LISÄSALAMAT (filmikauden/vanhat)
Lähetetty: Joulu 10, 2007 14 : 14
***TOPICISSA KÄYNNISSÄ PÄIVITYS KOSKIEN KAMERAMALLIEN SALAMAJÄNNITTEEN SIETOA***
HUOM: ***Tämä kirjoitus koskee ja käsittelee "filmikauden" eli noin 1970-1990 -lukujen lisäsalamoita.***
Koska aloittelevat kuvaajat esittävät lisäsalamoista toistuvasti samoja, vähintään samansisältöisiä kysymyksiä, kokoan tähän muutamia keskeisiä seikkoja lisäsalamoista. Jos ja kun kirjoituksessani on puutteita tai virheitä, toivon oikaisuja sekä täydennyksiä, kiitos. No, muutenkin täydennän kirjoitustani (tai poistan sen), jos järkiini tulen.
Teemaan liittyvää havaintomateriaalia osoitteessa:
http://fotojoutsen.1g.fi/kuvat/ceepeenet/salamaa/
Kaikkien Mattien Matti H ratkaiskoon, kuuluuko tämä threadi aloittelevien digikuvaajien vai "digikuvaus"-osastolle ja onko stickyn arvoinen.
***LAUKAISUJÄNNITE***
Digikameran terveyden kannalta keskeinen seikka ja oikeastaan ainoa elintärkeä rajoitus (vanhojen) lisäsalamoiden kohdalla on laukaisujännite.
Laukaisujännitteestä nousi suurin ja nykyisin osittain jo aiheettomaksi käynyt kohu Canonin Poweshot G-sarjan sekä varhaisten EOS Digital-järjestelmärunkojen takia.
Monien lisäsalamoiden laukaisujännite aina 90-luvulle asti huiteli kymmenissä volteissa, enimmillään lähes 300 voltissa. Filmikameroiden kohdalla korkea laukaisujännite ei ollut ongelma, koska niiden suljinyksiköt ja salamatäsmäys oli toteutettu "vankemmalla" tavalla kuin digikameroissa. Canonin G-sarjalaisten ja varhaisten EOS Digital -runkojen suljinyksikön jännitteen sieto oli alhainen (6 volttia), ja iäkkäällä lisäsalamalla pahimmillaan tuhosi tai tuhoaa kameransa suljinelektroniikan.
Tietämäni rajoitukset eli maksimijännitteet SALAMAKENGÄN kautta ovat:
***6V***
CANON Powershot G-sarja, EOS 300D, 10D, D30, D60.
OLYMPUS E-330, E-410, E-500, E-510 (lähde: Olympus USA:n tech. support)
***24V***
PANASONIC FZ-20, FZ-30 (useat nettilähteet).
***24/30 vai 250V?***
CANON 350D, 400D. Näistä runkomalleista yhä liikkuu ristiriitaista tietoa. Canon USA:n edustaja Chuck Westfall on todennut salaman laukaisujännitteen keston olevan 250V:
http://www.digitaljournalist.org/issue0 ... -tips.html
***30V***
PENTAX *istD/DL/DS/K100D/K110D/K10D (useat nettilähteet, mm. Pentaxin Saksan-huoltoa siteeraten)
***250V***
CANON 20D, 30D, 5D (useat nettilähteet, mm. Bob Atkins, Rob Galbraith)
CANON EOS-1D -mallit (useat nettilähteet, mm. Canon USA:n edustaja Chuck Westfall)
NIKON D40X/D50/D70/D80/D100/D200 (lähde kameran manuaali, ilmoitti: BadPete, mtala, radicalis)
NIKON D2X/D2Hs (lähde kameran manuaali, ilmoitti: mtala)
NIKON Coolpix P5000 (lähde kameran manuaali, ilmoitti: mtala)
Nykyisin jotkin digirungoista, myös jotkin Canonin digirungoista käsittääkseni sietävät 250 voltin laukaisujännitteen rungon salamakengän kautta. Rungon ulkoisen synkroniliitännnän eli PC-liitännän kautta useat kamerat ovat kestäneet ja kestävät korkeamman laukaisujännitteen kuin salamakengän kautta.
JOS OLET EPÄVARMA kamerasi laukaisujännitteen siedosta sekä tietyn (iäkkään) salamamallin laukaisujännitteestä, ÄLÄ KÄYTÄ salamaa, ennen kuin olet varmistanut asiat.
Varmasti turvallinen tapa kokeilla salamaa kuin salamaa kamerassa kuin kamerassa on käyttää kameran varustekengässä
safe hot-shoe -synkronipalikkaa.
