mikko93 kirjoitti: Jonku pitäs vielä keksiä miten tehdä parempi liitin tuohon :)
Ota hyvin pieni pisara kaksikomponenttiliimaa ja laita se noiden holkkien väliin ja törkkää kameraan. Sitten sormet kyynärpäitä myöten ristissä odotat liiman kuivumista. Jos hyvin käy ei tarvi leikata piuhoja sivuleikkureilla poikki ja peittää sätöstä mustalla teipillä vaan systeemi lähtee vielä irti. Kun piuhat on irti ota lisää samaa liimaa ja vala myös ulkokuori paketille. Siitä voi tehdä liian paksun kun viilat on keksitty. Katsoo vain, että reiät pysyy auki. Samalla voi liimata piuhojen taivutussuojaksi semmoisen taipuisan muovi/kumikartion minkä on jostain muusta liittimestä lainannut. Sen voi toki liimata myöhemminkin kunhan se on pujotettu piuhaan etukäteen tai toinen pää on kytkemättä. Kameran liittimen pinnien väli saattaa olla myös jonkun standardin mukainen eli alkuliimauksen voisi tehdä turvallisemmin jonkun jigin kanssa kunhan löytää jostain saman "pyhän kolminaisuuden". Vanhojen prossujen kannat syyniin.
EDIT: Kun tarkemmin katsoo niin onkos tuossa ihan piuhan päät näkösällä? Aattelin ensin, että siinä on sellaiset holkit tinattuna piuhojen päihin. Semmoisia löytyi ennen ainakin elektroniikkaa myyvistä kaupoista kuten laatusähkö. Käyttöä niille on kun halutaan jaloin varustettu mikropiiri PCB-levylle kiinni tinaamatta. Saattaa löytyä vieläkin vaan enpä ole ostellut niitä reiluun kymmeneen vuoteen.
mikko93 kirjoitti:Tässä mun versio itsetehdystä lankalaukaisimesta :D Jonku pitäs vielä keksiä miten tehdä parempi liitin tuohon :)
Tuossa kaksi toimintoa. Tarkentaa ja mittaa valontuksen ja ottaa kuvan. Toisena toimintona on bulb in lukitus :)
Itse tein aikoinaan Nikonin liittimen jostakin 10-nastaisesta liittimestä. Leikkelin vaan ylimääräiset nastat pois, niin että kolme nastaa jäi. Vieläpä ihan oikeille paikoilleen. En kuollaksenikaan muista, mikä liitin oli, veikkaisin että jokin vanhan mallinen audioliitin. SP-elektroniikasta tuon bongasin. :)
Toki tuon liittimen voi tehdä epoksiliimalla, niinkuin seppot sanoi. Itse pistäisin tuon johtonipun pään esim. 3,5mm plugin suojamuovin sisään. Ja kun sitä alkaa liimaamaan, niin esijuottaa ensin nuo piuhan päät, eli kyllästää tinalla. Kun vielä pistää piuhan päät esim. eristenauhan läpi ennenkuin tökkää paikalleen, niin ei ole sitä ongelmaa, ettei liimattu "liitin" irtoaisi pistokkeesta. :)
seppot kirjoitti:
...EDIT: Kun tarkemmin katsoo niin onkos tuossa ihan piuhan päät näkösällä? Aattelin ensin, että siinä on sellaiset holkit tinattuna piuhojen päihin...
Joo johdot vaan näkösällä. Itse itseäni neuvoen kutistesukan ku tuohon hoonaa päälle nii sillä saattas pysyä ;)
"Kauneus on kuvaajan linssissä"
-------------------------------------------
Kahvipaketeissa on kaksi sisäkkäistä aluminoitua muovipussia. Sisempi on neutraalin harmaa ja erinomaista heijastin/bounce-materiaalia. Kestää taivuttelua ja rutistelua ja kelpaa moneen muuhunkin projektiin.
Joissakin kahvimerkeissä olen nähnyt kullanväristä materiaalia.
