16mm f/1.8 ja 400-800mm f/6.3-8.0 !

[Maffer]

Onko toi siis ei-onkivapa?

[temama]

Onko toi siis ei-onkivapa?

Ainakaan minä en vielä tiedä.

[Rockford]

Jannelta unohtu vajaakestoiset parin millin "pultit" millä panta on kiinni lasin rungossa.

OT kun väärä merkki, mutta just katoin Matt Grangerin eilisen videon kun sillä oli vastaavat ruuvit failanneet Nikkor Z 70-200mm f/2.8 S:ssä: https://youtu.be/6juLOvkGo7o?si=F1F3zY9Sn4OC_W-z&t=223

Omassa oli ainakin ruuvit ihan kireällä kun joku sanoi videon kommentissa että löystyvät.

[Maffer]

Pistä sinne lukitusliimat niin ei korkkaa.

[JL Anttola]

Lukitusliimat toimivia ratkasuja moneen paikkaan, etenkin jos tärinä on se tekijä miks eivät pysy. Sen verran niistä, että on olemassa eri värisiä ja eri tehosia liimoja; miedoimmat on tarkotettu paikkoihin, mitä on tarkotus avata sillon tällön. Sitte on sellasia, mitkä on saatavissa auki, mutta vain lämmittämällä. Ja sellasiakin on, mitkä on tarkotettu paikkoihin, mitä ei oo tarkotettu koskaan avattaviks. No, toki ne autotarvikeliikkeistä löytyvät ovat yleensä noita ensimmäisiä, ettei niillä mahottomia vahinkoja tee. Mutta tuollaseen parin millin paksuiseen ruuviin, missä on ristipää-kanta, kannattanee kuitenkin suhtautua pieteetillä; kun aukastessa sen kannan rikkoo, eivät oo ihan helppoja paikkoja poralla aukastaviks.

Sikäli taas savolaista, että omat kokemukset lukitusliimoista on puolen vuosisadan takaa kilpamoottoripyöristä, halusin silti varottaa. Jos jollain on ihan nykyajan kokemuksia ja vielä näitten millinruuvien kanssa, mukava olisi kuulla oikeeta tietoa?

Jaakko

[aikaarska]

Olen joskus käyttänyt kiinalaisissa halvoissa objektiiviadaptereissa. Siis niiden bajonettipintojen levythän on pienillä ruuveilla kiinni, ja ne tuppasivat joissakin adaptereissa löystymään. Aika hyvä ratkaisu löytyi kierreliimoista. Halpaa, helppoa ja toimivaa.

[temama]

Täällä paljon tietoa ja revikkavideoita:'


https://www.sonyalpharumors.com/officia ... -g-lenses/

Eikä ole onkivapa, vaan sisäinen zuumi!

Dpreview - mukana kuva sämplejä, myös RAW:

FE 400-800mm F6.3-8 G

https://www.dpreview.com/news/718454125 ... nouncement

retail price of $2900.



FE 16mm F1.8 G

https://www.dpreview.com/news/016525101 ... nouncement



Ilahduttava hinta!! $800

[elmar]

pakolliset alta pois: mehupilli onkivapa riksraks ser pölypumppu

bling-bling ja glönks unohtu...

[thirvi]

Jannelta unohtu vajaakestoiset parin millin "pultit" millä panta on kiinni lasin rungossa.

OT kun väärä merkki, mutta just katoin Matt Grangerin eilisen videon kun sillä oli vastaavat ruuvit failanneet Nikkor Z 70-200mm f/2.8 S:ssä: https://youtu.be/6juLOvkGo7o?si=F1F3zY9Sn4OC_W-z&t=223

Omassa oli ainakin ruuvit ihan kireällä kun joku sanoi videon kommentissa että löystyvät.

