Kuvistakin

[Jagster]

Disclaimer heti alkuun. En tiedä kuvaamisesta yhtään mitään. Tietty mukuloina räpsittiin bilekuvia kokiksilla ja vanhemmiten koirista jollain 100mk automaateilla. Muutama kuukausi sitten ostin Canonin S1:en, kun kuitenkin maailman pysäyttäminen on viehättänyt. Alkoi armoton opettelu, yhtenä mediana tämäkin saitti. ja muutamaa asiaa en ymmärrä - koska en tiedä kuvaamiseta mitään tiätty...

Kuvaamisen opettelu voitaneen jakaa kahteen osaan. Tekniikkaan ja itse kuvaan, ideaan. Ja kumpikin mättää minulla.

Tekniikan, myös kameran osalta, oppii vain kuvaamalla. Mitä aukko tekee, ajasta puhumattakaan. Missä valaistuksessa jne. Digillä on helpompaa, kun palautteen saa heti eikä 15. päivä. Eivätkä ne kokeilukuvatkaan mitään maksa.
Täällä(kin) saa aika ajoin lukea, että digi tappaa valokuvauksen ja ainoastaan filmin kautta oppii perusteet. En ymmärrä miten taltiointimedia tuohon vaikuttaa?
Tosiasia kuitenkin on, että ilman digiä en kuvaisi. Ihan siitä syystä, että minulla ei olisi varaa. Laskin näyttää jotain kahtatuhatta kuvaa juuri nyt: 24 kuvan rullia olisi siis palanut jotain päälle 80 - olisi tullut avioero jos olisin yrittänyt kehittää rullan päivävauhtia.
Tuohon tietysti todetaan, että suurin osa on tarpeettomia räpsyjä, ja mm. juuri kehityksen hinta pakottaisi keskittymään perusteisiin paremmin. Mutta kun en ole ottanut ensimmäistäkään turhaa kuvaa.
Jokainen laukaisimen painallus on palvellut jotain tarkoitusta. Saada joku tilanne tai näkymä talteen tietysti, mutta myös että oppeisin mitä ja missä - tekniseltä kannalta. Nyt tiedän jo suurin piirtein mitä asetuksia käyttää päivällä staattisten kohteiden kanssa. Ja suurinpiirtein mitä tehdä ohijuoksevien koirien suhteen. Nyt on työn alla hämärämmät olosuhteet. Filmillä en olisi päässyt koskaan näin pitkälle.

Hintaa käytetään yhtenä perusteena digiä vastaan. Voipi olla, että olisin tuota canonia vastaavan filmillisen saanut huomattavasti halvemmalla - en tiedä kun en koskaan hintoja tutkinut.
Mutta minulla on esimerkiksi vaikeuksia pitää kamera vaakasuorassa, horisontti kallistuu yleensä aina oikealle. Digillä kuvien suoristaminen on aika triviaalia, mutta entäs paperikuvien suhteen? Piloilla olisivat lopullisesti. Tai voisi tietty skannata, käännellä ja tulostuttaa uudestaan paperille. Jotenkin ei tunnu ihan tarkoituksenmukaiselta moinen...

Tuollainen alentuva suhtauminen meihin aloitteleviin (digi)kuvaajiin vaan saa aikaiseksi lievempiä primitiivireaktiota, ainakin minussa. Menee melkein maku koko hommaan, kun kerta tuhoan valokuvauksen taiteena kuvatessani digille.

Kuva itsessään onkin jo astetta vaikeampaa kuin raa'an tekniikan opettelu. Minä kun en ole pätkääkään visuaalisesti suuntautunut. Ehkä juuri tästä syystä kärpänen onkin puraissut, tämä on minulle eräällä tavalla ihan uusi aluevaltaus.

Kuvista oppii katsomalla kuvia. Ja niitä olen katsellutkin, herralle kiitos netistä! Osa ammattilaisten käsistä, osa amatöörilaatua. Ja taas tipahdin.

Aloitteleva kuvaaja kuvaa wannabe-kuvia kukista, perhosista, auringonlaskuista, sumuisista maisemista, kaikista vastaantulevista silloista jne. Ja se on Huono Juttu(tm) - koska nuo ovat ideoina vanhoja ja kuluneita.
Mutta jos sattuu tykkäämään auringonlaskuista? Loukkaako silloin valokuvausyhteisöä jotenkin, varsinkin jos vielä laittaa nuo kaiken kansan pällisteltäviksi? Miksi ihmiset katsovat lätkää, eihän siinä tapahdu mitään joka ei olisi tapahtunut jo aikaisemmin...

