Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

In-camera focus stacking eli terävyystasojen pinonta kamerassa

EM-1 mallit ainakin tarjoavat tätäkin mahdollisuutta. Siinä kamera ottaa 8 kuvaa siirtäen tarkennusta kuvien välillä, pinoaa itse kuvista yhdistetyllä tarkennusalueella olevan, ja tallentaa sen .jpg kuvana. Kamera tarjoaa kymmenportaisen valinnan sille, paljonko tarkennus siirtyy kuvien välillä. Tuon portaikon vaikutusta halusin tällä testillä selvittää.

Testiolosuhteet vakioin (ilmanpaine, ilman kosteus, tunnelma jne.) suljettuun lasieriöön, jonka sisällä oli vain testin ylivalvoja (avusti ensimmäisessä mittanauhakuvauksessa, mutta toisen jouduin suorittamaan itse ns. vasemmalla kädellä), testin tekijä, sekä kaksi luotettaviksi koulutettua virallista valvojaa. Myös yleisölle testi oli vapaasti seurattavissa, mutta vain lasin takaa, missä molemmat kiinnostuneina katselivatkin koko testin suorittamisen ajan. Olosuhteista on oma albuminsa testin kuvien kollaasissa.

Tästä löytyy testin kuvat, jos kiinnostaa (ja saa näkyviin):

https://www.flickr.com/photos/159631330 ... 969457400/

Yleishuomioita focus stackingistä:

Etukäteen asetetulla tarkennuksella kamera ottaa ensimmäisen kuvan, peruuttaa sitten tarkennuksen hiukan lähemmäksi, mistä jatkaa kuva kerrallaan tarkennusmatkaa kauemmas siirtäen.

Pienimmät askeleet siirrossa eli valinnat 1 ja 2 siirtävät todella minimaalisesti tarkennusta, ne ovat käyttökelpoisia vain jossain hyvin spesiaalissa tarkoituksessa.

Taas suurimmilla siirroilla, 9 ja 10, helposti kuvien pinoaminen epäonnistuu, ilmeisesti objektiivin focus breathing ilmiöstä johtuen eli siitä että tarkennuksen siirtyessä myös polttoväli muuttuu hiukan. Aika turvallista on valita askeleet väliltä 4-6, tai korkeintaan 3-8.

Vaikka kamera oli testissä tiukasti jalustalla, yhdistetty kuva rajautuu aina yksittäisiä ahtaammaksi, eli kuvan rajaus on jätettävä väljäksi kuvattaessa tällä toiminnolla.

Jos tilanne – valoisuus ja kohteen paikallaan pysyminen – vain sallivat, kannattanee aukkoa muutama pykälä maksimiaukosta pienentää. Tämä testi on tehty koko ajan maksimiaukolla.

Erilliset pinoamiseen tehdyt ohjelmat, joissa voi ottaa lähes rajattoman määrän kuvia pinottaviksi, tarjoavat suuremmat mahdollisuudet onnistumiselle, mutta ovat tietysti työläämpiä.

Tein tämän testin pienten esineiden kuvausta silmälläpitäen. Joku voisi jatkaa vastaavasti muutamien metrien päässä olevan kohteen kuvauksella, ja vielä useiden kymmenien metrien päässä olevien kohteiden kuvauksella, kuten maisemakuvilla. Sopivan mittanauhan virittämisessä voi siinä tosin olla omat pulmansa? Omien subjektiivisten kokemusten mukaan nuo tarkennuserot kasvavat selvästi, kun kuvattava kohde on kauempana kamerasta; vaikuttaakohan tuo askel siihen, paljonko askelmoottori kääntää tarkennusta, ja matka muuttuu enemmän kuin suhteellisesti kauempaa kuvattaessa?

Hyvä ominaisuus, mutta valitetavasti minulla ei ole kameraa jolla asiaa voisi kokeilla lisää... Kunnollisen lopputuloksen leipominen vaatii aika paljon kameran softalta ja prosessointitehoa. Varmaan sen takia valmistajat eivät ole vielä toteuttaneet tätä laajasti.
Sen sijaan pelkkä focus bracketing (ilman että kamera tekee lopullisien kuvan, vaan kamera ottaa vain useita kuvia eri tarkennuksilla) olisi sekin todella hyödyllinen, koska tarkennuspinon koostaminen vaikkapa helicon ohjelmalla on helppoa ja tehokasta.

Vaan kyllähän näitäkin ominaisuuksia voisi valjastaa kameraan sitä mukaan kun kameroiden tekniikka kehittyy tulevaisuudessa, mutta siinä täytyy olla mukana myös valmistajien tahtoa kunolla toteuttaa ominaisuuksia...

Itse olen tehnyt tätä ihan käsipelillä ja helicon ohjelmalla.

Olisi muuten kiva nähdä vähän tuloksia myös...