Joidenkin 2 ja 3 litran viinilaatikoiden sisäpussi on käyttökelpoista mm. valaistusprojekteihin. Tavara on lujaa ja isohko 3l pussi kelpaa myös hyvin väliaikaiseksi sadesuojaksi
Joskus tarvitaan labralitkuille väliaikaissäilöä. Viinipussi voi olla joissakin tapauksissa kätevä.
Tässäpä hyviä syitä mennä kipinkapin viinikauppaan askartelumateriaalia ostamaan!
"The early bird gets the worm, but the second mouse gets the cheese"
1. Jos teet pitkää patikkareissua ja kiikutat kameraa rinnan päällä ja reppua selässä, laita kameran kantohihnasta remmi/pikalukko tai jokin vastaava repun kantokahvaan-joka killuu siis jossain niskasi takana.
Oikein säädettynä reppu kannattelee jonkin verran kameraa eikä niskat väsy ihan niin kovasti. Päivän kun kävelee järkkärin ja pitkän telen kans niin eron varmaan huomaa :)
Välttyäkseen noloilta tilanteilta kannattaa toki koittaa muistaa ettei pyöräytä reppua selästä ennenkuin on irrottanut kameran ;P
2. Jos pelkää kameran kastumista vaikkapa lumisessa metsässä rämpiessä voi laittaa kameran remmistä roikkumaan niskaan ja kamera takin sisään,sitten kun tulee kuvattavaa, niin takki auki ja kamera esiin. Ei tällä mitään lännen nopeinta voiteta, mutta eipä kastu ihan niin kovasti kultapieni :P
Voipi olla että tuli toiseen kertaan nämä mutta tulkoon.
Itse lukasin 1. ohjeen jostain alan lehdestä, ja toimii ihan ok, kiinnikkeenä itsellä sellanen metallinen "pikalukko", varmaan retkeilyliikkeestä löytyy...
kliknaps kirjoitti:
Voipi olla että tuli toiseen kertaan nämä mutta tulkoon.
Itse lukasin 1. ohjeen jostain alan lehdestä, ja toimii ihan ok, kiinnikkeenä itsellä sellanen metallinen "pikalukko", varmaan retkeilyliikkeestä löytyy...
Edullisia kullanvärisiä heijastimia saa kahviloissa myytävien kakkujen aluspahveista.(mm. Bindi:n valmistamissa pakastekakuissa noita on). Itselläni muutama pahvi tuossa kokeilussa ja hyviltä vaikuttavat.
Pahvi on n. 3mm paksua ja toinen puoli on erittäin hyvin heijastava ja kullanvärinen. Toiselle puolelle olen liimannut hopeanväristä d-c-fix kalvoa ja näin on kaksivärinen n. 35cm haijastin valmis.
Noista remote-liittimistä vielä: Tein Konica-Minoltaani aikoinaan kaukolaukaisimen jostain tietokonekomponentissa käytetystä virtaliittimestä (valitettavasti en muista minkä komponentin, olisikohan ollut cd-aseman?). Se on sellainen pieni leveähkö neliosainen naarasliitin, ja kun siitä veistää yhden tai kaksi osaa pois, niin se sopii täsmälleen Minoltan (ja Sonyn Alpha-sarjalaisten) remote-pistokkeeseen. Niissähän on kamerassa urospistoke.
Sitten vain kaksi liittimestä lähtevän johdopätkän päätä yhteen niin toimii. Perfektionisti laittaa johtoihin vielä jonkin kytkimen. :)
Tällä hetkellä muuten vanha kamerani on mökillä kuvaamassa vuoden kiertoa timelapsena (yksi kuva päivässä). Siinä asetin laukaisun pysyvästi päälle tunkemalla foliota tiiviisti kameran remotepistokkeen napojen ympärille niin että ovat koko ajan oikosulussa.
En jaksa selata koko ketjua nähdäkseni onko tämä jo mainittu.