Rajaus on pop, tai on aina ollut - mistä minä tiedän. Minua kuitenkin kiusaa tiukat rajaukset, yleisellä tasolla. On jotenkin suositeltavaa rajata kuva niin tiukkaan kuin mahdollista, mieluummin jopa osa kohteesta pois. Välillä tuo tietysti toimii, mutta ainakin minä pidän enemmän "väljistä" kuvista. Vai onko ongelma vain siinä etten osaa rajata, edes etsimessä.

Kuvien tulee olla teräviä, mutta tuossakin mennään minusta useasti yli. Monet otokset ovat niin teräviä, että niihin melkein loukkaa itsensä. Onko terävyys itsetarkoitus, sillä maailma ei ole läheskään niin teräväpiirtoinen. Itse en yritä tulkita tai julistaa kuvilla yhtään mitään - rajansa on hyvä tietää edes jossain määrin ;) - vaan yritän taltioda sen mitä näen, oli kyseessä sitten snadi yksityiskohta tai suuremp kokonaisuus, sellaisena kuin itse sen näin juuri silloin - enkä minä näe kahdesta meteristä jotain puuhailevan koiran jokaista erillistä karvaa.
En ole muuten koskaan vielä onnistunut tuossa maailamn taltioimisessa siten kuin sen näen, toivottavasti edes kerran ennen kuin joudun hautaan.

Värit pistävät myös silmiin. Ei maailma ole noin loistokas tai jotain. Vai onko se noiden kuvaajien silmissä? Mutta kun se on sama juttu oli kuvaaja kuka tahansa, hiukan kärjistäen. Siksi pitäisin ylikirkkaita- ja selviä värejä lähinnä muotina kuin näkemyksenä.

Siihen en puutu, että monilla oikeasti ammattilaisilla on näytillä mnusta ihan oikeasti rumia kuvia - se on puhtaasti makuasia.

Tämän vuodatuksen tarkoitus? Jaa'a, hjyvä kysymys ;)
Kaipa se, että täydellisenä noviisina olen suunnattoman epävarma omien tuotosteni suhteen ja haluan oppia lisää. Mutta kun esimerkit sotivat sitä vastaan minkä itse koen "oikeaksi", tai sopivaksi.
Jäänkö hylkiöksi, jos pidän rauhallisista, väljistä kuvista jotka eivät ole partaveitsenteräviä ja kontrastiltaan lähes kolmiuloitteisen oloisia?
Teenkö niinkuin muut, vai niinkuin itse koen oikeaksi?
Ovatko "ideologiset" ongelmani vain tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta johtuvia?

-Jakke

[adapteri]

Kuvista oppii katsomalla kuvia. Ja niitä olen katsellutkin, herralle kiitos netistä! Osa ammattilaisten käsistä, osa amatöörilaatua. Ja taas tipahdin.
.......

Tämän vuodatuksen tarkoitus? Jaa'a, hjyvä kysymys ;)
Kaipa se, että täydellisenä noviisina olen suunnattoman epävarma omien tuotosteni suhteen ja haluan oppia lisää. Mutta kun esimerkit sotivat sitä vastaan minkä itse koen "oikeaksi", tai sopivaksi.
Jäänkö hylkiöksi, jos pidän rauhallisista, väljistä kuvista jotka eivät ole partaveitsenteräviä ja kontrastiltaan lähes kolmiuloitteisen oloisia?
Teenkö niinkuin muut, vai niinkuin itse koen oikeaksi?
Ovatko "ideologiset" ongelmani vain tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta johtuvia?

-Jakke

Ehdottomasti: tee, niinkuin itse koet oikeaksi. Etsi oma tyylisi. Hesarissa oli niitä sivun kuvakoosteita yhdeltä kuvaajalta kerrallaan. Viimeksi(kin) kiinnitin huomion siihen, että kaikissa kuvissa oli samaa tyylilaji. Uskon, että jos esitettyjen kuvaajien kuvat sekotettaisiin, ne olisi aika helppo jakaa takaisin kuvaajiensa mukaisiin pinoihin. Kukin kuvaaja on ollut oma itsensä ja kuvaa tyylinsä mukaisesti.

Jos et kuvaa toisten käskystä, miksi kuvaisit toisten vaatimusten mukaisesti? Sitä varten on kuvannoutajat. Heille joku sanoo, mitä pitää kuvata ja he vain toteuttavat toisten makua. Ole luova. Kokeile. Etsi oma tyylisi. Oma tyyli on jokaiselle luontevin ja sillä tyylillä onnistuu parhaiten.

