaa) jos haluaa päästä sisään. Joskus tämä on myös helppo tapa saada vippikortti. Se taas auttaa aika paljon kuvaamisessa - myös muissa paikoissa, koska kantaporukka ja -henkilökunta kiertää usein sekä töissä että bailaamassa eri paikoissa.

17) Backstagekuvaaminen pitää tehdä bändien kanssa sovituissa raameissa, samoin moisten kuvien näyttäminen kellekään muulle. Huume- ja seksikuvat kannattaa jättää ottamatta jos haluaa kuvata jatkossakin bändejä.

18) Pukeudu hyvin kevyesti. Varaa kuitenkin mukaan vaikka halpa ylimääräinen paita jonka voit jättää tuolisi selkänojalle siksi aikaa kun olet kuvaamassa. Älä ota mukaan ylimääräistä kalustoa tai liikaa linssejä.

19) Tule talvella keikkapaikalle ainakin tunti etukäteen ja anna laitteiden lämmetä ohuen muovipussin sisällä.

20) Päätä etukäteen mitä haluat ja kuvaa sen mukaan. Teknisesti loistavat kuvat ovat usein tunnelmaltaa ihan kökköjä ja sama toisinpäin. Mieti, mistä keikassa on kyse, millaisista ihmisistä yleisö koostuu ja tuo nämä asiat kuvissa esiin.

21) Ota itse selvää kuvaamista koskevista säännöistä ja oikeuksista. Sovi kuvaamisesta paikan kanssa ja tarvittaessa myös bändin kanssa. Jos joku yleisöstä alkaa mussuttaa että häntä tai ties mitä ei saa kuvata ilman lupaa niin ilmoita että sinulle on järjestäjän lupa ja lykkää kouraan kameralaukussa aina (?) oleva paperi jossa on kaikki tarpeellinen kuvaamiseen ja julkaisemiseen liittyvistä pykälistä selkokielellä. Älä jää väittelemään aiheesta riidanhaluisten ihmisten kanssa. Käy moikkaamassa järkkäreitä ennen keikkaa ja kerro että sinulla on talon lupa kuvaamiseen.

22) Käytä välineille sellaista laukkua joka suojaa niitä hyvin sekä kolhuilta että nesteiltä. Laita se tuoliisi kiinni niin että se on vaikea irrottaa. Pidä huoli siitä, että järkkärit ovat nähneet laukkusi ja sinut yhdessä monta kertaa. Pidä hyvät välit henkilökuntaan. Älä esim. kiilaa kaljajonossa. (Jos on hyvät välit niin joku huomaa sinut ja palvelee ohi jonon vaikket itse tekisi mitään: hyvä kuvaaja kuuluu henkilöstöön ja henkilöstö on toisilleen solidaarista.)