En löytänyt netistä kuvia niistä pettäneistä Sonyn ruuveista, ei selvinnyt oliko pettänyt (lopuksi) ruuvi vai korkannut se rungon puolen naaraskierre. Tuossa linkatussa Nikon-videossa ainakin oli korkannut kierre siellä obiskan rungon puolella. Pulttikama on yleensä ottaen todella kestävää. Ketjussa minimiksi mainitulla M10 pultilla pystyy parhaimmillaan nostaa jotain 3-6 tonnia kuormaa, lujuusluokasta riippuen. Ruostumattomankin M3:n pitäisi kestää jotain 2,5kN (250kg nosto) suoraa vetoa tai leikkausta ja paremmat lujuusluokat enemmän, taivutusta ei toki sinne päinkään. Google kuvahaulla nuo Sonyn 200-600mm jalustajalan pikkuruuvit näyttävät kyllä kovin pieniltä, lisäksi tuo epäsymmetrinen jalka aiheuttaa momentin kautta lisäkuormitusta noille ruuveilla, uloke toimii vipuvartena. Ja nykiminen kantaessa voi vielä moninkertaistaa voimat... Sitäkään ei ehjästä nähnyt miten pitkästi kierre uppoaa sinne runkoon. Jos rungon puolelta korkkaa kierre, yrittäisin itse varovasti vetäistä sinne Helicoilit tai vastaavat. Voi olla että niitä täytyy lyhentää jos alkureikää ei uskalla yhtään syventää, mutta yleensä niillä tulee orkkista vahvempi liitos.

Vaikka ruuvin ja naaraskierteen kesto olisi jossain teoriassa mitoitettu oikein, tuo voi pettää monella tavalla. Tuo runko näyttää kevytmetallivalulta. Se valettu materiaali ei ole yleensä niin tasalaatuista (edit: piti muuttaa väärä termi, koska foorumisofta sensuroi tästä h o m o g e e n i s e n ) kuin joku suulakepuristettu alumiini tai vastaava. Siellä on epätasaisen jäähtymisen aiheuttamia heikompia kohtia, jopa ilmataskuja. Hauraampaa muutenkin. Raaka-materiaalierä ja muotin ja koneen toimintakin aiheuttavat vielä noihin vaihtelua. Kierre voi siis aika helposti korkata tuolta puolelta. Osittainen, pienikin materiaalin pettäminen naaraskierteen puolelta aiheuttaa heti ruuvin löystymisen, ja pahenevien iskujen lisäksi se löysällä oleminen taas altistaa ruuvin paljon helpommin väsymismurtumalle. Ja ruuvi taas on geometriansa vuoksi sille väsymiselle kovin altis, siinä on epäjatkuvuuskohtia ja jännityshuippuja kerääviä "sisänurkkia" ihan jo by standard. Ja ettei olisi noinkaan helppoa, varsinkin noissa kovin pienissä ruuveissakin on eräkohtaisia eroja, ja varmaan vielä enemmän jos joku soursaaja ahneena ostaa ne core-osaajille vähemmän kiinnostavat "ne on vaan ruuveja" -ruuvit/pultit jotain halpuutus-kiinakaupasta...

Lukitusliimat toimivia ratkasuja moneen paikkaan, etenkin jos tärinä on se tekijä miks eivät pysy. Sen verran niistä, että on olemassa eri värisiä ja eri tehosia liimoja; miedoimmat on tarkotettu paikkoihin, mitä on tarkotus avata sillon tällön. Sitte on sellasia, mitkä on saatavissa auki, mutta vain lämmittämällä. Ja sellasiakin on, mitkä on tarkotettu paikkoihin, mitä ei oo tarkotettu koskaan avattaviks. No, toki ne autotarvikeliikkeistä löytyvät ovat yleensä noita ensimmäisiä, ettei niillä mahottomia vahinkoja tee. Mutta tuollaseen parin millin paksuiseen ruuviin, missä on ristipää-kanta, kannattanee kuitenkin suhtautua pieteetillä; kun aukastessa sen kannan rikkoo, eivät oo ihan helppoja paikkoja poralla aukastaviks.

Sikäli taas savolaista, että omat kokemukset lukitusliimoista on puolen vuosisadan takaa kilpamoottoripyöristä, halusin silti varottaa. Jos jollain on ihan nykyajan kokemuksia ja vielä näitten millinruuvien kanssa, mukava olisi kuulla oikeeta tietoa?