Jos katselet muitten kuvia ja luulet oppivasi jotakin, varo erityisesti halua matkia. Hyvän kuvaajaan kuvien matkiminen on oman luovuuden kuolema.

Kun löydät oman tyylisi ("pidän rauhallisista, väljistä kuvista jotka eivät ole partaveitsenteräviä ja kontrastiltaan lähes kolmiuloitteisen oloisia"), kehitä sitä. Se tyyli muuttuu ajan mittaan, mutta sitä kannattaa vaalia. Osa tutuistasi ja ystävistäsi tulee pitämään kuvistasi, osalle ne eivät kelpaa. Makuja on monenlaisia. Kumarra yhdelle niin pyllistät toiselle. Siispä valitse oman makusi mukainen kumarrussuunta, kun kaikki suunnat ovat muuten samanlaisia. Muista viis, kuvaa itsellesi. Ne, jotka pitävät muuten tyylistäsi, pitävät kuvistasikin.

[mr Metsä]

...
Mutta minulla on esimerkiksi vaikeuksia pitää kamera vaakasuorassa, horisontti kallistuu yleensä aina oikealle. Digillä kuvien suoristaminen on aika triviaalia, mutta entäs paperikuvien suhteen? Piloilla olisivat lopullisesti. Tai voisi tietty skannata, käännellä ja tulostuttaa uudestaan paperille. Jotenkin ei tunnu ihan tarkoituksenmukaiselta moinen...
...

-Jakke

S1 IS:lla on muillakin ollut alkuvaikeuksia horisontin kanssa. Keväällä täällä käydyssä keskustelussa arvelimme siihen yhdeksi syyksi, että IS eli kuvanvakaaja on jäänyt käyttöön lähikuvissakin vaikkei tarvitsisi. Saattaa olla, että tämä vaikuttaisi kallistavasti. Oletuksen tueksi emme löytäneet teknistä faktaa. S1 IS:n ominaisuus? Tiedä häntä, mutta muilla kameroillani ei horisontin kallistelua esiinny, mutta niissä ei olekaan vakaajaa.

Vakaaja hankaloittaa myös kaukana nopeasti liikkuvan kohteen kuvaamista, koska se yrittää epätoivoisesti tasapainottaa kohteen seurantaliikettä. Ammattilaisten tasokkaammissa laitteissa ilmeisesti ei tätä ongelmaa esiinny.

Olen käyttänyt vakaajaa vain pitkällä zoomauksella paikalla pysyviin kohteisiin ja pienellä tietoisella harjoittelulla saanut kallistelun vähenemään.

[Jagster]

No perhana, minulla se on koko ajan päällä. Ajattelin että se on yleishyödyllinen härpäke malliin UV-suodin ;)

Täytyypä alkaa kokeilla ilman.

-Jakke

[JoukoK]

Jagster, veit jalat suustani. Tällaista taitaa olla noviisin elämä. Ehkä meillä on mahdollisuuksia kehittyä, kun kuvia tulee muutama tuhat lisää. Joka tapauksessa pidetään kiinni siitä, että kuvat ovat ottajansa kaltaisia.

Toisten kuvista oppimisessa erilaiset näkemykset auttavat. Ne vaan pitää soveltaa omaan ajatusmaailmaan. Itse haluaisin oppia kuvan sommittelun ja tasapainon perusteet. Ne antaisivat varmaan perspektiiviä niin kuvaukselle kuin kuvalle, jos sanaleikki sallitaan.

[JuhaHoo]

Pakko kirjoittaa tähän sen takia, että tämä Jagterin puheenvuoro on yksi asialisimpia mitä minä olen täällä vähään aikaan lukenut. Tällaisia asiallisia pohdintoja lukee ihan mielellään. Antoi ajattelemisen aihetta.

[tareone]

Hienoa pohdintaa Jagsterilta!

Omien kuvien arvioittamiseen kannattaa valjastaa kaikki netin valokuvauspaikat: valokuva.net (erittäin hyvä paikka, jos puhutaan nimenomaan kuvista), aukea.net ja digicamera.net (näistä ehkä heikoin, jos puhutaan kuvista). Kameraseuraan liittymistä kannattaa myös harkita.

[Ouvinen]

Mutta ennen kaikkien webinkäyttäjien riesaamista aloittelijakuvilla kannattaa kuitenkin turvautua itsekritiikkiin. Esim. Ankea.net hukkuu siihen sontaan, kun ihmiset tyrkkäävät sinne jotain ensimmäisiä digikuviaan, joiden kiinnostusarvo katsojille on tasan nolla...