Ilman vaimennusta olevaan valojalustaan voi kiertää sellaisen vähän tukevamman harmaan kuminauhan sopivaan kohtaan sopivalla tiukkuudella (=ei liian tiukalle) niin että jos vahingossa löysää putkea liikaa, niin studiotuikku + muut hörpötipööt (termi käytössä tässä ihan Saulin ilahduttamiseksi) eivät kolahda niin pahasti pudotessaan ylhäältä.
Esim. pyykkipoikaa voi käyttää moisessa apuna.
Toinen vaihtoehto on jonkun jousitoimisen halpisklämpin laittaminen sopivaan kohtaan. Niistä klämpeistä on harvemmin haittaa jalustan lähellä/yhteydessä muutenkaan.
1. Älä kiirehdi ellei ole pakko. Etenkin liikkumattomia kohteita kuvattaessa yritä miettiä, miltä suunnalta kohde näyttää erityiselta ja mikä on kuvaamisen arvoista.
2. Joskus auttaa pieni ajatusleikki (varsinkin jos kyseessä on tunnettu tai tavanomainen kohde). Mieti millä linssillä ja mistä kohtaa amatööri tai vastaavasti ammattilainen ottaisi kuvan kyseisestä kohteesta ja miten hän rakentaisi kuvan - Tämän jälkeen voit ottaa kuvan tekemällä kaiken erilailla.
3. Kokeile uusia rajauksia. Rajaa ensin kuva siten, mikä näyttää omasta mielestäsi hyvältä, jonka jälkeen rajaat kuvan uudestaan, siten, ettet mieti omia rajausperiaatteitasi tai mikä näyttää omasta mielestäsi hyvälle vaan siirrät esim pääkohteen aivan toiseen reunaan, lähemmäksi reunaa tai rajaat osan siitä pois.
4. Rajaa kuvasi normaalia löyhemmin tai tiukemmin. Jälkikäteen pohdi, kumpi kuvistasi näyttää paremmalle (tai näytä kuvia ihmisille ja kysy heidän mielipidettään).
Vähän oon myöhässä tähän threadiin mutta kirjasuosituksena voisin sanoa Scott Kelbyn Suuri Digikuvauskirja. Tähän on koottu 4 Scottin kirjaa ja yhdistetty. Päälle 900 sivua kunka tämä tehdään juttuja. Osa oli aika itsestäänselviä mutta oli hyviäkin vinkkejä.
Ruttaa sellofaani halutun muotoiseksi ja -tiheyksiseksi rutuksi ja kelmuta nyytti salamavalon päähän. Jos ja kun jätät pätkän sellofaania salaman ja kelmun väliin, saat vielä vekottimen poiskin rikkomatta sitä!
Salsaman kirjoitti:Vähän oon myöhässä tähän threadiin mutta kirjasuosituksena voisin sanoa Scott Kelbyn Suuri Digikuvauskirja. Tähän on koottu 4 Scottin kirjaa ja yhdistetty. Päälle 900 sivua kunka tämä tehdään juttuja. Osa oli aika itsestäänselviä mutta oli hyviäkin vinkkejä.
Pitää paikkansa. Mulla on kyseinen kirja hyllyssä ja suosittelen. Mukavan yksinkertainen tyyli kirjoittaa ja mukana on kieli poskessa huumoria...
Sanotaan, että halvalla ei saa hyvää. Tekemäni sateenvarjokiinnittimen ansiosta sanontaa voi tarkastella uudelleen. Vanhoista varastoista löytyi niitä kolutessani vanha rakennelma. Se toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Yläpäässä 1/4" kierre ja alapäässä 3/8" kierre jalustaa varten. Pikkuruuvilla saa sateenvarjon paikalleen ja isommalla nivel pysyy halutussa asennossa. Kiristykseen riittää hento ote ilman apinanraivolla tehtyä kirististystä. Hintaa tuli muistaakseni vajaa euro.