Jaakko

Noista ruuvilukitteista, taitavat aika samoja olla edelleen itse tökötit ja niiden käyttö. Kyllä itsekin laittaisin kovin pieneen ja pitkään ristipääruuviin sellaista vähemmän kovaa ja aika vähän, silloinkin avaaminen varovaisesti juurikin oikeankokoisella ja -tyyppisellä avaimella - ei mitään Phillipsiä Pozidriviin tai toisinpäin. Talttapäät ovat jo aika pitkälle hävinneet ja kyllä nuo ristipää-kannatkin saisi kaikki Torxien tieltä jo aika haihduttaa kadotukseen... Mutta takaisin lukitteisiin (tai liimoihin). Yleensä mekaniikassa koetetaan niitä välttää, mutta aina ei pysty ja joihinkin olen joutunut sotkeentua (pun intended). Noita lukitteita ainakin käytetään melkein enemmän kun ollaan käyttämättä. Ainakin M3, M2,5 ja M2 koossa olen tuotteissa käyttänyt noita keskilujia, aina jonkun Locktite 243:n on saanut avattua kun laittaa aika vähän siihen M2:een. Tosin olen speksannut ne aina Torxina tai sitten kuusiokolokantana ellei sitä löydy. Ja pakon edessä se ristipää tosiaan oikealla kärjellä ja varovasti.

Yleisesti kameroita ja linssejä liimaillessa tai muuten muoviosia liimaillessa liiallisen lukitteen määrän lisäksi ainakin pari asiaa kannattaa huomioida. Ruuvilukitteet eivät yleensä ole syanoakrylaattiliimoja, mutta monet pikaliimat ovat. Niillä jos jotain liimaa, ne huurut tiivistyvät rasvajälkiin sellaisiksi CSI-tyyppisiksi sormenjäljiksi, valkoiseksi kovaksi ainekseksi... Hakeutuvat siis vain rasvatahroihin kuten sormenjälkiin tai likaisella (paljain käsin käytetty) mikrokuituliinalla pyyhittyihin jälkiin, muuten eivät niinkään tiivisty. Niitä käytetään oikeasti sormenjälkitutkimuksissa. En haluaisi sitä tiivistymää kennoon tai linsseihin. Harvinaisempi ongelma taas on se, että jotkut muovit, varsinkin lasimaiset amorfiset kestomuovit menevät joissain olosuhteissa itsekseen rikki noiden lukitteiden vaikutuksesta... Joku ruuvilukitteena myyty tuote sai aikanaan polykarbonaattiputket halkeamaan järjestelmällisesti soiroiksi, se halkeama eteni kolmen päivän aikana ruuvinreiästä puolikin metriä. Oikeanlaisella lukitteella kesti iät ja ajat, ja hyppiä päällä. Vääränlaisella tuo "Environmental Stress Cracking" tuhosi putket parissa kolmessa päivässä ihan varastossa.

Yleisesti, monessakin paikassa, ruuvien kireällä pysymistä kannattaa varmistella välillä. Vaikka sitten tärinä ei noiden kilpamotojen luokkaa olisikaan. Olympus E-M5 mkII:sta meinaa tippua ne ruuvit, joilla näyttö on kiinnitetty siihen saranan rautaan. Eivät siis murru, kiertyvät vaan auki ja tippuvat. Jos pettää lennosta, näyttö roikkuu lattakaapelin varassa...

[JL Anttola]

No niin, saatiin ihan tieto-tietoakin arvailujen jatkoksi, kiitoksia!

Oman merkin eli Olympus/OM System vehkeissä bajonettipintojen ruuvit ovat helposti löystyviä, ehkä eniten telejatkeissa, etenkin 1,4:ssa. Siihen on onneksi rakennettu sellainen sensori, mikä kertoo ruuvin olevan löysällä myös kalustossa...

Nimittäin kun merkkifaceen tulee kysymys, että mikä on kun objektiivi oudosti välillä ei toimi, ja välillä toimii, niin heti joku vastaa, että tarkista ne ruuvit! Yleensä ensin aukeaa vain yksi, ja kun se nousee bajonettipintaa ylemmäs, opiskan ja kameran sähköinen ja tiedonsiirron yhteys menee epävarmaksi, kun ne kultanastat eivät yllä vastinkappaleisiinsa. Siellä on jaettu neuvoa, että laittakaa kameran mukana kulkevaksi pieni ja lyhyt meisseli, missä on varmasti oikea ristipää kyseisille ruuveille, tarkistakaa aika usein mutta maltillisella voimalla. Ja jos lukitetta, niin sitä olematon tippa jollekin puhtaalle pinnalle, ja tarkalla kädellä ruuvin kärjen kastelu siinä lukitetipassa.