[laite]

Mutta ennen kaikkien webinkäyttäjien riesaamista aloittelijakuvilla kannattaa kuitenkin turvautua itsekritiikkiin. Esim. Ankea.net hukkuu siihen sontaan, kun ihmiset tyrkkäävät sinne jotain ensimmäisiä digikuviaan, joiden kiinnostusarvo katsojille on tasan nolla...

Toisaalta täällä voi aika vapaasti laittaa niitä kuvia näytille jos kestää kritiikin..

[olli R]

Kaipa se, että täydellisenä noviisina olen suunnattoman epävarma omien tuotosteni suhteen ja haluan oppia lisää. Mutta kun esimerkit sotivat sitä vastaan minkä itse koen "oikeaksi", tai sopivaksi.

Jäänkö hylkiöksi, jos pidän rauhallisista, väljistä kuvista jotka eivät ole partaveitsenteräviä ja kontrastiltaan lähes kolmiuloitteisen oloisia?
Teenkö niinkuin muut, vai niinkuin itse koen oikeaksi?
Ovatko "ideologiset" ongelmani vain tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta johtuvia?

Oma makusi on täysin riittävä kun kuvaat itsellesi. Muilla on tietysti omat mielipiteensä, mutta eihän niitä ole pakko kuunnella.

Esimerkkien katsomisella on mielestäni pari tehtävää. Toisaalta ne antavat ideoita omiin kokeiluihin. Kokeilut voivat olla kuvausteknisiä, jolloin kokeilee miten tietty asia (vaikkapa se terävyys tai tiukka rajaus) tehdään. Tai kokeilut voivat liittyä aiheen visualisointiin jollakin tavalla (vaikkapa erilaisesta kuvakulmasta, liikkuvana tai jotenkin jännitteisenä).

Kokeilujakin on mukava tehdä. Ne antavat valmiuksia siihen tilanteeseen, kun itse sitten kerrankin haluaa toteuttaa jonkun aiheen eri tavalla. Omista rajoista irti repäiseminen tuottaa ainakin minulle varsin suurta mielihyvää, olivatpa rajat sitten osaamisessa tai vain 'itse oikeiksi koettuja'.

Toinen esimerkkien katsomisen idea on yleensä kuvanlukutaidon oppiminen. Omaa kuvaamistaan on todella vaikea parantaa, jollei osaa havaita, mikä siinä omassa kuvassa mättää. On helppo vain todeta kuva hyväksi tai huonoksi, mutta vaikea tarkkaan osoittaa ne tekijät, jotka kuvassa miellyttävät tai risovat. Muiden kuvia katsoessa on usein helpompi hakea noita tekijöitä.

Erilaisia kuvan sommittelun, valotuksen, värien, tunnelman tekijöitä on lueteltu oppikirjoissa ja kursseilla. Niistä ei kannata ottaa paineita, ne eivät mitkään ole 'oikeita', mutta niiden avulla on helpompi hakea noita omia mieltymyksiä kuvista. Näitä voi sitten toteuttaa kuvaustilanteessa helpommin kun voi ideoida ja tunnistaa kuvausaiheessa näitä asioita.

Itse en henkilökohtaisesti pidä julkisista kuva-arvosteluista. Mielummin yritän ensin itse katsoa kuviani ja sitten ehkä esitellä niitä muutamalle tutulle ihmiselle. Nämä ovat nähneet muita kuviani ja osaavat usein sanoa, mikä kuvassa ehkä poikkeaa muihin kuviini nähden. Lisäksi tuttuina he useimmiten uskaltavat sanoa paremmin arvostelunsa (ja myös arvostuksensa). Ja vielä lisätekijänä osaan taas itse tulkita heidän kommenttinsa paremmin, koska olen niitä jo kuullut aiemminkin. Lopputulos on yleensä vuorovaikutteisempi ja jää mieleen seuraavaan kuvauskertaankin.

[adapteri]

Olen Ollin kanssa samaa mieltä, että ihan heti ei omia kuvia välttämättä kannattaa lähettää eri foorumeille arvioitavaksi. Nettifoorumilla saa kahden tyyppistä arviointia: "ihan kiva" tai "horisontti vinossa, epäterävä tylsä kuva". Monasti tuo kritiikki ihan turhaa lannistaa innon. 20 kommentista 3 on rakentavaa...