Kyseinen synkronipalikka pudottaa salaman laukaisujännitteen turvalliselle tasolle. Safe hot-shoe -välipalikka maksaa muutaman kympin, ja sitä myyvät sekä kivijalka- että verkkokaupat. Taitaa noissa safe hot-shoe -palikoissa olla järjestään pc-synkroniporttikin: välipalikan avulla voi käyttää synkronijohdollista salamaa, jos kamerassa/rungossa itsessään ei ole ns. synkkaporttia eli lähtöliitäntää pc-synkronijohdolle.
Monien kameroiden käyttöohjeessa mainitaan kameran kestämä laukaisujännite. Salaman antaman laukaisujännitteen voi varmistaa esimerkiksi tuolta:
http://www.botzilla.com/photo/strobeVolts.html
Ja tässä vaiheessa krediittejä Kevin Björkelle.
--->>>HUOM: em. sivuston teksti on laadittu vuonna 2004 ja kommentit koskien 6V:n jännitteensietoa koskenevat kyseiseen ajankohtaan mennessä julkistettuja Canon-malleja.
Valitettavasti tuota tietokantaa ei ole päivitetty enää muutamaan vuoteen, eikä sinne ole kirjattu muun muassa paria itse ilmoittamaani mittaustulosta.
Salaman laukaisujännitteen voit mitata itsekin yleismittarilla, mieluiten digitaalisella. Kytket yleismittarin DC-valikolle ja varmuuden vuoksi aloitat riittävän järeällä mittausskaalalla, esimerkiksi 250 tai 500/1000V. Kytket salamaan virran päälle ja sojotat yleismittarin anturit salaman jalan nastoihin +/- . Laukaiset salaman muutaman kerran ja katsot, mihin lukemiin yleismittari salaman lauetessa heilahtelee.
Salamoiden jalassa
(+) nasta yleensä on keskimmäinen nasta, joka kameran salamakengässä vastaa "suurinta", keskimmäistä kontaktipintaa.
(-) nasta varsinkin iäkkäissä salamoissa usein on salamajalan sivussa: pallukka, joka ottaa kosketuksen salamakengän sivuhahloon, kun salama liitetään salamakenkään.
Laukaisujännitteen tee-se-itse -mittaus saattaa vaatia apurin pitelemään yleismittarin piuhoja tai laukaisemaan salaman. JOS SAAMASI MITTAUSTULOS yltää jonnekin 200 voltin tai yli lukemiin, tee mittaus vielä uudestaan täysillä akuilla/paristoilla sekä vajailla akuilla/paristoilla, vaikka tietäisitkin kamerasi kestävän 250 voltin jännitteen. Salaman laukaisujännite nimittäin saattaa vaihdella akkujen/paristojen varaustilan mukaan.
***FILMIKAUDEN TTL-SALAMAT***
Filmikameroihin valmistetut läpimittaavat TTL-salamat EIVÄT TOIMI läpimittaavina digikameroissa. Filmikauden TTL-salama voi toimia digikamerassa ainoastaan manuaaliasetuksilla ja aukkoautomatiikalla, jos salamassa on sisäinen aukkoautomatiikka.
***LYHYT OPPIMÄÄRÄ***
Vanhan, sisäisellä aukkoautomatiikalla varustetun salaman käyttöön digirungossa.
1) aseta runkosi suljinnopeudeksi sen nimellinen salamatäsmäysnopeus (ensin aseta kameran kuvaustilavalikko asentoon M = manual)
*2) liu'uta takapaneelin ASA/ISO-indikaattori vastaavaan herkkyysarvoon kuin olet valinnut rungon ISO-herkkyydeksi
3) päätä, mitä salaman mahdollistamaa tehoautomatiikka-aluetta ja sitä vastaavaa objektiivin himmeninaukkoa haluat käyttää
4) aseta em. salaman aukko-/tehoautomatiikka-asetus sekä vastaava objektiivin himmenninarvo yhteneviksi
5) räps.
*2) Tuo asetus ei vaikuta millään tavalla salaman mittausautomatiikkaan. Asetus ainoastaan näyttää salamavalikosta sen, mihin metrimatkaan saakka salaman automatiikka-alueet antavat luotettavia mittaustuloksia ja mihin matkaan saakka salaman teho varmuudella riittää halutulla ISO-arvolla.
***TOISEN KAMERAMERKIN SALAMA***
"Pahus, olisi halvalla saatavissa tehokas lisäsalama, mutta kun se on Nikoniin tarkoitettu ja kamerani on Olympus."
Varsinaiset merkkikohtaiset dedicated-salamat, joissa ei ole salaman sisäistä aukkoautomatiikkaa ja mahdollisuutta manuaaliasetuksiin, eivät toimi joko lainkaan tai eivät ainakaan toimi kunnolla "väärän merkkisessä" kamerassa.
