Idean lainaamisen ihanuus...
Lähetetty: Joulu 11, 2004 17 : 04
Kaikki mahdolliset kohteet on kuvattu. Kun kuvaat jotain, toistat vain jonkun muun työtä, jonkun muun tyyliä. Näinhän se hyvin pitkälti on. Harva meistä mitään mullistavaa "uutta" tyyliä tms. keksii. Ja on hyväkin että on mistä ammentaa, sekä hyviä esimerkkejä jäljiteltäväksi kuin myös huonoja niiden karttamiseksi.
Tämä oli vain pohjustusta itse asialle jonka paljastan osittain teille.
Jo jonkin aikaa sitten olin työhaastattelussa erääseen lehteen, jonka oli määrä alkaa ilmestyä piakkoin tuon haastattelun jälkeen. Suhteilla pääsin suoraan "pomon" pakeille. Oli heillä ollut ilmoitus työkkärissä mutta sopivaa ehdokasta ei ollut löytynyt. Tuolloin en pitänyt itseäni riittävän pätevänä ko. taittajan/graafikon hommaan, etsinhän oppisopimusta kuvankäsittely-/valokuvaus-alalta. Valmistautumattomana kävin juttelemassa ja sovittiin pienestä koe tehtävästä, jonka tekisin.
Sain myöhemmin mukaani yhdeksän kuvaa, joista piti tehdä lehden kansi. Päätoimittaja sanoi nimenomaan, että hän haluaisi siihen useamman kuvan kanteen, saisin itse valita mitkä. Kun tein homman, en noudattanut annettuja ohjeita pätkän vertaa, vaan tein oman pääni ja näkemykseni mukaan. Rajasin yhdestä horisontaali kuvasta pienen vertikaali alueen kannen kuvaksi. Ja tuloksekseen ihastuttiin! Olivat aivan myytyjä. Lupailtiin hyvää palkkaa ja täyttä vastuuta koko lehden ulkoasusta. Ja siis minulla ei ollut eikä ole kokemusta mistään lehden taitosta tai muusta vastaavasta.
Aikaa kului, lehden julkaiseminen lykkääntyi erinäisistä syistä. Lupaukset muuttuivat, nyt alettiin puhua kuvankäsittelijän hommasta toisen gaafikko/taittajan alaisuudessa. Ei siinä mitään, sopisi se minulle. Ja taas aikaa kului. Lopulta tarjottiin enää kouluttajan paikkaa (minulle joka etsin oppisopimusta!!!), jotta opettaisin heidän kuvankäsittelijälle miten hommat toimii. Kokopäivätyöstä muutamien tuntien koulutukseen. No, onhan sekin jotain. Mutta sitten tarjottiin hommaa pimeänä. Taisin siinä vaiheessa iskeä luurin korvaan. Eikä ole harmittanut.
Nyt eräänä päivänä satuin huomaamaan tuon lehden kaupoissa ja arvatkaapa millainen oli kansi. Rajaus lähes yksi yhteen sen ehdotuksen kanssa, jonka tein täysin vastoin annettuja ohjeita. Hyvä että ideani tuntui kelpaavan. En syytä idean varastamisesta, koska kuka tahansa olisi voinut tehdä sen saman rajauksen. Mutta hassu sattuma että juuri sellainen oli kannen kuva. Ei voi kuin hymyillä!
Tämä oli vain pohjustusta itse asialle jonka paljastan osittain teille.
Jo jonkin aikaa sitten olin työhaastattelussa erääseen lehteen, jonka oli määrä alkaa ilmestyä piakkoin tuon haastattelun jälkeen. Suhteilla pääsin suoraan "pomon" pakeille. Oli heillä ollut ilmoitus työkkärissä mutta sopivaa ehdokasta ei ollut löytynyt. Tuolloin en pitänyt itseäni riittävän pätevänä ko. taittajan/graafikon hommaan, etsinhän oppisopimusta kuvankäsittely-/valokuvaus-alalta. Valmistautumattomana kävin juttelemassa ja sovittiin pienestä koe tehtävästä, jonka tekisin.
Sain myöhemmin mukaani yhdeksän kuvaa, joista piti tehdä lehden kansi. Päätoimittaja sanoi nimenomaan, että hän haluaisi siihen useamman kuvan kanteen, saisin itse valita mitkä. Kun tein homman, en noudattanut annettuja ohjeita pätkän vertaa, vaan tein oman pääni ja näkemykseni mukaan. Rajasin yhdestä horisontaali kuvasta pienen vertikaali alueen kannen kuvaksi. Ja tuloksekseen ihastuttiin! Olivat aivan myytyjä. Lupailtiin hyvää palkkaa ja täyttä vastuuta koko lehden ulkoasusta. Ja siis minulla ei ollut eikä ole kokemusta mistään lehden taitosta tai muusta vastaavasta.
Aikaa kului, lehden julkaiseminen lykkääntyi erinäisistä syistä. Lupaukset muuttuivat, nyt alettiin puhua kuvankäsittelijän hommasta toisen gaafikko/taittajan alaisuudessa. Ei siinä mitään, sopisi se minulle. Ja taas aikaa kului. Lopulta tarjottiin enää kouluttajan paikkaa (minulle joka etsin oppisopimusta!!!), jotta opettaisin heidän kuvankäsittelijälle miten hommat toimii. Kokopäivätyöstä muutamien tuntien koulutukseen. No, onhan sekin jotain. Mutta sitten tarjottiin hommaa pimeänä. Taisin siinä vaiheessa iskeä luurin korvaan. Eikä ole harmittanut.
Nyt eräänä päivänä satuin huomaamaan tuon lehden kaupoissa ja arvatkaapa millainen oli kansi. Rajaus lähes yksi yhteen sen ehdotuksen kanssa, jonka tein täysin vastoin annettuja ohjeita. Hyvä että ideani tuntui kelpaavan. En syytä idean varastamisesta, koska kuka tahansa olisi voinut tehdä sen saman rajauksen. Mutta hassu sattuma että juuri sellainen oli kannen kuva. Ei voi kuin hymyillä!