Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tervehdys, Olympus-veljet!

Aloitetaanpas tällainen aihe; miten tuotte kuvat kamerasta tietsikkaan, ja miten valkkaatte käsiteltävät ja talteen jäävät?

Olen nyt tuossa muutaman kerran ollut pihalla kameran kanssa tirppojen perässä, tään kesän poikasia jahannu, erikokosia ja eri matkan päästä. Sarjatulella on paremmat mahollisuuvet osua joku, missä tirpalla mieleinen ilme. Vaan kun sitten niitä kuvia on niin tuhottomasti... eli onkos kellä hyvää työnkulkua siihen, että nopeasti löytäis ne mieleiset, eikä sitä helmeä vahingossa sutasis poistoon? Miulla on ollu rutiinina kortti pois kamerasta ja pöytäkonneen kiinteeseen korttilokoseen, ja kuvat suoraan Light Roomiin. Tässä on huono puol koneen hitaus, ja LR:n valitsemisvaiheen aika vaatimaton kuvanlaatu - sehän tuop ruutuun jonkun esikatselukuvan. Jos on sarjalla ammuttu useita melkein samanlaisia kuvia, on aika vaikea siinä vaiheessa kattoa, mikä ois tarkin tai muuten paras omasta mielestä, ja jos tuo kaikki, tulee taas tuhottomasti turhaa hommaa. Aikasemmin toin Olympuksen käsittelyohjelmalla, mutta en oo jaksanu tuohon Workspaceen oikein syventyä, pitäskö? Nimenomaan nyt koen ongelmaksi tuon sarjakuvaussession suuren kuvamäärän, ja ensimmäisen valinnan nopeuttamisen; samanlaisista kuvista nopeasti yks tai kaks talteen ja muut samantien pois joka paikasta, mutta niin, ettei se himoittu helmi mee vahingossa viemäriin?

Nyt oon jättäny kortilta kuvat poistamatta, että formatoin kortin kamerassa vasta kun oon käsitelly ainakin alustavasti koneella, etten hukkais haluttuja. Vaan sitten aika ussein kortti on jo kamerassa takasin, eikä oo muistanu formatoija, ja sitten kuvaa kortille lisää. Sitten jos on jotain valinnu jo ennen kuvien tuontia, LR tuo kaikki, mitä ei oo aikasemmin tuotu, eli myös ne aikasemman session hylätyt kuvat, ja taas tekkee turhaa työtä.

Vai oisko vaan opeteltava oikeeksi valokuvaajaksi, ottas vain kolme kuvaa yhen kolmen tunnin session aikana, mitkä ois valmiita suoraan kamerasta?

- kaipailee ajatuksia nyt Anttolan pappa -

Itte olen valinnut tuon tien jossa otetaan harvemmin ja harkitummin kuvia. Toki samaa voisi soveltaa jallun nauttimiseen uskoisin, vaan en ole käytännössä kokeillut.

Valmiudessa on (aina kun muistan) C1-paikka, jossa on ohjelmoituna proocapture nopealla suljinajalla ja yheksällä tarkennuspisteellä. Tämä on yllättäviä tilanteita varten.

Muuten käytän aukkovalintaa, yleensä mahollisimman levällään ja ilman sarjatulta. Lisäksi poistan tökeröimmät (suurimman osan siis) tsimppaamalla eli selaamalla kuvat jo kamerassa valmiiksi ennen koneelle siirtoa.

Turhaa tauhkaa kertyy siitä huolimatta levylle varsin runsaasti, mikähän tua suhde olisi...

Yhtä talletettavan arvoista kuvaa kohti 99 jonninjoutavaa?

Ei hirveästi tainnut tästä apua olla, mutta elämä on kärsimystä.

Kyllä se jo kummasti lohduttaa, kun kuulee että muillakin tulee turhia kuvia levyille...

Miulla on aika samat rutiinit, paitsi prookapturetta ei oo kamerassa. Nyt oon vain noitten nopealiikkeisten pikkutirppojen kanssa vejelly sarjoja, ja asia on noussu korostetusti esiin. Jallua en oo kokeillu aihoihin, ees piloillaan. Kielletty hallituksen toimesta, kun kihti iski, samoin olut. Punaviinin säilymiseen on uus terassi tehny muutoksen huonompaan suuntaan; kummallisia vaikutuksia asioilla, joilla ei luulis olevan mitään yhteyttä?

Jaakko

Mulla on 2 konstia, en kuvaa tirppoja enkä käytä sarjatulta (vitsi-vitsi)
Mutta näin se on.
Itte käytin LR:ää sen alkuaikoina, mut sitten tietsikan vaihdon/tehojen nousun jälkeen siirryin Bridge-ACR-Photarilinjalle. Pelkkää LR:ää oon käyttänyt vain vähän, kuva jää jotenkin kesken jos se ei edes käväise Photarissa.

Jotain kuvia lähtee kamerassa pois, mutta yleensä siirtyy pöytäkoneen kiintolevylle joka peilataan toiselle kiintolevylle ennenkö kuvat poistuu muistikortilta.ohjelmat pyörii erillisellä kolmannella SSD-kiintolevyllä.
Jossain vaiheessa kuvat valitaan kansioissaan, ja poistettavat kuvat siirtyy samaan kansioon tehtävään alakansioon jossa ovat yleensä siihen asti kun valituista kuvista on tehty lopulliset.
Aika-ajoin tulee tallennuslevy täyteen. Silloin poistetaan poistettavat kuvat kansioistaan ja valitut kuvat valmiiksi käsiteltyine kuvineen siirtyy ulkoiselle kiintolevylle jolle peilataan toinen samanmoinen.
Sitten poistetaan koneen kiintolevyiltä ulkoiselle säilytetyt kuvat ja mennään eteheppäin elämässä.

Nii se on, ei pitäisi rakennella terasseja, ne vie pirusti punkkua parempiin suihin.

Mutta turhien kuvien ottamisen suhteen olen itseäni käskenyt miettimään jotta tarvitsenko sitä kuudettasadatta kuvaa talitiaisesta vakio-oksallaan. Jos tarvitsen, niin mihin?

Tietty jos tintti on hyvässä valospotissa tai muuten vaan kuvauksellinen, niin tulta munille. Saattaa joskus tullakin se nappiosuma jolla ansaitsee miljardeja tollareita.

Yleensä kuitenkaan ei, harkitsematon laukaus vie vain levytilaa tai aiheuttaa elatusmaksuja kymmeniksi vuosiksi.

Filmiaikana oli toki helpompaa siinä mielessä, että hutilaakit maksoivat yhtä paljon kuin onnistuneetkin. Pisti harkitsemaan, sano.

JL, kyl se on silleen ettet täältä kysymyksees apuja saa. Ai miks?

No ne kuvat ku o siun ottamia ja sie iha itte teet päätöksen minne ne siirretään kortilta ja mitkä lentää Huitsin Nevadaan. Ei kukaan muu niitä päätöksiä tee. :)

Kuvaa vaan ja sitte ku kovolle ei enää mahdu ni käy Mikkelin kaupasta ostamassa uus kovo lisää.

En ole veli enkä varsinkaan mikään toveri,mutta vastaan silti.
Itselläni on samanlaisia sarjakuvausongelmia.Joskus kuvia voi olla tuhatkin.

Olen ratkaissut ongelman niin ,että katselen kuvat kortilta ilmaisella
FastStone Image Viewerillä ja vasta sitten kelvollisiksi todetut kuvat siirretään koneelle katselun ohessa,kuvien määrä kutistuu helposti sadasosaan.
Kuvaan RAW+jpg tilassa ja selaan niitä jpg kuvia .Windowssin kansioissa
näkyy RAW ja jpg peräkkäin,niistä siirrän korttikansion kuvat windows kansioon,
Fast stonen olen säätänyt näyttämään vain jpg kuvat.

Faststonessa saa neljä kuvaa näkymään kerralla yhdessä ikkunassa ja zoomaus
toimii samalla kaikkiin kuviin, helppo nähdä epäterävät ja tärähtäneet kuvat.
Kuvat vaihtuvat selauksessa hiiren rullasta lähes reaaliajassa ja hiiren oikea nappula suurentaa kuvat,toimii erittäin jouhevasti.