Jos salamassa on "väärän merkkinen" jalka kontaktinastoineen, mutta salamassa on oma sisäinen mittausautomatiikka eli aukkoautomatiikka, salaman yleensä saa toimimaan vieraassa kameramerkissäkin, kun teippaa (+) ja (-) kontakteja lukuun ottamatta peittoon kaikki muut kontaktipinnat. Riippuen kontaktipintojen sijainnista kannattaa järkeillä, onko teippaus parempi tehdä kameran varustekengän vai salaman jalan puolelle: kummin päin nyt eristysnauha/teippi varmemmin kestää paikallaan rullautumatta kasaan.
Kun salamassa on oma sisäinen aukkoautomatiikka, sen äly riittää antamaan oikeita valaisutehoja siten, että asetat objektiivin aukon vastaavaan arvoon kuin aukkoarvon salaman valikossa ja käytät suljinnopeutena rungon nimellistä salamatäsmäysaikaa. Tuo runkojen nimellinen nimellinen salamatäsmäys on 1/125, 1/180 tms. Täsmäysaika usein selviää kameran käyttöohjeesta.
Jos käsiisi tulee tai olet ostamassa iäkästä lisäsalamaa, jonka jalassa ei ole kuin yksi kosketusnasta, älä huolestu: nuo ovat ongelmattomimpia ja helpoimmin käyttökelpoisia digirungoissakin. Soivat joka pelissä merkkiin katsomatta eivätkä tarvitse mitään kontaktipintojen piiloon teippauksia.
***SALAMAN TEHO***
Salaman teho eli salaman OHJELUKU. Jos tai kun totean, että riittävän tehokkaan salaman ohjeluku on vähintään 30, asia ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi Jenkeissä usein on tapana ilmoittaa ohjeluku rehvakkaammin kuin mikä on ollut eurooppalainen tai japanilainen käytäntö.
Vanhakantainen "eurooppalainen" käytäntö on ollut ilmoittaa salaman ohjeluku herkkyysarvolla ASA/ISO100, 50 mm kinovastaavalla polttovälillä, 10 metriin asti. Vanhoissa ja monissa aukkoautomatiikalla varustetuissa salamoissa ohjeluku on erittäin helppo itsekin vilkaista salamasta asettamalla salaman herkkyysvalikko ASA/ISO100 -arvoon ja katsomalla aukkoautomatiikan etäisyysasteikosta, mitä aukkoarvoa asteikko näyttää 1 tai 10 metrin kohdalla.
Useissa salamoissa laitteen mallimerkintä suoraan viittaa salaman nimelliseen ohjelukuun, esimerkiksi 360AFZ, 3800DFS tms.
Joka tapauksessa, yleiskäyttöön riittävän tehokkaan salaman ohjeluku mielellään tulee olla vähintään 30, jos vertauslukuina käytetään 50 mm kinovastaavaa objektiivia ja ASA/ISO100 -herkkyyttä.
***VÄLÄHDYSPÄÄN OMINAISUUDET***
Jos lisäsalamassa on täysin kiinteä välähdyspää vailla läpimittausautomatiikkaa (P-TTL, i-TTL, E-TTL jne.), salama mielestäni kelpaa ainoastaan orjasalamakäyttöön tai pitkän piuhan päähän, kameran PC-synkroniliitäntään tai varustekenkään välipalikalla kytkettynä. Suoraan kohti ammuttuna (tehokkaalla) salamalla syntyy melko rumaa jälkeä ja palaneita naamoja.
Hyvältä salamalta mielestäni pitää edellyttää, että välähdyspää kääntyy pystysuunnassa (engl. "tilt") yli 90 astetta ja/tai sivusuunnassa (engl. "swivel") yli 90 astetta sivulle/sivuille. Jos välähdyspään nivellys on rajoittunut, salamalla ei pysty ns. heittämään nurkkien kautta ja saamaan sisätilojen luontaisten heijastuspintojen avulla tasaista valaistusta.
Hyödyllisiä ja suositeltavia lisäominaisuuksia välähdyspäässä ovat zoomaus ja diffuusori (hajotin). Jos noita ei ole, objektiivin polttoväliä vaihdellessa tulee pulmia valonjakauman kanssa.
Hyötyä voi myös olla kaksoisvälähdyspäästä eli siitä, että salamassa on varsinaisen välähdyspään lisäksi pienitehoinen apusalama. Parhaassa tapauksessa myös apusalama on nivelletty kääntyväksi.
***HEIJASTAMINEN***
Kunnolla eli riittävästi nivelletyllä välähdyspäällä pystyy sisäkuvauksessa heijastamaan salaman huonetilan katto- ja seinäpintojen kautta, millä kuvaaja saavuttaa tasaisen valonjakauman ja mahdollisimman vähäiset varjot kuvassa. Heijastaminen myös voi vähentää ns. punasilmäisyyttä kuvattavien henkilöiden silmissä.
