Kuvaamisen tarkoitus

eeva · Viesti Kirjoittaja **eeva** » Loka 21, 2004 12 : 31

Mikä on teidän kuvaamisenne tarkoitus? Helppo kysymys, vähän niin kuin elämän tarkoituskin;)

Kuvaatteko sen takia, että saatte hyviä kuvia? Vai ajanvieton takia? Otatteko kuvaamisen tosissaan vai onko se vain mukava harrastus?

Masentaako teitä, jos kuvanne on mielestänne huonoja tai keskinkertaisia? Haetteko palautetta muilta?

Pelkään, että otan kuvaamisen liian vakavasti. Haluan hyviä kuvia. Masennun kritiikistä. Kaipaan palautetta. Ja haluan hyviä kuvia. Erinomaisia kuvia. Välillä unelmoin valokuvaajan ammatista, välillä haluan myydä kameran ja sälät pois kiusaamasta (maanis-depressiivista??) :)

Hmm, pitäisiköhän keventää vähän? Onko kenellekään tuttua tuollainen mielentila?

saNppa · Viesti Kirjoittaja **saNppa** » Loka 21, 2004 12 : 53

Pidän kuvauksen harrastuksena. Mm. malleilta olisin voinut rahaa kuvauksista&kuvista ottaa, mutta edelleenkin lasken tämän harrastukseksi, enkä ole rahanahne. Se antaa minulle täyden vapauden kuvata mitä, missä ja milloin tahansa puhtaasti oman fiiliksen mukaan. Välillä on hirmuinen fiilis päällä, välillä ei nappaa kirveelläkään. Kerran olen muuttanut harrastuksen ammatiksi ja eiköhän kerta riitä. Varsinkin kun ammattina valokuvaus ei tuo pitkäaikaista turvattua elinkeinoa kovinkaan monelle Suomen kokoisessa maassa.

Viesti Kirjoittaja **MattiH** » Loka 21, 2004 18 : 57

Eri aikoina sama ihminen voi kuvata eri syistä. Itse saan kuvaamisesta lähinnä luomisen iloa, uppoudun täysin kameran kanssa puuhasteluun, korvissa rupeaa humisemaan ja ulkomaailma katoaa. Seuraa lievä transsi, molemmat aivolohkot aktivoituvat.

Jos harrastaisin vaikka maalausta, niin kuvittelisin siinä tulevan samanlaisia tuntemuksia. Tai vaikkapa kirjoitettaessa.

Kuvaajan pitää nykyään hallita monta eri asiaa, ei riitä, että tietää sommitteluista ja väreistä, on tunnettava myös tekniikka. Toinen puoli harrastusta alkaa siitä, kun kuvat saa mikrolle.

Välillä on pitkiä kausia, ettei synny kunnon kuvia. Sitten yhtäkkiä ulkoiset ja sisäiset olosuhteet napsahtavat kohdalleen ja saa monta onnistunutta kuvaa. Omalta osaltani innostun edelleen siitä, että pääsen heti katsomaan otoksia ruudulta. Aina on sellainen odottava olo kuin jouluna, jos saisi jonkin oikein superhienon lahjan. Välillä niitä on tullutkin, eihän tätä muuten jaksaisi.

Yksi puoli on sitten se, että ainakin omasta mielestään oppii ja kehittyy.

JuhaH · Viesti Kirjoittaja **JuhaH** » Loka 21, 2004 19 : 30

eeva kirjoitti:Masennun kritiikistä. Kaipaan palautetta.

Ei kritiikistä kannata masentua, vaan siitä kannattaa ottaa opikseen ja korjata asiat sitten seuraavalla kerralla.