Parempi on ensin etsiä se oma tyyli. Sitten sitä noudattaen kuvaa jonkin aikaa niin, että on tyytyväinen viiteen kuvaansa. Sitten kuvaa vielä viisi niitä parempaa kuvaa ja sen jälkeen voi miettiä, miksei niitä kannata näyttää. Niihin kuviin pitää olla itse riittävän tyytyväinen, ettei asiattomat kritiikit tunnu pahalta. Asiallisethan opettaa jotakin, mutta kun suuri osa on sekundaa.

Ja itse asiassa, onko sillä väliä, mitä muut niistä kuvista ajattelevat? Minä veikkaan, että suuri osa meistä kuvaa aika paljon vain itselleen, harrastuksen vuoksi. Minä en näytä omasta mielestäni parhaita kuviani kenellekään. Minä joskus näytän sellaisia kuvia, joista tiedän toisten pitävän tai joissa on jokin asia, mitä haluan näyttää. Parhaista nautin ihan itse ja jos joku sattuu tulemaan kylään ja kysymään kuvistani jotain....

Silloin tärkeintä on varoa, ettei hukuta kysyjää kuvatulvaan.

[mattioksa]

Heh.. minä taas en näe mitään syytä miksi myös alkutaipaleella olevakuvaaja (kuten allekirjoittanut) ei voisi laittaa kuvia nettiin, vaikka arvioitavaksi. Itselläni on horisontit vinossa, tai miten milloinkin, mutta parempaan päin kumminkin.

Mielestäni eniten lannistaa se, että netistä ei löydä muutakuin niitä "viimesen päälle" kuvia... (no siis tottakai löytyy ja niitä katselen mielelläni, en tiedä miksi).

Mutta vaikka täällä monet tietävät vaikka mistä vaikka mitä, niin rakentavaa palautetta osaavat antaa vain harvat. Minulle on ihan turha tulla tässä vaiheessa sanomaan, että "tuo tiiliseinä on väärän värinen", koska minusta se näyttää ihan hyvältä. Puolestaan palaute, jossa on suomenkielellä ymmärrettävää palautetta, johtanee asteittain siihen, että kehittyy.

Edelleen mainostan kotisivujani. Paitsi että siellä on paljon muutakin kuin kuvia, niin ne kuvat ovat ihan tavallisen Matti Meik.. Oksan ottamia ihan tavallisella kameralla ja ihan tavallisissa paikoissa. Kaikki tämä on ihmisen tekemää, myös kamera, joten kyllä ihmisellä pitää olla rohkeutta tuoda luomuksensa esiin. Vaihtelu sitäpaitsi virkistää.

[OskuK]

Sanoisin että kuvaa mitä kuvaat ja tyylillä minkä itse valitset. Palautetta ei kuvista kannata hakea jos sitä ei halua. Epilogi: tulit oikeaan paikkaan, täällä saat tukea valinnallesi.

[juhako]

[quote="mattioksa
Mielestäni eniten lannistaa se, että netistä ei löydä muutakuin niitä "viimesen päälle" kuvia... (no siis tottakai löytyy ja niitä katselen mielelläni, en tiedä miksi).[/quete]

Samaa mieltä. Kyllä niitä ns. viimeisen päälleolevia kuvagalerioita löytyy www:stä pilvin pimein. Mutta hae ne huonoimmat ja opettele niistä ( itselläni ei ole vielä ollut aikaa tehdä tuota, mutta jonakin päivänä teen sen).

Mutta vaikka täällä monet tietävät vaikka mistä vaikka mitä, niin rakentavaa palautetta osaavat antaa vain harvat..

Ei, kun koko tarkoistus on vaan elvistellä kuinka monta l-sarjan putkea omistat. Itselläni ei ole kuin noita halpa piraatti kamaa (Sigma), mutta tämän foorumin (a)siantuntijoiden niillä ei saa kuvaa edes (a)siantuntijasta (siis objektista vaiko oliko se obejktiivilla). Ovat niin vaikeita sanoja suomalaiselle, että käytän jatkossa seuraavia:

linssi
obiska
putki
kakkula
tele
makro
zoom
telezoom

[tareone]

Ei, kun koko tarkoistus on vaan elvistellä kuinka monta l-sarjan putkea omistat.

Tämän voi kääntää myös toisinpäin: jos omistat L-objektiiveja tämän foorumin piraattimiehet pitävät sinua elvistelevänä pellenä. L-sarjan objektiiveilla ei kuvata, vaan niitä pidetään vitriinissä ja jos erehdytään kuvaamaan, kuvataan vain testikarttoja ja niistä napsitaan 100% croppeja.