Optimaalinen "heitto" on, jos pääsee heijastamaan salamalla takaa päin nurkan (eli kolmen heijastuspinnan) kautta, välähdyspää noin 45 asteen kulmassa niin pysty- kuin sivusuunnassa. Kyseisenlainen heitto tietysti valaisumatkasta riippuenkin vaatii salamalta hyvää tehoa eli ohjelukua. Tehokkaan salaman kanssakin saattaa kuvaaja joutua korjaamaan takanurkkaheittojen valotusta aukon-pari, koska heijastuspinnat materiaalistaan ja väristään riippuen vaihtelevassa määrin imevät salaman valotehoa. Mitä tummemmat heijastuspinnat, sitä suuremmalla varmuudella ja sitä enemmän valotusta saattaa joutua korjailemaan ylös päin.
Pelkkä katon kautta heitto eli välähdyspää jossain 45-90 asteen kulmassa suoraan eteen päin ei anna kaunista ja tasaista valoa, ellei heijastava pinta eli katto ole riittävän korkealla: kuvan alaosa jää selkeästi tummemmaksi kuin yläosa, ja esimerkiksi kuvattavien leukojen alle sekä silmien alueelle tulee typerät varjot. Jos salaman välähdyspää niveltyy rajoittunesti vain yhteen suuntaan (90 astetta pystysuunnassa), pystykuvia ottaessaan pääsee heijastamaan ainoastaan (yhden) seinän kautta, ja epätasaisen valonjakauman lisäksi kuvaan voi jäädä kiusallisia varjoja.
Jos tai kun kuvatessaan heijastaa salamalla huoneen katto- ja seinäpintojen kautta, onnistuneeseen lopputulokseen pääsee varmimmin kuvaamalla RAW-tilassa, jolloin voi jälkeen päin korjata kuvistaan sekä valotusta että valkotasapainoa/värilämpötilaa. Sisäkatot ja -seinät usein ovat väritykseltään jotain muuta kuin puhtaan valkeita tai vaalean harmahtavia, ja tällöin ne salamaheitoissa paitsi pudottavat valotehoa myös antavat ei-toivottua värisävyä kuviin.
"Hätätapauksessa" - jos haluat tai tilanne vaatii salaman heijastamisen takaa päin, mutta salaman välähdyspää ei taivu - voit tylysti iskeä salaman nurinniskoin varustekenkään. Salaman sisäinen aukkoautomatiikka ei tuossa tilanteessa tietenkään toimi oikein, joten salama on kytkettävä täysmanuaalille ja vaikkapa haarukoitava muutamalla otolla paras valotus.
Mikäli huonetilan katto- ja seinäpinnat ovat hyvin tummat, niiden kautta heijastaminen kannattaa unohtaa ja suosiolla vetää salamalla "suoraan päin". Tai tee temppu terävä ja heitä lattian kautta, kameran integroidulla salamalla täyttäen.
***REFLEKTORIT***
"Miksi niillä kuvaajilla telkkarissa kaikilla räpsyi salamat kattoon?".
En nyt syvenny perusteellisesti reflektoreihin ja hajottimiin, bouncereihin, koska aihekenttä on laaja ja apuvälineistö sen mukaista.
Jos haluaa salamallaan valaista (varjottomasti) taustaa ja samalla nätin hillityn täytevalon lähellä, etualalla oleville naamoille, helpoin konsti on kietaista kuminauhalla välähdyspäähän valkoinen heijastuslevy, olkoon se nyt sitten vaikka nelinkerroin taiteltu A4-paperiarkki tai kaksinkerroin taiteltu C5-kirjekuori. Ja tietysti ampua salamalla ylös.
Heijastin, vaikkapa se taiteltu paperiarkki, on hyvin suotava, koska riippumatta salaman älykkyydestä jättää katon kautta ampuminen etualan kasvot/kohteet helposti liian heikosti valaistuiksi, ja leukojen alla sekä silmien alueella on varjoa.
Digi-TTL -salama ymmärtää tee-se-itse -heijastajan kanssakin säätää valaisutehonsa. Jos käytössä on vanhakantainen salama aukkoautomatiikalla, homma eli kaikenlainen bouncailu ja heijastelu sujuu pienen harjoittelun jälkeen.
***KAIKEN***
Kaiken edellä kirjoittamani kirjasin syvällisen aivopierun sekä dementian vallassa Herbie Hancockia kuunnellen, joten oikonen kirjoitelmaani sitä mukaa kuin sivusta ja takaa tulee laukauksia.
Ja asiallisesti lisään, että KONICA/MINOLTA/SONY-SALAMAT EIVÄT KÄY mihinkään muihin kameramerkkeihin. Kyseisten merkkien kamerat ja salamat käyvät ristiin keskenään. Em. merkkien salamakengän mitoitus on muista kameramerkiestä poikkeava, samoin kontaktinastojen sijoittelu niissä on täysin oma tieteenlajinsa.