Olen jonkin verran kokeillut pinoamista. Minulla on M1 mkii kamera ja Olyn 60 mm makro. Kamerassa pinoamista olen kokeillut jonkun kerran, mutta siinä on rajoitettu kuvien määrää. Focuksen siirrossa minun käsittääkseni kaikki on suhteellista. Kai kamerassa on jokin algoritmi, jonka mukaan mennään. Minusta se ottaa huomioon ainakin etäisyyden kohteesta. Ja varmaan myös objekttivin polttovälin. Sitä on ole kokeillut, koska kaikki kuvat olen ottanut mainitsemallani makrolla. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että algoritmi määrittelee askeleen pituuden kohteen koon mukaan kennolla. Minusta hassua on, että kamera otta ensimmäisen kuvan tarkennetusta kohdasta ja palaa taaksepäin. Aluksi moni kuva meni pieleen sen takia , koska tarkensin kohteen etureunaan. Ehkä algoritmi käyttää tätä ominaisuutta askeleen pituuden arvioimiseen.

Kuvat olen pinonnut affinityllä, joka on täysin automaattinen toiminto. Ko ohjelmalla kuvista tahtoo tulla selvästi alivaloittuneita, joen valotus kannattaa säätää niin oikealle kuin mahdollista, mikä tietenkin vähentää myös kohinaa.

Näissä kameroissa missä tuo stacking-toiminto on, on myös focus bracketing -toiminto. Siinä on itse valittavissa kuvamäärä, minun EM-1 mk kolmosessa maksimi 999 kuvaa, ja sama yhdeksänportainen valinta askeleen pituudelle. Eli sarjan ulkopuolista pinoamisohjelmaa varten näillä nappaa varsin vaivattomasti! Samaan tulokseen kuin mattimi olen päässyt siinä, että käytetty objektiivi ja kuvausetäisyys vaikuttavat askeleen pituuteen, ja tietyissä rajoissa sitten valitsemalla numeroista 1...10 joku, määräytyy se tarkennuksen siirron askel. Tuon pinoamistoiminnon pitäisi toimia jopa käsivarakuvauksessa, eli ohjelma yrittää kohdistaa kuvat, vaikka ne eivät aivan kohdallaan olisikaan, mutta omissa kokeissa ei pinoaminen ole aina onnistunut edes jalustalta kuvatessa.

Joitain pihan pensaita olen stackingillä kuvannut aika onnistuneesti, siis suurella aukolla saa taustan hienosti blurriin, ja pinoamalla sen pensaan kokonaan teräväksi. Paitsi että aika lättänän näköinen on silloin lopputulos, ei kovinkaan luonnollinen, mutta terävä kyllä. Laitan esille niitä, jahka jaksan kaivaa, tää on enemmän tälläsen vanhemman tekniikan diletantin leikkimistä ko vakavaa kuvaamista tää miun touhu.

Sen verran vielä, että vain tietyillä, yleensä Pro-sarjan linsseillä nämä automaattiset toiminnot ovat käytettävissä Olyissä tai seuraajansa Digital Solutionsin kameroissa, eikä malliston halvimman pään rungoissa ollenkaan.

Jos jollakin on esimerkkikuvia näistä toiminnoista kameran apuohjelmia käyttäen, laittakaa ihmeessä tähän ketjuun esille!

Nmimerkki makaju on postannut jonkin verran pinottuja kuvia. Hänen kuvansa ovat hyvälaatuisia.

mattimi kirjoitti: ↑Heinä 30, 2022 13 : 42 Nmimerkki makaju on postannut jonkin verran pinottuja kuvia. Hänen kuvansa ovat hyvälaatuisia.

Kiitos mattimi kehuista! Ja JL:lle testistä!
Pinoamiset olen minäkin tehnyt Affinity Photolla, en ole kameran ohjelmaa siihen käyttänyt. OM Workspacella koitin joitain heilahtaneita pinota muttei se kyennyt. Makroja ne ovatten olleet, niissä mitä isompi suurennus sitä lyhempi askelpituus haarukoinnissa, 2-3. EM-1 mkII, Olympuksen 60 mm makro ja loittoja kalustona. Käsivaraltakin otetut heilahdukset Affinity on hanskannut hyvin, joitain sipistelyjä on joskus tarvinnut. Maisemiin en vielä tarkennushaarukointia ole koitellut.

Tuosta kansiosta löytyy muutamia pinottuja "studiokuvia". https://mattimi.kuvat.fi/kuvat/pinotut/ Olen pannut kukan maljakkoon ja teipannut seinään värillisen a4-arkin. Luonnonvalo tulee suoraan ikkunasta. Kamera on ollut jalustalla. M10 mk2 tai M1 mk 2. Kuvat ovat siltä ajalta kun aloin kokeilla pinoamista. Se on tehty Affinityllä. Hämähäkkikuva ei ole pinottu.
Kyllästyin m10:n huonoon tarkennukseen ja hankin M1:n Ei sekään juhli loistokkaalla tarkennuksella, mutta sen kanssa tulee toimeen.