Hommaa helpottaa paljon jos käytössä on toinen näyttö kansioiden näyttämiseen,tähän hommaan kelpaa mikä tahansa halpisnäyttö.

Kiitokset plumpus, tuo oli just jotain sellaista mitä arvelin olevan olemassa! Täytyy jaksaa paneutua asiaan. Nyt muistelenkin, että olisin ulkomaan palstalta lukenut juuri jonkun vastaavasta work flowsta, sitä en muista oliko just tuosta FastStone Image Vieweristä ollu kyse.

Eikä muuten ole ympäristö minuakaan toverien joukkoon hyväksynyt, pikemminkin päinvastoin...

Onko sinulla kakskorttinen runko? Minullahan on tuo originaali EM1 (ja turistiräpsynä EPL6, mutta sillä en oo tainnu koskaan sarjatulta ampua), eli vain yksi korttipaikka. Heti kameran oston jälkeen kuvasin pelkkää jiipekkiä, käsittelyohjelmiin tutustumisen jälkeen siirryin pelkän RAWin tallentamiseen. Hidastaakohan tuo tuplatallennus kameran toimintaa sarjakuvauksessa? Tosin missään minun toiminnassani yleensä hidastava tekijä ei ole koneissa, kyllä se on siinä sormessa, joka miettii, mitä nappia pitäisi painaa... ja toisaalta nopeasti tuo selviää kokeilemalla, vaikka nyt just sataa sen verran ulkona, etten taida lähteä heti kokeilemaan.

Toinen näyttö on vähän ongelmallinen asia tämän työpöytä-systeemin kanssa, vaikea järjestää paikkaa. Tai pitäisi ainakin tuo tuntemattomia papereita sisältävä pino siirtää johonkin?

Jaakko

FastStone Image Viewer ollut vuosia jo käytössä, siis vain esikatselua varten. Omasta mielestäni parempi ottaa kuva kerrallaan näytölle niin isona kuin näyttö sallii ja aikaa kuluu ehkä vähemminkin kuin tsuumailla niitä pieniä kuvia siitä monen kuvan tsydeemistä. Ne epätarkkuudet sun muut tulee heti esille kun kuva jo isona näytöllä.

Eedit.

Siis Katselu -> Asettelu -> Ikkunanäkymä ja sitten oikeasta yläkulmasta Kokonäyttö, näytöllä ei silloin mitään muuta kuin kuva + kuvanumero jne pienellä. Sen jälkeen nuolinäppäimillä saa hyvän vauhdin päälle selaamiseen ja roskiinpoistokin tapahtuu nopeasti.

...

tervehdys
Minulla on koneella vieveri ja workspage. Kamera piuhalla kiinni ja kuvat vieverillä koneelle, ja kopio d asemalle, sitten valikoimaan vieverillä. Jäljellejääneet sitten parempaan syyniin workspagella, se on hidas ohjelma(tai mulla on huonot asetukset), muokkaa koko ajan rawista "valmista kuvaa" eikä esikatselua niinkuin viewer, jossa saa sitten napsaista kokoterävän halutessa.

Ostin itselleni tg6 kameran perusteena vissi päivä joka kysyjälläkin koittanee. Olen sillä aloitetellut paria , useita vuosia suuniteltua, kuvausprojektia. - hitaammalla sarjakuvauksella.Toinen projekti voisi toimia capturellakin, ainakin jossain määrin, joka tuossa mallissa on, pitää sitä testata. Parisataa kuvaa tullut per kuvauskerta, pienellä kertyneellä kokemuksella: kirous on tuo sarjakuvaus. Projektia silti jatketaan, 600 kuvaa otettuna ja parikymmentä jäi ihmeteltäväksi ettenkö parempaa saa, virheitä korjataan ja jatketaan kunhan mennään mökille. - tulipa sekainen kirjoitelma, päivä mustikassa...

Oiskos nykysen tietotekniikan aikakauvella mahollista tehä sellanen kamera, että aina kun sillä ottaa kuvan, livahtaa pankkitililtä kymppi paikkaan, mihin ei ite pääse? Ja sitte aina ko täyttää pyöreitä vuosia, sais sieltä nostaa puolet pois, loput jäis pahan päivän varalle...