_______________
Ilkka Suni
EDIT 06.09.2008: Lisätty kappale koskien safe hot-shoe -synkroniadapreita.
HUOM: ***Tämä kirjoitus koskee ja käsittelee "filmikauden" eli noin 1970-1990 -lukujen lisäsalamoita.***
Koska aloittelevat kuvaajat esittävät lisäsalamoista toistuvasti samoja, vähintään samansisältöisiä kysymyksiä, kokoan tähän muutamia keskeisiä seikkoja lisäsalamoista. Jos ja kun kirjoituksessani on puutteita tai virheitä, toivon oikaisuja sekä täydennyksiä, kiitos. No, muutenkin täydennän kirjoitustani (tai poistan sen), jos järkiini tulen.
Teemaan liittyvää havaintomateriaalia osoitteessa:
http://fotojoutsen.1g.fi/kuvat/ceepeenet/salamaa/
Kaikkien Mattien Matti H ratkaiskoon, kuuluuko tämä threadi aloittelevien digikuvaajien vai "digikuvaus"-osastolle ja onko stickyn arvoinen.
***LAUKAISUJÄNNITE***
Digikameran terveyden kannalta keskeinen seikka ja oikeastaan ainoa elintärkeä rajoitus (vanhojen) lisäsalamoiden kohdalla on laukaisujännite.
Laukaisujännitteestä nousi suurin ja nykyisin osittain jo aiheettomaksi käynyt kohu Canonin Poweshot G-sarjan sekä varhaisten EOS Digital-järjestelmärunkojen takia.
Monien lisäsalamoiden laukaisujännite aina 90-luvulle asti huiteli kymmenissä volteissa, enimmillään lähes 300 voltissa. Filmikameroiden kohdalla korkea laukaisujännite ei ollut ongelma, koska niiden suljinyksiköt ja salamatäsmäys oli toteutettu "vankemmalla" tavalla kuin digikameroissa. Canonin G-sarjalaisten ja varhaisten EOS Digital -runkojen suljinyksikön jännitteen sieto oli alhainen (6 volttia), ja iäkkäällä lisäsalamalla pahimmillaan tuhosi tai tuhoaa kameransa suljinelektroniikan.
Tietämäni rajoitukset eli maksimijännitteet SALAMAKENGÄN kautta ovat:
***6V***
CANON Powershot G-sarja, EOS 300D, 10D, D30, D60.
OLYMPUS E-330, E-410, E-500, E-510 (lähde: Olympus USA:n tech. support)
***24V***
PANASONIC FZ-20, FZ-30 (useat nettilähteet).
***24/30 vai 250V?***
CANON 350D, 400D. Näistä runkomalleista yhä liikkuu ristiriitaista tietoa. Canon USA:n edustaja Chuck Westfall on todennut salaman laukaisujännitteen keston olevan 250V:
http://www.digitaljournalist.org/issue0 ... -tips.html
***30V***
PENTAX *istD/DL/DS/K100D/K110D/K10D (useat nettilähteet, mm. Pentaxin Saksan-huoltoa siteeraten)
***250V***
CANON 20D, 30D, 5D (useat nettilähteet, mm. Bob Atkins, Rob Galbraith)
CANON EOS-1D -mallit (useat nettilähteet, mm. Canon USA:n edustaja Chuck Westfall)
NIKON D40X/D50/D70/D80/D100/D200 (lähde kameran manuaali, ilmoitti: BadPete, mtala, radicalis)
NIKON D2X/D2Hs (lähde kameran manuaali, ilmoitti: mtala)
NIKON Coolpix P5000 (lähde kameran manuaali, ilmoitti: mtala)
Nykyisin jotkin digirungoista, myös jotkin Canonin digirungoista käsittääkseni sietävät 250 voltin laukaisujännitteen rungon salamakengän kautta. Rungon ulkoisen synkroniliitännnän eli PC-liitännän kautta useat kamerat ovat kestäneet ja kestävät korkeamman laukaisujännitteen kuin salamakengän kautta.
JOS OLET EPÄVARMA kamerasi laukaisujännitteen siedosta sekä tietyn (iäkkään) salamamallin laukaisujännitteestä, ÄLÄ KÄYTÄ salamaa, ennen kuin olet varmistanut asiat.
Varmasti turvallinen tapa kokeilla salamaa kuin salamaa kamerassa kuin kamerassa on käyttää kameran varustekengässä
safe hot-shoe -synkronipalikkaa.
Kyseinen synkronipalikka pudottaa salaman laukaisujännitteen turvalliselle tasolle. Safe hot-shoe -välipalikka maksaa muutaman kympin, ja sitä myyvät sekä kivijalka- että verkkokaupat. Taitaa noissa safe hot-shoe -palikoissa olla järjestään pc-synkroniporttikin: välipalikan avulla voi käyttää synkronijohdollista salamaa, jos kamerassa/rungossa itsessään ei ole ns. synkkaporttia eli lähtöliitäntää pc-synkronijohdolle.
