Säälitty ja annettu periksi? Oletko hyvä temama perehtynyt lainkaan toisen maailmansodan tapahtumiin?
Siitä oli kuule sääli kaukana, kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941. Saksalaisten tavoitteena ei ollut suinkaan pelkästään Neuvostoliiton alueiden valloittaminen, vaan koko slaavilaisen kansan orjuuttaminen tai tuhoaminen, ukrainalaiset mukaan lukien. Turpaan kuitenkin tuli pahemman kerran ja tämä maailmanhistorian suurin yksittäinen sota päättyi vajaan neljän vuoden armottoman sotimisen jälkeen natsi-Saksan täydelliseen tuhoutumiseen, ehdottomaan antautumiseen ja puolen Euroopan päätymiseen Neuvostoliiton vallan alle.
Samalla tavalla Venäjä torjui Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n suurhyökkäyksen Venäjälle 1700-luvulla, mikä lopetti satoja vuosia kestäneen Ruotsin suurvalta-aseman Euroopassa. Ranskan keisari Napoleonin suuruus puolestaan suli Venäjän aroille vuonna 1812. Euroopasta on hyökätty Venäjälle valloitus- ja tuhoamistarkoituksissa sekä luonnonvarojen perässä vuosisatojen aikana niin monta kertaa, ettei siellä luottamus länsimaiden, erityisesti nykyisen USA:n ja sen käsikassaran Naton rauhantahtoisuuteen ole ymmärrettävästi kovinkaan korkea.
Koska Venäjällä Naton laajeneminen entisiin neuvostotasavaltoihin ja itäblokin maihin nähdään yksinkertaisesti Yhdysvaltojen, Venäjän nykyisen päävihollisen etupiirin jatkuvana laajentumisena itään päin ja kohti Venäjän ydinalueita, on varsin luonnollista, että Putinilta paloi lopulta käämit tämän salakavalan hivuttautumisen seurauksena. Itse asiassa Ukrainan sota on geopoliittisesti katsottuna todellisuudessa Venäjän ja USA/Naton välinen etupiirisota, jossa ukrainalaiset sotivat Nato-maiden puolesta Venäjää vastaan. Voittaja saa palkintona pinta-alaltaan suuren ja luonnonvaroiltaan rikkaan Ukrainan alueen omaan etupiiriinsä.
Todellakin, vaikka Amerikka ja Englanti olivat Neuvostoliiton liittolaisia toisessa maailmansodassa natsi-Saksaa vastaan, Englannin silloinen sikaripääministeri Vinston Kirkkokukkula hautoi päässään Neuvostoliittoon hyökkäämistä kesällä 1945, Saksan antautumisen jälkeen. Yhdysvallat, jotka kantoivat päävastuun Saksan vastaisen länsirintaman taisteluista ja olisivat joutuneet kantamaan sen tietysti myös Churchillin suunnittelemassa uudessa suursodassa, eivät kuitenkaan moiseen uhkayritykseen suostuneet ja varmaankin hyvä niin.
Vaikka puna-armeijan voimat olivat heikentyneet lähes neljän vuoden armottomassa sodassa Saksaa vastaan, oli sillä kuitenkin Saksasta saadun suurvoiton jälkeen edelleen miljoonia miehiä rivissä ja valtavasti raskasta aseistusta käytössään. Todennäköisesti Yhdysvaltojen ja Englannin suurhyökkäykselle Neuvostoliittoon olisi käynyt yhtä köpelösti, kuin kävi Hitlerin joukoille. Venäjän etu sodissa on ollut aina sen alueen suunnaton laajuus, mikä suosii puolustajaa, mutta aiheuttaa hyökkääjälle jo valtavan pitkien huoltoetäisyyksien takia suuria vaikeuksia.
Mitä hyötyä? Jos tarkastellaan tätä asiaa vain puhtaasti Suomen kannalta, Venäjästä on ollut meille erittäinkin suurta hyötyä. Sen jälkeen kun puna-armeija löi Saksan vastaisen sodan sivutyönä mannerheimiläiset verikoirat Suur-Suomi haaveineen Jatkosodassa ja Suomen oli pakko nöyrtyä ja alistua ankariin rauhanehtoihin alueluovutuksineen, Neuvostoliitto kirjaimellisesti nosti Suomen talouden jaloilleen ja mahdollisti Suomen uskomattoman talouskasvun meille hyvin tuottoisalla idänkaupalla aina 1980-luvulle saakka. Tärkeässä asemassa Suomessa tässä olivat presidentit Paasikivi ja Kekkonen, joilla oli kyky ymmärtää, että Venäjä on suuri maa ja Suomi on pieni maa.
Vuoden 2008 finanssikriisistä ja samaan aikaan tapahtuneesta Nokian romahduksesta lähtien Suomi on kyennyt pitämään Kekkosen valtakaudella luotua hyvinvointiyhteiskuntaa jotenkin pystyssä vain ottamalla joka vuosi monta miljardia euroa uutta velkaa. Jauho-Sannan hallituksen aikana velanotto on noussut sellaisiin mittoihin, että varsinkin Suomen köyhällä kansalla on tulevina vuosina hyvin ankeat ajat edessä, kun on pakko alkaa leikata yhteiskunnan hyvinvointipalveluita ja sosiaalitukia, vaikka hinnat vain jatkavat Ukrainan sodan seurauksena nousuaan.
Kannattaa myös muistaa, että koko itsenäistä Suomea ei olisi, jos Venäjä ei olisi hyväksynyt Suomen itsenäistymistä siitä ja vahvistanut Suomen valtiorajoja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920. Yksittäisenä hyötynä Venäjästä voi mainita myös maailman lujalaatuisimman automerkin Ladan, joka on täällä päin Suomea hyvinkin suosittu kulkuneuvo.
Kuten jo aiemmin kerroin, Ukrainan sodassa on yksinkertaisesti kysymys suurvaltojen etupiirisodasta. Sodissa on aina se ikävä puoli, ettei niissä merkitse mitään se, mitä mieltä kukin on. Sodassa ratkaisee vain se, kummalla osapuolella on enemmän raakaa voimaa käytössään, kuka osaa käyttää tätä voimaa parhaiten ja kummalla osapuolella on enemmän uhrivalmiutta ja turnauskestävyyttä. Venäjällä on sodissa se etu puolellaan, että siellä tavallisten ihmisten ja sotilaiden ihmisarvo on korkeintaan yksi rupla, kun se länsimaissa on vähintään miljoona euroa tai dollaria.
Vaikka huutaisimme kaikki täällä kurkun kipeäksi Slava Ukrainaa ja uhoaisimme kuinka facebookissa, ei sillä ole käytännössä mitään vaikutusta sodan lopputulokseen.