Kiitokset kaikille tähän asti vastanneille, mukavaa pohtimisen aihetta on tullu! Ja asia oikeesti etenee, kun jaksan syventyy joku kaunis eli sateinen päivä. Edelleen saap omia work flowta esitellä, jos näistä vaikka joku muukin ko mie keksis jottain kehittymisen mahollisuutta?

Jaakko

Hyvä aihe JL Anttolalta!
Itse harvoin sarjatulta käytän, just tuon kuvamäärän vuoksi. Sillei on pakotettu keskittymään kuvan ottamiseen ja toivottavasti tekniikkansa kehittämiseen. Saattaahan se paras kuva jäädä saamati... ja ne miljartit. Näillä kilometreillä se ei enää niin haittaa.

Kortin pistän kortinlukijaan ja Workspacella käyn kuvat läpi yksitellen tarvittaessa jotain suurennussuhdetta käyttäen, löytyy ne terävimmätkin. Samalla merkkaan tähdillä tai värimerkillä (makroissa samaan tarkennuserosarjaan kuuluvat) levylle siirrettävät. Siirrän merkatut sitten levylle omiin aiheen mukaisiin kansioihin vuosien ja kuukausien mukaan. Levyllä olevat käyn "sopivalla" ajalla läpi ja poistelen turhat. Kortille jäävät loput joksikin aikaa muhimaan, jos ne siellä kehittyisivät paremmiksi. En kyllä ole vielä sellasia kortilta ikinä löytänyt. Katoavat sitten kaikkien poiston myötä kamerassa.

Hyviä menetelmävinkkejä letkussa! Kiitos kirjuuttaneille!

Ja kirjuutusvihreet on sitten tän vesipesun kestävän silikoninäppäimistön syytä!!

Jos kuvia on paljon, niin työnkulku on seuraava:

- Photo Mechanicilla RAWit ulkoiselle kovolle, uudelleen nimettyinä kuvauspäivämääräkohtaisiin kansioihin
- selaan kuvat Photo Mechanicilla, merkkaan ne jotka jätän, merkkaamattomat deletoin pois
- lisään (ADD) jäljelle jääneet kuvat Lightroomin kantaan, importin yhteydessä täysikokoinen esikatselukuva

Jos kuvia on vain muutamia kymmeniä, niin importti (COPY) LR:n kautta, sama uudelleen nimeäminen ja kansiointi kuten yllä.

Edelläolevaa komppaan. Vaihtoehtoisena ja edullisempana valkkausohjelmana käytän Fast Raw Viewer ohjelmaa.

Minulla on kaksi korttia Olyssa, toinen on raw, toinen jpg. Kuvaan tavallisesti molempia.
Raw-kortti menee tietsikkaan ja siirrän+kone muuntaa orffit dng:ksi.
Kun/jos Oly parantelee orffejaan tai sen omistus siiirtyy jollekin muulle tai loppuu, ainakin dng aukee silloinkin.
Syynä on myös, koska mulla on vanha Laitruumin 6.14 koneessa enkä aio ostaa enää lisää Lr:iä, tuo riittää mulle.
Sitten kelaan läpi kuvat laitruumissa, näyttö isona (tab+shift) ja turhat ruksaan painamalla x. Nuolella etiäpäin, sitten katon Lr:n Libraryn attributen mustat ruksit näkösälle ja katon ne vielä erikseen. Jos oon edelleen samaa mieltä, poistan ne kokonaan kovalevyltä.

Jiipekkejä en oo yleensä siirrellyt, paitsi, jos pitää saada hetikohta nähtäväksi, yleensä ei oo. Useimmin jiipekkeiä käytän siirtämällä ne kuvat kamerasta Olyn kautta kännyyn ja siitä etiäpäin, jos joku haluaa (vaimo) kuvia tablettiin tai sähköpostiin, Jpg on olevinaan myös varavarasto ;)

On mullakin varsinaiset ja käsitellyt kuvat parissa muussa kovalevyssä, raw-kortin siivoon, kun alkaa täyttyä.