Monien kameroiden käyttöohjeessa mainitaan kameran kestämä laukaisujännite. Salaman antaman laukaisujännitteen voi varmistaa esimerkiksi tuolta:
http://www.botzilla.com/photo/strobeVolts.html
Ja tässä vaiheessa krediittejä Kevin Björkelle.
--->>>HUOM: em. sivuston teksti on laadittu vuonna 2004 ja kommentit koskien 6V:n jännitteensietoa koskenevat kyseiseen ajankohtaan mennessä julkistettuja Canon-malleja.
Valitettavasti tuota tietokantaa ei ole päivitetty enää muutamaan vuoteen, eikä sinne ole kirjattu muun muassa paria itse ilmoittamaani mittaustulosta.
Salaman laukaisujännitteen voit mitata itsekin yleismittarilla, mieluiten digitaalisella. Kytket yleismittarin DC-valikolle ja varmuuden vuoksi aloitat riittävän järeällä mittausskaalalla, esimerkiksi 250 tai 500/1000V. Kytket salamaan virran päälle ja sojotat yleismittarin anturit salaman jalan nastoihin +/- . Laukaiset salaman muutaman kerran ja katsot, mihin lukemiin yleismittari salaman lauetessa heilahtelee.
Salamoiden jalassa
(+) nasta yleensä on keskimmäinen nasta, joka kameran salamakengässä vastaa "suurinta", keskimmäistä kontaktipintaa.
(-) nasta varsinkin iäkkäissä salamoissa usein on salamajalan sivussa: pallukka, joka ottaa kosketuksen salamakengän sivuhahloon, kun salama liitetään salamakenkään.
Laukaisujännitteen tee-se-itse -mittaus saattaa vaatia apurin pitelemään yleismittarin piuhoja tai laukaisemaan salaman. JOS SAAMASI MITTAUSTULOS yltää jonnekin 200 voltin tai yli lukemiin, tee mittaus vielä uudestaan täysillä akuilla/paristoilla sekä vajailla akuilla/paristoilla, vaikka tietäisitkin kamerasi kestävän 250 voltin jännitteen. Salaman laukaisujännite nimittäin saattaa vaihdella akkujen/paristojen varaustilan mukaan.
***FILMIKAUDEN TTL-SALAMAT***
Filmikameroihin valmistetut läpimittaavat TTL-salamat EIVÄT TOIMI läpimittaavina digikameroissa. Filmikauden TTL-salama voi toimia digikamerassa ainoastaan manuaaliasetuksilla ja aukkoautomatiikalla, jos salamassa on sisäinen aukkoautomatiikka.
***LYHYT OPPIMÄÄRÄ***
Vanhan, sisäisellä aukkoautomatiikalla varustetun salaman käyttöön digirungossa.
1) aseta runkosi suljinnopeudeksi sen nimellinen salamatäsmäysnopeus (ensin aseta kameran kuvaustilavalikko asentoon M = manual)
*2) liu'uta takapaneelin ASA/ISO-indikaattori vastaavaan herkkyysarvoon kuin olet valinnut rungon ISO-herkkyydeksi
3) päätä, mitä salaman mahdollistamaa tehoautomatiikka-aluetta ja sitä vastaavaa objektiivin himmeninaukkoa haluat käyttää
4) aseta em. salaman aukko-/tehoautomatiikka-asetus sekä vastaava objektiivin himmenninarvo yhteneviksi
5) räps.
*2) Tuo asetus ei vaikuta millään tavalla salaman mittausautomatiikkaan. Asetus ainoastaan näyttää salamavalikosta sen, mihin metrimatkaan saakka salaman automatiikka-alueet antavat luotettavia mittaustuloksia ja mihin matkaan saakka salaman teho varmuudella riittää halutulla ISO-arvolla.
***TOISEN KAMERAMERKIN SALAMA***
"Pahus, olisi halvalla saatavissa tehokas lisäsalama, mutta kun se on Nikoniin tarkoitettu ja kamerani on Olympus."
Varsinaiset merkkikohtaiset dedicated-salamat, joissa ei ole salaman sisäistä aukkoautomatiikkaa ja mahdollisuutta manuaaliasetuksiin, eivät toimi joko lainkaan tai eivät ainakaan toimi kunnolla "väärän merkkisessä" kamerassa.
Jos salamassa on "väärän merkkinen" jalka kontaktinastoineen, mutta salamassa on oma sisäinen mittausautomatiikka eli aukkoautomatiikka, salaman yleensä saa toimimaan vieraassa kameramerkissäkin, kun teippaa (+) ja (-) kontakteja lukuun ottamatta peittoon kaikki muut kontaktipinnat. Riippuen kontaktipintojen sijainnista kannattaa järkeillä, onko teippaus parempi tehdä kameran varustekengän vai salaman jalan puolelle: kummin päin nyt eristysnauha/teippi varmemmin kestää paikallaan rullautumatta kasaan.