Onko tuo annettu ohje thirven mielestä oikea, ja voiskohan tuota soveltaa muun merkkiseen kalustoon?

Jos Sonyssa tai missä hyvänsä nuo ruuvit ovat jääneet vähän vajaasti mitotetuiksi, niin yleisellä tekniikan kokemuksella sanoisin, että siinä tapauksessa vasta onkin oleellisen tärkeää, että kaikki ovat oikeassa kireydessä. Kun yksi löystyy, muut joutuvat lujemmalle, ja kun useampi löystyy, syntyy kiinnitystasoon sekä leikkausvoimia että sivuttaista vääntöä, ja kierteitten korkkaamisen riski moninkertaistuu!

Jaakko

[thirvi]

.... Siellä on jaettu neuvoa, että laittakaa kameran mukana kulkevaksi pieni ja lyhyt meisseli, missä on varmasti oikea ristipää kyseisille ruuveille, tarkistakaa aika usein mutta maltillisella voimalla. Ja jos lukitetta, niin sitä olematon tippa jollekin puhtaalle pinnalle, ja tarkalla kädellä ruuvin kärjen kastelu siinä lukitetipassa.

Onko tuo annettu ohje thirven mielestä oikea, ja voiskohan tuota soveltaa muun merkkiseen kalustoon?

Jaakko

Ruuvin osalta kuulostaa luonnollisesti järkevältä. Lukite voi mennä noinkin, mutta jos olen itse halunnut oikein pienen määrän, olen noihin pieniin ruuveihin siirtänyt tuollaisesta kaadetusta tipasta jollain melko terävällä esineellä todella vähän sitä lukitetta, sinne ruuvin varteen. Kun ruuvin ruuvaa kiinni, sieltä kärjestä se voi lukitteen ominaisuuksista riippuen kuitenkin levitä pahimmillaan melkein koko ruuvin alueelle ohueksi kalvoksi, joka pitää kuin tauti. Siitä puolesta välistä vartta taas ei, ellei sahaa edestakaisin. Jotenkin siitä kyljestä näen muutenkin paremmin sen määrän kuin kärjestä, mutta se on tottumiskysymys. Jos täysin uusi laite jossa muutenkin täytyy kokoonpanossa tutkia ominaisuuksia ja tehdä kokeiluja ja testejä, kootaan ensiksi testauksia varten ilman lukitteita ja vasta kun ollaan aika varmoja ettei tarvitse heti purkaa, niin ruuvi auki ja lukitetta vasta silloin.

Jos Sonyssa tai missä hyvänsä nuo ruuvit ovat jääneet vähän vajaasti mitotetuiksi, niin yleisellä tekniikan kokemuksella sanoisin, että siinä tapauksessa vasta onkin oleellisen tärkeää, että kaikki ovat oikeassa kireydessä. Kun yksi löystyy, muut joutuvat lujemmalle, ja kun useampi löystyy, syntyy kiinnitystasoon sekä leikkausvoimia että sivuttaista vääntöä, ja kierteitten korkkaamisen riski moninkertaistuu!

Jaakko

Kyllä, juuri näin. Kun ruuvit ovat kireällä ei tule klapista aiheutuvia iskuja ja osittain kitka pitää sivuttaisvoimiakin paremmin kurissa. Riippuu tosiaan siitä onko siellä muitakin olakkeita ottamassa sivuttaisvoimia vastaan, mutta joku klappi niissäkin monesti on. Edit: Näyttäisi itse asiassa että tuo Sonyn kiinnitysosa on upotettu tuollaisten olakkeiden sisään, ne voivat ottaa vastaan jotain sivuttaisvoimia ruuvien ollessa löysällä tai sitten pulttien varret, riippuu välyksistä kumpi ottaa ensin kiinni. Yhtä kaikki, löysällä olevat ruuvit eivät varmaan mitenkään paranna tilannetta