Latasin koneelle tuon FastStone Image Viewer -ohjelman. Olen nyt muutaman rullan kuvannut sen jälkeen. Nyt en ole poistanut kamerassa mitään, vaan laittanut kortin tietsikan korttiluukkuun, ja avannut tuolla ohjelmalla kuvat suoraan kortilta, tuomatta niitä mihinkään. Esikatselu siinä on siis vastannut kameran takatöllöltä tehtyä esikatselua, mutta vaan isommalta ja parempiresoluutioiselta ruudulta. Sutut ja ohilaukaukset olen poistanut tässä vaiheessa tuolla FastStone Image Viewer -ohjelmalla suoraan kortilta ja tuonut sitten loput kortilta Light Roomiin; tässä kyllä on riskinsä jos sormi tai ajatus hoplaa, tulee korjaamaton vahinko. On isolta ruudulta kyllä aika paljon helpompi tehdä valintoja, mutta itse ne on kuitenkin tehtävä, kuten pjm tuolla sanoikin. Ja nopea on tuolla FastStonella selata, siinä ei koe olevan odottelua ollenkaan.

Saattaa olla, että talven pimeinä tunteina vielä jaksan tutustua Olympuksen Workspace -ohjelmaan, toisiko se jotain vielä helpompaa, esimerkiksi kuvat, jotka eivät kaipaa käsittelyä ollenkaan (tai vain kevyttä käsittelyä), voisi sillä muuttaa jiipekiksi ja tuoda sellaisenaan. Jos rungon vielä hukkuvan laivan tuotteisiin päivittää, olisi vielä tuossa esikatseluvaiheessa kameran softa käytössä käsittelyyn, mikä mainoksien mukaan nopeuttaisi edelleen prosessia. Katellaan ja kuunnellaan.

Kiitokset kaikille omia työnkulkujaan avanneille, oleellisimpaan pulmaan eli suurempaan esikatselukuvaan ilman sormien naputteluodottelua sain ratkaisun!

Jaakko

JL Anttola kirjoitti:Sutut ja ohilaukaukset olen poistanut tässä vaiheessa tuolla FastStone Image Viewer -ohjelmalla suoraan kortilta ja tuonut sitten loput kortilta Light Roomiin; tässä kyllä on riskinsä jos sormi tai ajatus hoplaa, tulee korjaamaton vahinko.

Oli joskus ammo-aikoina juttua noiden muistikorttien sekoamisista ja silloin tuli sellainen olo, että on turvallisempaa tehdä kaikki muistikorttioperaatiot (kuvien poistot ja kortin formatointi) kamerassa.

En tiedä onko tuolla enää nykykameroilla merkitystä. Jos oli silloin aikoinaankaan.

JL, hyvä jos elämä helpottui! :)

Itse siirrän kaikki kortin tiedostot koneelle niin ei haittaa vaikka delete iskee väärään kuvaan. Kortin tyhjennän sitten kun toiselle kovolle on tehty varmuuskopiokansio. En alusta korttia vaan poistan kuvat kameran Poista kaikki kuvat komennolla niin kuvien juokseva numerointi ei ala alusta kun seuraavan kerran kuvaan sille kortille. Siis Canon kyseessä.

Aina usb-kortinlukijan avulla kuvat koneelle, säälin näin koneen korttikitaa. Uusi lukija edullisempi kuin koneen korjaus...

©pjm kirjoitti:JL, hyvä jos elämä helpottui! :)

Itse siirrän kaikki kortin tiedostot koneelle niin ei haittaa vaikka delete iskee väärään kuvaan. Kortin tyhjennän sitten kun toiselle kovolle on tehty varmuuskopiokansio. En alusta korttia vaan poistan kuvat kameran Poista kaikki kuvat komennolla niin kuvien juokseva numerointi ei ala alusta kun seuraavan kerran kuvaan sille kortille. Siis Canon kyseessä.

Aina usb-kortinlukijan avulla kuvat koneelle, säälin näin koneen korttikitaa. Uusi lukija edullisempi kuin koneen korjaus...

Ei alustaminen sekoita kuvanumerointia, juokseva numero säilyy vaikka alustaa.
Jos kortilla on kuvia jonka numero on suurempi mikä kameran silloinen numero on, niin numerointi jatkuu suurimman kuvanumeron kohdalta.