Kun salamassa on oma sisäinen aukkoautomatiikka, sen äly riittää antamaan oikeita valaisutehoja siten, että asetat objektiivin aukon vastaavaan arvoon kuin aukkoarvon salaman valikossa ja käytät suljinnopeutena rungon nimellistä salamatäsmäysaikaa. Tuo runkojen nimellinen nimellinen salamatäsmäys on 1/125, 1/180 tms. Täsmäysaika usein selviää kameran käyttöohjeesta.
Jos käsiisi tulee tai olet ostamassa iäkästä lisäsalamaa, jonka jalassa ei ole kuin yksi kosketusnasta, älä huolestu: nuo ovat ongelmattomimpia ja helpoimmin käyttökelpoisia digirungoissakin. Soivat joka pelissä merkkiin katsomatta eivätkä tarvitse mitään kontaktipintojen piiloon teippauksia.
***SALAMAN TEHO***
Salaman teho eli salaman OHJELUKU. Jos tai kun totean, että riittävän tehokkaan salaman ohjeluku on vähintään 30, asia ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi Jenkeissä usein on tapana ilmoittaa ohjeluku rehvakkaammin kuin mikä on ollut eurooppalainen tai japanilainen käytäntö.
Vanhakantainen "eurooppalainen" käytäntö on ollut ilmoittaa salaman ohjeluku herkkyysarvolla ASA/ISO100, 50 mm kinovastaavalla polttovälillä, 10 metriin asti. Vanhoissa ja monissa aukkoautomatiikalla varustetuissa salamoissa ohjeluku on erittäin helppo itsekin vilkaista salamasta asettamalla salaman herkkyysvalikko ASA/ISO100 -arvoon ja katsomalla aukkoautomatiikan etäisyysasteikosta, mitä aukkoarvoa asteikko näyttää 1 tai 10 metrin kohdalla.
Useissa salamoissa laitteen mallimerkintä suoraan viittaa salaman nimelliseen ohjelukuun, esimerkiksi 360AFZ, 3800DFS tms.
Joka tapauksessa, yleiskäyttöön riittävän tehokkaan salaman ohjeluku mielellään tulee olla vähintään 30, jos vertauslukuina käytetään 50 mm kinovastaavaa objektiivia ja ASA/ISO100 -herkkyyttä.
***VÄLÄHDYSPÄÄN OMINAISUUDET***
Jos lisäsalamassa on täysin kiinteä välähdyspää vailla läpimittausautomatiikkaa (P-TTL, i-TTL, E-TTL jne.), salama mielestäni kelpaa ainoastaan orjasalamakäyttöön tai pitkän piuhan päähän, kameran PC-synkroniliitäntään tai varustekenkään välipalikalla kytkettynä. Suoraan kohti ammuttuna (tehokkaalla) salamalla syntyy melko rumaa jälkeä ja palaneita naamoja.
Hyvältä salamalta mielestäni pitää edellyttää, että välähdyspää kääntyy pystysuunnassa (engl. "tilt") yli 90 astetta ja/tai sivusuunnassa (engl. "swivel") yli 90 astetta sivulle/sivuille. Jos välähdyspään nivellys on rajoittunut, salamalla ei pysty ns. heittämään nurkkien kautta ja saamaan sisätilojen luontaisten heijastuspintojen avulla tasaista valaistusta.
Hyödyllisiä ja suositeltavia lisäominaisuuksia välähdyspäässä ovat zoomaus ja diffuusori (hajotin). Jos noita ei ole, objektiivin polttoväliä vaihdellessa tulee pulmia valonjakauman kanssa.
Hyötyä voi myös olla kaksoisvälähdyspäästä eli siitä, että salamassa on varsinaisen välähdyspään lisäksi pienitehoinen apusalama. Parhaassa tapauksessa myös apusalama on nivelletty kääntyväksi.
***HEIJASTAMINEN***
Kunnolla eli riittävästi nivelletyllä välähdyspäällä pystyy sisäkuvauksessa heijastamaan salaman huonetilan katto- ja seinäpintojen kautta, millä kuvaaja saavuttaa tasaisen valonjakauman ja mahdollisimman vähäiset varjot kuvassa. Heijastaminen myös voi vähentää ns. punasilmäisyyttä kuvattavien henkilöiden silmissä.