https://www.dpreview.com/forums/post/63786693?image=0

Ja tosiaan vaikka kuormituksen suunta olisikin pelkkää vetoa, yleensä se löysällä oleva ruuvi katkeaa väsymiseenkin helpommin kuin oikeaan momenttiin kiristetty. Johtuu käytännässä siitä että ainakin metalli-liitoksissa ruuvi venyy yleensä sitä kiinnitysalustaansa helpommin, kuten tuollaisessa jalustakiinnityksessäkin. Sitä alumiinia siinä ruuvin ympärillä puristuu ruuvia kiristettäessä moninkertaisesti enemmän poikkipinta-alaa kuin mitä siinä ruuvissa sitä pinta-alaa on, jolloin se napa ruuvin ympärillä on kertaluokkaa ruuvia jäykempi (vaikka alumiini muuten onkin terästä joustavampaa). Siispä jos täysin esimerkkilukuina esim. se ruuvi kiristetään 80% myötörajasta ja kiristysvoima on 500N, se ruuvi venyy sadasosamillin ja se alumiini puristuu vain alle tuhannesosamillin. Kun jalustapantaa vedetään tuolla 500N voimalla ulospäin, se puristus katoaa sieltä alumiinien välistä lähes kokonaan ja se tuhannesosamillin puristuma lähes poistuu - ruuvi taas joustaa sen sadasosan päälle vain tuon tuhannesosan eli 10% lisää, jännitys nousee 80% -> 88%. Jos ruuvi olisi löysällä, alumiini ei koskaan puristu mutta ruuvin kuormitus vaihtelee nollan ja tuon 80% välillä. Tuo vaihtelu 80 ja 88% välillä on ruuvin väsymisen keston kannalta paljon parempi asia kuin vaihtelu 0 ja 80% välillä.

[ptakala0]

Jos Sonyssa tai missä hyvänsä nuo ruuvit ovat jääneet vähän vajaasti mitotetuiksi, niin yleisellä tekniikan kokemuksella sanoisin, että siinä tapauksessa vasta onkin oleellisen tärkeää, että kaikki ovat oikeassa kireydessä. Kun yksi löystyy, muut joutuvat lujemmalle, ja kun useampi löystyy, syntyy kiinnitystasoon sekä leikkausvoimia että sivuttaista vääntöä, ja kierteitten korkkaamisen riski moninkertaistuu!

Jaakko

Kyseisen Sonyn ruuvit ovat m2x7, lujuusluokasta ei ole tietoa. Toimii varmaan jos kaikki on kireällä mutta sitten kun alkaa olla väljää rakenteessa niin neljäkään ei kestä jos lasiin kohdistuu reipas vääntö. Tosin ei noita rikkoituneita liiaksi ole, pari-kolme tapausta pikahaulla. Itse en tuota jättäisi jalustan nokkaan olalle odottamaan mahdollista hasardia.

Uudessa 400-800:ssa on sitten eri kaliiberin systeemi. Olisiko m4 tai m5 pulttikoko.



Lasin ensimmäiset arviot ovat varsin positiivisia ja veikkaanpa että kohta on liikkeet täynnä käytettyjä 200-600 - millisiä.

[thirvi]

Kyseisen Sonyn ruuvit ovat m2x7, lujuusluokasta ei ole tietoa. Toimii varmaan jos kaikki on kireällä mutta sitten kun alkaa olla väljää rakenteessa niin neljäkään ei kestä jos lasiin kohdistuu reipas vääntö. Tosin ei noita rikkoituneita liiaksi ole, pari-kolme tapausta pikahaulla. Itse en tuota jättäisi jalustan nokkaan olalle odottamaan mahdollista hasardia.

Uudessa 400-800:ssa on sitten eri kaliiberin systeemi. Olisiko m4 tai m5 pulttikoko.
...

Kiitos, tuo antaa jo jotain eväitä tsekata paremmin.

Pituuden osalta. Uppokantaruuvin pituus ilmoitetaan sinne kannan ulkoreunaan, lieriökantaruuvi taas sinne ruuviosuuden ja kannan liitoskohtaan. Oli kumpi vaan, varmaan kolmisen milliä jää sinne irtopalan puolelle, jolloin ehkä 4mm menee sinne rungon sisään. Teoriassa jos noin niin se on jo melko OK, mutta M2 konekierre on aika hienoista, alle parin kymmenesosamillin luokkaa se kierteen kantavan pinnan leveys. Jos on suoraan valuun jälkikoneistettu tuo kierre, se on aika hauras. Laittaisin itse tuollaiseen kovemmat insertit kierteeksi, ettei kierre korkkaa. Tai pidemmän ruuvin, mutta se taas voi venyessään lähteä murtamaan kierrettä ketjussa sieltä kannan puolelta, vetoketjuna.