Oly on siitä näppärä, että se tallentaa erikseen yksittäiset RAWit ja niistä kamerassa pinotun jpg:n. RAWit voi sitten pinota eri softalla ja vertailla kameran tekemään pinoon.

Jonkun kerran olen kokeillut sormiharjoitusmielessä ja mielikuvaksi on jäänyt, että kamera pinoaa haastavammat tapaukset jopa paremmin kuin Photari, mutta tämän perusteella en vielä lähtisi yleistämään. Toki jgp:ssä on sitten dynamiikan suhteen huomattavasti vähemmän säätövaraa.

Kameran tekemä pino on joskus kökkö idea makrolla. Kun se suurennossuhde muuttuu tarkennusta muutettaessa lähipäässä isosti. Kisko on vakaampi siinä. Lukittee makron kans ennemmin kakkulan ja siirtää kiskolla kameraa ees taas.

Helicon Focus pitäisi integroida kameraan, valmistajien omat ruppanat on kuin Photoshopin pino - joskus toimii joskus pum. Sitten on tilanteita jossa fokuspino ei toimi koskaan kunnolla kun etualan kohde on kaukana olevan taustan päällä. Epäterävyysalueen mössö paskoo kaikki pinoajat jojoon.

Pinoaminen on kuitenkin tulevalla 100MP kinolla ainoa keino saada teknisesti laadukas ja läpiterävä kuva. Himmentämällä 100MP rungosta saa vain 2005 vuoden detailit. Muutaman vapaaillan hinnalla saa hyvän pinoajan, joten paljon ei tarvitse panostaa.

Maffer kirjoitti: ↑Elo 22, 2022 14 : 26 Kameran tekemä pino on joskus kökkö idea makrolla. Kun se suurennossuhde muuttuu tarkennusta muutettaessa lähipäässä isosti. Kisko on vakaampi siinä. Lukittee makron kans ennemmin kakkulan ja siirtää kiskolla kameraa ees taas.

Ymmärtääkseni suurennus muuttuu silloinkin,kun kameraa siirrellään suhteessa kohteeseen.Mikroskooppilinssejä ja manuaalitarkenteisia käytettäessä kiskot ainoa mahdollisuus.
Uusissa Canoneissakin taitaa olla jo toimiva tarkennushaarukointi,ei tarvitse niilläkään tehdä enää tehdä haarukointeja verta pieremällä kiskojen kanssa.

Oikeat pinoamisohjelmat kyllä tekevä itse pinoamisen paljon paremmin ,kuin kameran oma systeemi.
kokeilin näitä joskus,ja helicon focus toimi itselläni parhaiten,zerene stackerin testailu jäi kesken,kun se oli järkyttävän hidas.
Tämä pinoiluhomma perustuu tuuriin ja kokeiluun ,siksi on oltava nopea.Ennalta on vaikea tietää kuinka tarkennusvälit osuvat ja valoissakin on usein säätämistä.

GFX50R:llä kokeilin makrolla kameran ajamaa pinoa vs. kiskopinoa useaan kertaan ja kiskot voitti läheltä aina, eli vähiten remppaa Heliconin kans. Kameran ajot oli vähän mitä sattuu kun Fuji ei ainakaan osaa tehdä sitä tasaisesti. Satunnaisesti tuli turhan suuria hyppyjä ja Helicon sekosi.

Kameran ajamana toki helppoa, sähkösuljin + esmes. 256 kuvaa. Siinä on kiskon kanssa tekemistä jos sitä ei automatisoi (siirto, laukaisu, odotus, toisto...)

Fuji myös kaatuilee kesken pinon (50R/X100V) vähä turhan usein jos kuvia on yli 500. Saa napata akun ihan poies.

Canonin fokuspino on non-solution jos sitä 12bit moodia ei ole korjattu. Eikö siinä semmonen raja ollu joskus...

Muutamia kukkakuvia otin pinoamalla kamerassa tarkennuksen siirrolla otetun sarjan. Ruskampi otettu ulkona, kamera jalustalla. Aika tyyntä oli, mutta saatto kuitenkin tuuli taiteellista vaikutelmaa lisätä... pelakuu-kuvat tuulettomalla terassilla, käsivaralta. Tosin pallilla istuen ja kyynärpäät vankasti jalkoihin nojaten. Nuppukuvassa miun mielestä pinoamalla sai aikaiseksi jotain sellaista, mitä ei kertavalotuksella saa; kohteen olisi varmaan saanut pienellä aukolla lähes samalla lailla teräväksi, mutta silloin olisi taustan blurri menetetty.

Kamerassa voi säätää tarkennuksen askelta ja kuvien määrää. Noihin vaikuttaa objektiivin millit, valittu aukko, ja esitarkennuksen matka. Aika lailla kokeilemalla hain tilanteeseen sopivat arvot säädöille.

Ja tässä tuloksia malliksi, jos ketä kiinnostaa: