Montakohan sivua...

[temirhan]

yleensä mennään asiallisesti näissä jutuissa eteenpäin ennenkuin mopo alkaa karkaileen käsistä,onkohan kukaan laskenut keskiarvoa :wink: .Niin sitä vaan että,jos sattuu joku kiinnostava aihe löytymään,niin turhaa *sensuroitu* saa lapioida monta sivua ennenkuin tulee asiallista asiaa vastaan.Onneksi useasti löytyy joku"hyvä turpanen"joka pistelee ruotuun. :?

[adele]

Montakohan sivua? Mistä olet saanut päähäsi, että kysymys on sivuista? Montakohan viestiä mennään asiassa olisi ollut oikeampia topikki. Tarkemmin ajatellen usein kysymys on virkkeistä tai peräti lauseista kun jo ollaan tukevasti allikossa. Eli otetaanpa uudestaan sama:

Montakohan lausetta näissä jutuissa mennään ennenkuin mopo on lopullisesti karannut käsistä?

Vastaus: Seitsemän.

[Bran Jason]

Normaali torikokous alkaa heti kun kysymyksiin on saatu vastaukset :)

[adapteri]

Siitä huolimatta aluksi kannattaa käyttää automaattia "tärkeissä" kuvissa. Vasta kokemuksen lisäännyttyä manuaalisäädöt voittavat automaatin. Harjoittelukuvissa tietysti voi käyttää manuaaliasetuksia jo ihan alusta lähtien.

Mikä se kysymys olikaan? Jos tekniikan kysymyksissä mennään heti humanistis-filosofisiin vastausmuotoihin, niin eikö filosofisiin kysymyksiin pidä antaa tekniikkaan liittyvä vastaus?

[adapteri]

Muutoin olen sitä mieltä, että täällä on ollut harvinaisen rauhallista nyt joitakin päiviä myös tuon aiheen vierestä keskustelun suhteen.

[OskuK]

yleensä mennään asiallisesti näissä jutuissa eteenpäin ennenkuin mopo alkaa karkaileen käsistä,onkohan kukaan laskenut keskiarvoa :wink: .Niin sitä vaan että,jos sattuu joku kiinnostava aihe löytymään,niin turhaa *sensuroitu* saa lapioida monta sivua ennenkuin tulee asiallista asiaa vastaan.Onneksi useasti löytyy joku"hyvä turpanen"joka pistelee ruotuun. :?

En ymmärrä kysymystä.

[-EeKe-]

Muutoin olen sitä mieltä, että täällä on ollut harvinaisen rauhallista nyt joitakin päiviä myös tuon aiheen vierestä keskustelun suhteen.

Niin, sä(kään) et oo kaiketi muutamaan päivään postannut ;)
Ketjun aloittajalta haluaisin nähdä konkreettisia esimerkkejä ilmiöstä mistä hän höpöttää korjausehdotuksineen. Verrokkina olisi myös mukava nähdä millaista keskustelua pidetään sellaisena mitä jokaisen ketjun pitäisi täälläkin olla, niitä asiallisia siis.

Onko tässä nyt ideana haukkua käyttäjiä vai ylläpitoa?

[adapteri]

Muutoin olen sitä mieltä, että täällä on ollut harvinaisen rauhallista nyt joitakin päiviä myös tuon aiheen vierestä keskustelun suhteen.

Niin, sä(kään) et oo kaiketi muutamaan päivään postannut ;)

Kai minä nyt sentään joka päivä jotakin. Minä en yleensä viitsi vastata sellaisiin kysymyksiin, joita on pari päivää aikaisemmin käsitelty. Tekniikan kysymyksiä on enää vaikea löytää uusia. Siksi minua kiinnostaa nimenomaan enemmän se valokuvaamisen filosofinen puoli. Joillakin ihmisillä on halu päästä selvään lopputulokseen keskustelussa, he haluavat sanoa, että asia on näin ja kaikkien on näin tehtävä. Minä taas olen sitä mieltä, että keskustelussa riittää asian pohtiminen ilman lopputulostakin. Esimerkiksi kysymys horisontin suoruuden merkityksestä, jotkut eivät lainkaan hyväksy poikkeavia mielipiteitä. Minä en ole vielä muodostanut kantaani asiasta, mielelläni pohdin asioita puolesta ja vastaan.

Jos ajatellaan sitä keskustelun asiallista etenemistä, niin vaikea on myös sanoa, mikä kommentti on asiaan liittyvä, mikä ei. Joku voi perustella näkökantansa kirjoittamalla asian vierestä. Esimerkiksi kohinakeskusteluun voi osallistua keskustelemalla kuvan sisällön merkityksestä. Jos kuvan sisältö on erittäin merkityksellinen, onko kohinan merkitys silloin iso? Jos kohinakeskustelussa voi "todistaa", että kuvan sisältö on kaiken a ja o, sehän on kannanotto siihen kohinaan. Joskus nuo aasinsillat ovat liian pitkiä ja mutkikkaita, kaikki eivät huomaa, miten asiat liittyvät toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä on keskustelu itsekritiikistä.

[juanito]

Tämä viestiketju kohisee järkyttävän paljon.

[adapteri]

Niin, sä(kään) et oo kaiketi muutamaan päivään postannut ;)

....Minä taas olen sitä mieltä, että keskustelussa riittää asian pohtiminen ilman lopputulostakin. Esimerkiksi kysymys horisontin suoruuden merkityksestä, jotkut eivät lainkaan hyväksy poikkeavia mielipiteitä. Minä en ole vielä muodostanut kantaani asiasta, mielelläni pohdin asioita puolesta ja vastaan.

Jos ajatellaan sitä keskustelun asiallista etenemistä, niin vaikea on myös sanoa, mikä kommentti on asiaan liittyvä, mikä ei. Joku voi perustella näkökantansa kirjoittamalla asian vierestä. Esimerkiksi kohinakeskusteluun voi osallistua keskustelemalla kuvan sisällön merkityksestä. Jos kuvan sisältö on erittäin merkityksellinen, onko kohinan merkitys silloin iso? Jos kohinakeskustelussa voi "todistaa", että kuvan sisältö on kaiken a ja o, sehän on kannanotto siihen kohinaan. Joskus nuo aasinsillat ovat liian pitkiä ja mutkikkaita, kaikki eivät huomaa, miten asiat liittyvät toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä on keskustelu itsekritiikistä.

Käytä hakua äläkä kysy tyhmiä.

Minä en kysynyt mitään. Minä annoin vastauksen kysymykseen, jota ei edes esitetty. Keskustelu ei edellytä kysymyksiä.

[Hely]

Käytä hakua äläkä kysy tyhmiä.

Minä en kysynyt mitään. Minä annoin vastauksen kysymykseen, jota ei edes esitetty. Keskustelu ei edellytä kysymyksiä.

En minä väittänytkää sinua kysyttävän. Silti voi käyttää hakua sekä kysyä tyhmiä.

[Vemppu]

Elina Heikka
Diskurssit leikkaavat
mistä oli 1970-luvun alun dokumentarismi tehty?

"Jos valokuvateos ei alistu yksiselitteiseen kokonaistulkintaan, voisiko sen reilusti viipaloida diskursseiksi? Voisiko kokonaisuuden ristiriitaisuudet ymmärtää diskurssien keskinäiseksi kamppailuksi ja voisiko koko teoksen hahmottaa diskurssien leikkauspisteeksi?[1]

Otin käsittelyyn Mikko Savolaisen ja Ismo Höltön rosoisen ja tummasävyisen Pohjois-Karjalan retkillä vuosina 1967-69 kuvatun valokuvateoksen Suomea tämäkin (1970), jonka iskevät julkivasemmistolaiset tekstit ovat kirjailija Aku-Kimmo Ripatin.[2]Tutkittavana tekstinä Suomea tämäkin kuvineen ja sanoineen, tekijöiden kirjastaan kertoma ja runsas aikalaiskritiikki aloin pilkkoa historiaa. Ryhdyin aineistovetoiseen yritykseen etsiä ne historiallisesti olemassa olleet diskurssit, jotka kohtasivat Suomea tämäkin -teoksen ilmestyessä joulukuussa 1970.

Savolainen ja Hölttö kuuluivat 1960- ja 1970-lukujen vaihteen suomalaisen valokuvauksen kentän keskeisiin hahmoihin. Heidän yhteistyönä syntyneet yhteiskunnallis-dokumentaariset valokuva teoksensa Suomea tämäkin ja Raportti Suomen mustalaisista (1972) viitoittivat tärkeältä osin valokuvataiteen sisältöä ja päämääriä pitkälti 1970-luvulle. Purkaessani Suomea tämäkin - teoksen diskursseja leikkauspöydällä oli koko vuosikymmenten vaihteen murroskausi. siirtyminen kuvajournalismin vuosikymmeneltä dokumentarismin vuosikymmenelle.

Identifioin materiaalista yhdeksän diskurssia, sanojen ja kuvien merkityskenttiä. mutta vieläkin hienosyisempi jaottelu olisi ollut mahdollinen. Teos ja sitä ympäröivä tekstimassa on moniääninen kuoro. jonka stemmoja olen yrittänyt tavoitella"

[Vemppu]

Elina Heikka
Diskurssit leikkaavat
mistä oli 1970-luvun alun dokumentarismi tehty?

"Jos valokuvateos ei alistu yksiselitteiseen kokonaistulkintaan, voisiko sen reilusti viipaloida diskursseiksi? Voisiko kokonaisuuden ristiriitaisuudet ymmärtää diskurssien keskinäiseksi kamppailuksi ja voisiko koko teoksen hahmottaa diskurssien leikkauspisteeksi?[1]

Tätä tapahtuu koko aika, harvemmin kuvien kohdalla mutta sitäkin useammin tekstien kohdalla. Täällä DC:ssä on diskurssin suurmestareita ja he voisivät tarkentaa tämän keskustelun viitekehyksen jotta ei tule turhia väärinkäsityksiä.... vai ovatko väärinkäsitykset sittenkin se lopullinen päämäärä?

Sepä se; mikä on tämän keskustelun viitekehys jotta voisimme määrittellä diskurssin.

Tosin väärinkäsitykset ovat keskustelun suola ja hengissäpitäjä.