Optimaalinen "heitto" on, jos pääsee heijastamaan salamalla takaa päin nurkan (eli kolmen heijastuspinnan) kautta, välähdyspää noin 45 asteen kulmassa niin pysty- kuin sivusuunnassa. Kyseisenlainen heitto tietysti valaisumatkasta riippuenkin vaatii salamalta hyvää tehoa eli ohjelukua. Tehokkaan salaman kanssakin saattaa kuvaaja joutua korjaamaan takanurkkaheittojen valotusta aukon-pari, koska heijastuspinnat materiaalistaan ja väristään riippuen vaihtelevassa määrin imevät salaman valotehoa. Mitä tummemmat heijastuspinnat, sitä suuremmalla varmuudella ja sitä enemmän valotusta saattaa joutua korjailemaan ylös päin.
Pelkkä katon kautta heitto eli välähdyspää jossain 45-90 asteen kulmassa suoraan eteen päin ei anna kaunista ja tasaista valoa, ellei heijastava pinta eli katto ole riittävän korkealla: kuvan alaosa jää selkeästi tummemmaksi kuin yläosa, ja esimerkiksi kuvattavien leukojen alle sekä silmien alueelle tulee typerät varjot. Jos salaman välähdyspää niveltyy rajoittunesti vain yhteen suuntaan (90 astetta pystysuunnassa), pystykuvia ottaessaan pääsee heijastamaan ainoastaan (yhden) seinän kautta, ja epätasaisen valonjakauman lisäksi kuvaan voi jäädä kiusallisia varjoja.
Jos tai kun kuvatessaan heijastaa salamalla huoneen katto- ja seinäpintojen kautta, onnistuneeseen lopputulokseen pääsee varmimmin kuvaamalla RAW-tilassa, jolloin voi jälkeen päin korjata kuvistaan sekä valotusta että valkotasapainoa/värilämpötilaa. Sisäkatot ja -seinät usein ovat väritykseltään jotain muuta kuin puhtaan valkeita tai vaalean harmahtavia, ja tällöin ne salamaheitoissa paitsi pudottavat valotehoa myös antavat ei-toivottua värisävyä kuviin.
"Hätätapauksessa" - jos haluat tai tilanne vaatii salaman heijastamisen takaa päin, mutta salaman välähdyspää ei taivu - voit tylysti iskeä salaman nurinniskoin varustekenkään. Salaman sisäinen aukkoautomatiikka ei tuossa tilanteessa tietenkään toimi oikein, joten salama on kytkettävä täysmanuaalille ja vaikkapa haarukoitava muutamalla otolla paras valotus.
Mikäli huonetilan katto- ja seinäpinnat ovat hyvin tummat, niiden kautta heijastaminen kannattaa unohtaa ja suosiolla vetää salamalla "suoraan päin". Tai tee temppu terävä ja heitä lattian kautta, kameran integroidulla salamalla täyttäen.
***REFLEKTORIT***
"Miksi niillä kuvaajilla telkkarissa kaikilla räpsyi salamat kattoon?".
En nyt syvenny perusteellisesti reflektoreihin ja hajottimiin, bouncereihin, koska aihekenttä on laaja ja apuvälineistö sen mukaista.
Jos haluaa salamallaan valaista (varjottomasti) taustaa ja samalla nätin hillityn täytevalon lähellä, etualalla oleville naamoille, helpoin konsti on kietaista kuminauhalla välähdyspäähän valkoinen heijastuslevy, olkoon se nyt sitten vaikka nelinkerroin taiteltu A4-paperiarkki tai kaksinkerroin taiteltu C5-kirjekuori. Ja tietysti ampua salamalla ylös.
Heijastin, vaikkapa se taiteltu paperiarkki, on hyvin suotava, koska riippumatta salaman älykkyydestä jättää katon kautta ampuminen etualan kasvot/kohteet helposti liian heikosti valaistuiksi, ja leukojen alla sekä silmien alueella on varjoa.
Digi-TTL -salama ymmärtää tee-se-itse -heijastajan kanssakin säätää valaisutehonsa. Jos käytössä on vanhakantainen salama aukkoautomatiikalla, homma eli kaikenlainen bouncailu ja heijastelu sujuu pienen harjoittelun jälkeen.
***KAIKEN***
Kaiken edellä kirjoittamani kirjasin syvällisen aivopierun sekä dementian vallassa Herbie Hancockia kuunnellen, joten oikonen kirjoitelmaani sitä mukaa kuin sivusta ja takaa tulee laukauksia.
Ja asiallisesti lisään, että KONICA/MINOLTA/SONY-SALAMAT EIVÄT KÄY mihinkään muihin kameramerkkeihin. Kyseisten merkkien kamerat ja salamat käyvät ristiin keskenään. Em. merkkien salamakengän mitoitus on muista kameramerkiestä poikkeava, samoin kontaktinastojen sijoittelu niissä on täysin oma tieteenlajinsa.
_______________
Ilkka Suni
EDIT 06.09.2008: Lisätty kappale koskien safe hot-shoe -synkroniadapreita.