M2:n osalta, sen pitäisi kestää aika heikkonakin ruostumattomana murtorajaan jotain 1100N eli kansankielellä 110kg. Kuitenkin, jos on heikompaa lujuusluokkaa, varsinkin myötöraja missä pultti venähtää vähän pysyvästi (ja siis löystyy) tulee vastaan jo jossain 450N - 500N voimilla.

No mitäs tuohon voi tulla. Karkea laskelma on parempi kuin ei mitään, kunhan ymmärtää epävarmuudet ja mitä oletettu ja mitä siinä huomioitu ja mitä ei. Katsotaan ensin kerroin geometriasta. Jos putkea roikotetaan itsekseen siitä etummaisesta jalustakierteestä, tuo näyttää olevan suunnilleen nelinkertainen tuo vipuvoimasta tuleva kerroin. Eli turkoosi on tukipinta, ruskea ruuvit (etummaiset ruuvit, takimmaiset niin lähellä tukipintaa etteivät tässä kanna juuri mitään), keltainen on kantopiste ja vihreä vipuvarsi. Eli keltaiseen tuleva voima osuu ruuveille nelinkertaisena. Ruuveja rivissä on 2kpl, jolloin voidaan sanoa että kantovoima tulee tuplana per yksi eturuuvi.



Jos putkessa on kamera, se kallistuu tuonne oikealle ja laskut menevät osittain uusiksi. Siksi tässä vain putken paino. Putki itsekseen painaa 2,1kg, eli voimaa 21N. Stabiiissa tilanteessa per eturuuvi tulee siis jotain 40-45N, kun mitat arvioita. Sen pitäisi kestää myötörajaankin siis noin 10x varmuuskertoimella. Se on tavallaan jo todella hyvä, kakkosta käytetään monissa nostovälineissä, kantavissa hoitosilloissa yms, mutta niissä käyttäjät yleensä onkin koulutettu. Nyt tuosta kuitenkin puuttuvat vielä kameran ja esikiristysvoiman (osittain poistuu vedettässä ruuveja, ks edellinen viesti) lisäksi dynaamiset kertoimet ja voimat, eli tuossa tulee dynaamisia nykäisyjä jotka täytyy vielä syödä tuolta kertoimesta. Ellei ole mitään joustoelementtiä hihnassa, se voi saada aikaan useamman g:n nykäisyjä (pahimmillaan sen 10 varmaan, ihan arviona, ellei tipu välillä hihnan varaan) ja ollaan jo lähellä myötörajaa. Niin lähellä ollaan kuitenkin noiden nykäisyjen kanssa, että paljoa virheen varaa ei enää ole ruuvin ja kierteen materiaalin tai valmistuksen, tai asennuksen, tai asennuksen jälkeisen löystymisten osalta. Ja niitä virheitä siellä valumateriaalissa on aina. Ja ruuveissakin tosiaan on välillä virheitä, yhdessä M1.6 erässä (oli käytettävä 5mm kuulajohteen kanssa matalakantaista M1.6:sta) jäi ruuvatessa monesta vaan kanta käteen, irtosi ruuvista jo ennen kun oltiin perillä. Vaikka varmuuskerroin pitäisikin olla teoriassa hyvä noin 10 stabiilille tilanteelle, en ole yllättynyt että tuossa kohtaa sarjatuotteessa on muutama raportoitu tapaus maailmalla jotka ovat pettäneet. Noissa kaikissa kun tosiaan voi olla erä- ja yksilöllisiä eroja ja virheitä. Myöskään kukaan ei varmaan ole käyttäjille speksannut (ja harva osaisi tai pystyisi sitä edes mitata) miten kovia nykäisyjä kantohihna saa tuohon aiheuttaa. Jalustalle asettelu ja vääntely, sekä monopodin kanssa maahan lasku aiheuttaa noita voimia myös.