Pitkälti Speden ja Mikon ansiota.

[olli R]

Mutta vaikka täällä monet tietävät vaikka mistä vaikka mitä, niin rakentavaa palautetta osaavat antaa vain harvat. Minulle on ihan turha tulla tässä vaiheessa sanomaan, että "tuo tiiliseinä on väärän värinen", koska minusta se näyttää ihan hyvältä. Puolestaan palaute, jossa on suomenkielellä ymmärrettävää palautetta, johtanee asteittain siihen, että kehittyy.

Usein palautteen antamisessa ongelmana on se, ettei tiedä ollenkaan kuvan ottajan tarkoituksesta, hänen osaamistasostaan tai näkemyksistään. On vaikea päättää pitäisikö kommentoida vaikkapa sommittelun puutteita, valotuksen onnistumista tai viestin läpimenoa, jos ei edes tiedä onko kyseessä vahinko vai tarkoituksellinen asia.

Rakentava kommentointi onnistuu, jos vähän tuntee taustojakin ja tietää millä tasolla voisi kommenttejaan antaa. Sinänsä tietysti homma helpottuu, kun näkee vaikka kokonaisen web-gallerian.

Sinänsä kuvasta tietenkin voi olla oma mielipide, mutta se sitten kiteytyy yleensä mielipiteeksi 'on mielestäni osuva / ei toimi', jos kuvan viestin on joksikin tulkinnut. Todella laadukkaat kuvat tuovat viestinsä esille itsestään, mutta harvoin ns. 'kehittyvällä' kuvaajalla.

Teknisesti onnistuneet, dokumentoivat, vaikkapa luontokuvat ovat tietenkin helppoja arvosteltavia. Mutta niissä juuri usein haetaan terävyyttä, värejä ja sopivaa rajausta.

Kuten jo vähän koetin aiemmassa kirjoituksessani sanoa, ei ulkoinen kritiikki välttämättä aiheuta kehittymistä, vaan tarvitaan omaa kritiikkiä, jotta löytyisi motivaatio parantaa kuvaamistaan.
Sinua lainatakseni, jos on tyytyväinen tiiliseinän väriin, niin mitäpä sitä muuttaisi, vaikka muut siitä sanoisivatkin.

[hintola]

Disclaimer heti alkuun. En tiedä kuvaamisesta yhtään mitään.
....
Kuvaamisen opettelu voitaneen jakaa kahteen osaan. Tekniikkaan ja itse kuvaan, ideaan. Ja kumpikin mättää minulla.
....

-Jakke

Hyvä Jagster!

Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Digikameran hankinnan myötä kiinnostus ja innostus valokkuvaamiseen on syntynyt. Ja pohdinnat kuvasta, kuvaamisesta ja tekniikasta aika pitkälti samanlaisia kuin sinulla - muutkin kuin nuo yllälainatut kohdat :).

Olen ajatellut että oma näkemykseni kuvaamiseen syntyy ja kehittyy hiljakseen - sitä paremmin mitä enemmän otan kuvia ajatuksella. Huomaan, että entinen näppäilymetodi alkaa väistyä ja alan pohtimaan kuvaa. Tosin tässä alkuvaiheessa tuntuu, että tuo tekniikkapuoli pyrkii olemaan päällimmäisenä väkisinkin, kun täytyy opetella kameran ominaisuudet. Luojan kiitos en mennyt heti järkkäriä hankkimaan!

Mitä tulee kuvien julkaisemiseen webissä, niin kukin tehköön minun puolestani niin kuin tahtoo. Kenenkään ei ole pakko katsoa kaikkia auringonlaskukuvia! Itse en ole vielä ollut valmis jakamaan kuviani kuin sukulaisten ja tuttavien kesken (mistä moni muu voisi olla kiitollinen...).

[mattioksa]

Tuo kuulosti hienolta hintola! Osasit sanoa aika tyhjentävästi nuo jutut mitä minäkin olen miettinyt! Juuri tuo harkinta ennen laukaisimen painamista. Asiasta kolmanteen, monet puhuvat tuolla kuinka kameroista hajoaa laukaisimet. Oliko tuollaista havaittavissa filmiaikana? No ei vissiin, kun jokainen kuva oli enemmän tai vielä enemmän harkittu.