Tuo uudempi malli taas: Nuo ruuvit ja kierteet vahvistuvat halkaisijan kasvaessa toiseen potenssiin poikkipinta-alan myötä, eli M4 ruuvi on jo neljä kertaa sitä M2:sta vahvempi. Ja kokemuksen mukaan huomattavasti robustimpi eräkohtaisiä virheitä vastaan.

[temama]

Lasin ensimmäiset arviot ovat varsin positiivisia ja veikkaanpa että kohta on liikkeet täynnä käytettyjä 200-600 - millisiä.

Näin on! Varsinkin budjettikuvaajan/harastajan näkökulmasta. Sitäpaitsi 200-600 ja 400-800 eivät ole edes suoria kilpailjoita keskenään. Vaan enemmänkin täydentäjiä.
Itselle kelpaisi oikein mainiosti järkihintainen käytetty Sony 200-600! Se olisikin kunnollinen laadukas teleobjektiivi minulle pitkään pitkään aikaan.

[thirvi]

Poistettu. Yritin muokata vanhasta kirotusvirhettä ja tumpuloinkin uuden viestin...

[janne.]

räks pum poks ser

[temama]

räks pum poks ser

Sony FE 16 mm f/1.8 G - A practical ultra-wide!

Dimensions 75 x 73.8 mm
Weight 304 g

Fullframe 16mm, f/1.8
Min. focus distanse in MF mode is 0.13 m

Olisko joku ihme jos ei olisi vääristymää kinokennolle?? noi snadilla UWA:LLA ??

Hintakin maltillinen $800

Tämä on nimenomaan käytännöllinen järkihintainen modernin ajan laajis, jonka kanssa ei kannata pelätä automaagisia vääristymänkorjauksia.





Pros:

solid, weather-sealed mechanical construction,
slight dimensions and weight for offered parameters,
excelent image quality in the frame centre,
good image quality on the edge of the APS-C sensor,
properly corrected longitudinal chromatic aberration,
negligible lateral chromatic aberration,
lack of problems with spherical aberration,
very low astigmatism,
moderate vignetting on the APS-C sensor,
sensible performance against bright light,
slight focus breathing,
fast, silent, and accurate autofocus.

[AnHa]

Tämä on nimenomaan käytännöllinen järkihintainen modernin ajan laajis, jonka kanssa ei kannata pelätä automaagisia vääristymänkorjauksia.

Nikonin AF-S 14-24/2.8:ssa oli samanlaiset viiksivääristymät.

Niitä oli mahdotonta korjata jälkityöstössä. Jos vaikka kuvaa revontulia linssi kohti taivasta ja horisontti alareunassa, niin kyllä se sieltä silmille tulee. Varsinkin jos vaikka kuvaa jossain merenrannassa, missä on aivan suora horisontti.

[temama]

Tämä on nimenomaan käytännöllinen järkihintainen modernin ajan laajis, jonka kanssa ei kannata pelätä automaagisia vääristymänkorjauksia.

Nikonin AF-S 14-24/2.8:ssa oli samanlaiset viiksivääristymät.

Niitä oli mahdotonta korjata jälkityöstössä. Jos vaikka kuvaa revontulia linssi kohti taivasta ja horisontti alareunassa, niin kyllä se sieltä silmille tulee. Varsinkin jos vaikka kuvaa jossain merenrannassa, missä on aivan suora horisontti.

nooh...

Sony FE 16 mm f/1.8 G, fullframe distortion

corrected JPEG:



uncorrected RAW



Ja ainakin adoben tuotteille tulee melkoisen hyvät linssivääristymäkorjaukset myös RAW filuille.

Lisäksi lenstip huomauttaa, että vaikka käyttivät heidän suurinta testitaulua, niin metrin päästä sitä oli kuvattava. Siis aika läheltä. Kertovat, että pidempi etäisyys kohteesta vähän parantaa vääristymää.

SUMMASUMMARUM;

Tämä on erittäin pieni ja kevyt (304gr) kino-ultralaajis f/1.8 aukolla, joka piirtää kohtuullisen hyvin. Kaikea ei voi saada, ja tässä tapauksessa vääristymää täytyy vain hyväksyä.