Miksi tuon asian pitäisi muuttua digiaikana, vaikka filmiä ei kulukkaan? Toki voin kokeilla kaikenlaista, mutta tuo harkinta alkaa olla minullakin kokoajan enemmän ja enemmän kuvatessani mukana. Eikä se harkinta tarkoita välttämättä sitä, että suunnittelet nimenomaan puolivuotta jotakin tiettyä asiaa, järjestät kaiken valmiiksi ja otat yhden kuvan, joka onnistuu tai todennäköisesti epäonnistuu.

Vaan se hetki, kun kurkistan etsimeen on tärkeä! Ennen suuntasin kameran kohteeseen, varmistin että kohde suunnilleen näkyy etsimessä ja painoin nappia. Ei vaadi välttämättä suurta vaivaa, että tuossa vaiheessa vähän vaihtaa kuvakulmaa, miettii valotusta yms... ja kas, kuvasta tulee parempi!

Olet oikeassa myös siinä, että kaikkien ei ole pakko katsoa kaikkia auringonlaskukuvia. Tosin, netti on niin laaja, että monesti täältä löytää vain sellaisia kuvia , joita ei olisi edes halunnut löytää. Sellaisia kuvia mitä taas haluaisi löytää saattaa löytyä juuri sinun kovalevyltä! Myös hyväntahtoinen, kuvien kanssa samalla tasolla oleva sivujen ulkoasu nettikuvissa ratkaisee mielestäni paljon siitä, että minkälaisen käsityksen siitä itse kuvasta saa.

Kun sivustolta selviää heti kättelyssä, että siellä on Jamppa Perusjätkän ottamia kuvia, niin niitä voi katsoa Jamppa Perusjätkän ottamina kuvia, eikö totta? Jatkakaa keskustelua.. puhutte asiaa!

[Jagster]

Sillisalaattia tulossa, kun en oikein kykene hahmottamaan käsitettä valokuvaus vielä kokonaisvaltaisesti. Mutta kuka kykeneekään ;)

Minua ei hetkauta kommentit huono/hyvä kuva, sehän kertoo vain osapuolten makumieltymyksistä. Mutta tekniset neuvot ovat ok, oikeammin todella arvokkaita.
En ole kuin kerran pyytänyt palautetta parista kuvasta, nyysseissä. Ja siitä oli hyötyä. Olin ottanut kuvan todella sammaloituneesta metsästä (minulle) hankalassa valaistuksessa, ja olin kuvaan kohtuullisen tyytyväinen. Joku siinä kuitenkin kaiversi, vähän niinkuin puraisisi foliota. Selvisihän syy, tai syyt. Ensinnäkin se melkoisen tyypillinen virhe, että kuvassa ei ollut mitään mihin silmä tarttua. Tosin en tuota pidä niin vakavana, koska kyseessä oli maisema ja tarkoitus oli vain tuoda näkyville se suunnaton vihreys. Mutta se, että olin kuvannut rinnettä sivusta - kaikki vieri vasemmalle - oli töppi. Toinen kuvakulma olisi saattanut toimia paremmin. Plus tynnyrivääristymä, jota en ollut edes nähnyt - kun en osannut katsoa.
Se, että kuvasta todettiin sen olevan ihan nätti taustakuva, sattui hiukan. Mutta kun itsekin väsyin kuvaan kohtuu nopeasti, niin eiköhän se osoita kaikkein parhaiten, että pieleen oli mennyt.

Mutta juuri tuollaisten aika selvien virheiden osoittaminen auttaa noviisia melkoisen paljon.
Ymmärrän kuitenkin myös, että vakavampien harrastajien on vaikea motivoitua meikäläisten kanssa.
Uskoisin kuitenkin, että selvät tekniset virheet oppii huomaamaan aika nopeasti itse - jos on ylipäätään oppiakseen jotain.

Kun luin kirjoittamani toisen kerran, niin huomasin, että sen voi tulkita toisellakin tavalla: aloittelija yrittää selitellä omia virheitään taiteelliseksi näkemykseksi. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, mutta siinä on myös koko homman vaikeus.
Okei, en pidä yliskarpeista kuvista. Mutta kyetäkseen ottamaan hallitusti ja taidolla utuisampaa (äh, termit hakusessa mutta en osaa selittää paremmin) niin on ensin opittava ottamaan tarkkoja kuvia. Tämä on selviö, enkä yritä kyseenalaistaa sitä. Tämä vain niinkuin ihan tarkennuksena...

Kun saan jostain kohteesta, vaikka sitten pari pentua leikkimässä, itseäni _teknisesti_ miellyttävän kuva: turkki on turkkia, ei kasa erillisiä karvoja jne., niin se ei johdu minun teknisistä kyvyistäni. En saisi tuollaisesta kohteesta todella terävää otosta vaikka yrittäisinkin. Tosin en tiedä, että johtuuko se kuvaajasta, kamerasta vai photoshopin käytön puutteesta...

Tämä on minulle jonkinlainen henkinen ongelma. Muissa yhteyksissä minulle on taottu otsaluuhun, että säännöt on opittava ja hallittava ennen kuin niitä voi rikkoa. Mutta kun en halua opetella noita sääntöjä ;)
Tein sovinnon itseni kanssa siten, että kuvaan koska se on hauskaa. Ja jos kehityn kuvaajana, niin se tulee sitten niin kuin kaupan päälle.

Itsekritiikkiä täytyy olla. Toisilla se vaan on estotonta oman egon hymistelyä, toisille tuhkan heittoa pään päälle. Aika moni kuulunee tuohon viimeiseen kategoriaan... ja heidän kuviaan on vaikea nähdä missään. Kun heinä siinä etualalla pilkistää hiukan liikaa, taivas on hiukan palanut, bokea ei ole tarpeeksi ja eihän tässä kuvassa ole muutenkaan mitään ideaa.
Johtuuko tästä, että aika monet reaalielämässä tapaamani kuvaajat ovat einen skitson oloisia: kuvat eivät oikein kelpaa/pitäisi olla parempia ja kuitenkin on tarve saada ne muidenkin ihaltavaksi (ei kai kukaan ihan oikeasti vain itselleen kuvaa). Ja kun kuvaaminen on aika yksinäistä puuhaa, mutta tuotokset vaativat yhteisön, niin...

Mutta itse en toisi kuviani näytille tänne, en vielä. Ehkä vuoden kuluttua...

Kuvanlukutaitoa minulla ei ole, enkä edes oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Kykyä nähdä heti miksi kuva toimii tai ei? Mutta kun minusta aika moni kuva tarvitsee jonkun kontekstin ympärilleen. Vaikka olen minä nähnyt liudan kuvia, jotka toimivat ihan yksikseen... kaipa ne ovat sitten niitä hyviä kuvia. Niitä taideteoksia, jotka luovat sen kontekstin katsojan omassa mielessä.

Eikä minulla ole mitään näkemystä, jota kehittää ;)
En sitten tiedä kuinka monella muullakaan on, kun itse miellän näkemyksen joksikin taiteilijajutuksi, joksikin missä sielu riutuu jne.
Minä vaan _yritän_ kuvata sellaisia kohteita sellaisella tavalla, että tunnen oloni hyväksi - ajopuuteoriaa käytännön tasolla. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin se on ihan okei.
Olen jo ohittanut auringonlaskut, sumut, yksinäiset soutuveneet ja metsään jätetyt sohvat. Nyt on työn alla pienet padot, sadevesirummut ja roiskuva vesi. Kliseetä siis urakalla ;)

Tosin on alkanut katsella maailmaa enemmän kuin etsimen läpi. Ja tämä jossain määrin huolestuttaa. On alkanut tuntua siltä, että kokonaisuus häviää erillisten detaljien joukkoon. Tuosta vanhasta ikkunanpuitteesta saisi hienon kuvan, eikä enää huomaa miten hienoa käsityötaitoa koko talo edustaa.
Aika ratkaissee tämän dilemman, nyt on vaan kamera niin pop että tulee liioiteltua joka suhteessa. Tai sitten yritän vain romantisoida tätäkin juttua, joka on enemmän kuin mahdollista...

Mutta aurinko on tipahtanut alemmas ja on edelleen muutama astetta pakkasta. Täytyy lähteä etsimään muutama jäätynyt heinä jostain... Eikun oikeasti, jos se sammaloitunut metsikkö olisi vaikka muuttunut jotenkin.

-Jakke

[Annukka]

Hei
kävin galleriaasi katsomassa, ja sieltä löytyi se vihreä metsä.
Kritiikkiä haluat?
Saa sitä vihreyttä olla, metsä on noin vihreä, mihinkäs koirakaan karvoistaan pääsee? Käytä hyväksesi sitä vihreyttä, täytä sillä koko kuva, niin että se on sammalta laidasta laitaan! Eli naama turpeeseen. Ja kamera myös... olisi hienoa, jos saisi aamun valoa, vinosti paistava aurinko, kultainen valo häivyttää aamu-usvaa?
Vihreyttä korostaisi toisaalta myös jokunen ruskan värittämä lehtipuun lehti.
Tämmöisiä tuli mieleen, oliko kommentti rakentava?

Annukka