Itse tykkään tehdä kaikennäköistä enemmän tai vahemmän taiteellista. Nuorempana piirsin todella paljon, mutta nykyään tuo on jäänyt aika vähille (yksi syy piirtämiselle oli kyllä se, että pysyin siten paremmin hereillä oppitunneilla, ja kaikki kouluvihkoni matikanvihkoja myöten näyttävät ihan kuviksentunneilla tehdyille :) Eli jotain luovaa on pakko päästä tekemään, ja muusikonuranikin tyssäsi alkuunsa absoluuttiseen sävelkorvattomuuteen. Valokuvaus on vaan muodostunut nykyisin kaikkein luontevimmaksi tavaksi, vaikka sellainen "oma suunta" onkin vielä aika hukassa. Kaikennäköistä olen kyllä kokeillut, ihan lyijäriskisseistä muutaman soittimen kautta tietokoneanimaatioihin.

asahita · Viesti Kirjoittaja **asahita** » Loka 21, 2004 21 : 12

Sekäettä.Sekäettä. Tosissaan harrastuksena.
Toisinaan masentaa,toisinaan naurattaa. Joskus haetaan tai ei.
Kevennä vähän, tai sitten ei.
Kaikki tämä on tuttua ja turv....,siis tapahtuuhan kaikennäköistä.
Kannattaa pitää kameraa valmiina koko ajan tai sitten ei.....
Noin viidentoistavuoden kokemuksella....

paulas · Viesti Kirjoittaja **paulas** » Loka 21, 2004 21 : 15

Minun kuvaamisella on tuskin mitään tekemistä taiteen kanssa, koska olen todella surkea kaikessa visuaalisessa ilmaisussa, kuten piirtämisessä. Kuvaaminen on tuonut kuitenkin minulle umpiauditiivisena ihmisenä yhden kanavan ilmasta itseäni visuaalisesti. No, ilmaisu voi olla vähän liioitteleva sana, ehkä kuvaaminen on ollut enemmänkin muistojen , historian, tapahtumien ja ym. nähdyn kuvittamista. Kirjahylly notkuu kansioista, jotka ovat täynnä ennen digiaikaa otettuja kuvia lähinnä ihmisistä ja tapahtumista. Noin pari vuotta sitten siirryttyäni digiaikaan, kansioihin ja vielä enemmän tietsikalle on tallentutunut entistä enemmän kuvia myös ympäristöstä ja sen ilmiöistä.

Kuvaaminen on minulle harrastus, ei varmaan niin korkealla tasolla (ei taitojen eikä välineiden puolesta) kuin useimmilla tälle foorumille kirjoittavilla, mutta tärkeä joka tapauksessa ja ennen kaikkea huvia. Vaikka tavoitteet eivät ole kovin korkealla, masentaa kuitenkin, jos jotain tilanteesta otetut kuvat eivät ole onnistuneet. Palautettakin tulee haettua muilta lähinnä niin, että kuvia sinkoilee sähköpostissa ystäville tuon tuosta. Kuvaaminen ja kuvien lähettäminen on myös yksi tapa rikastaa sosiaalista kanssakäymistä.

Parin viime vuoden aikana kuvaaminen on myös avannut aivan uudella tavalla silmäni katsomaan ympäristöa myös ilman kameraa. Ja lehdistä tulee nykyisin ekaksi katsottua kuvat;-)

juha_m · Viesti Kirjoittaja **juha_m** » Loka 21, 2004 21 : 29

Olen pitkään tuntenut kiinnostusta valokuvausta ja kuvia kohtaan ja digiajan saapuessa kaikki palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen ja aloitin aktiivisen harrastamisen. Omassa ajattelussani korostuu valokuvan dokumentaarinen tehtävä. Kuva tallentaa sen hetken niin että myöhemmin sitä voi yrittää aistia sitä kuvaa katsomalla. Olen aina ollut kiinnostunut menneestä ja valokuvat ovat tärkeä tapa tallentaa tätä mennyttä ihmisten muisteltavaksi. Kuvaan 95% prosenttisesti ihmisiä. Kuvat ihmisistä ovat niitä kaikista eniten tietoa antavia toiselle ihmiselle ja muut asiat ovat sitten tylsempiä. Muiden asioiden kuvaaminen ei minua kiinnosta kovinkaan paljoa. Kuvan teknisellä tasolla on myöskin merkitystä minulle. Teknisesti parempi kuva dokumentoi hetken yleensä paremmin ja on nautinnollisempi katseltava. Hyvä kuva kuvaa sitä hetkeä hyvin ja on informatiivinen. Toisin sanoen hyvä kuva synnyttää katsojassaa paljon ajatuksia.

Novice · Viesti Kirjoittaja **Novice** » Loka 21, 2004 22 : 17

Kuvauksessa on tietty maaginen ulottuvuus: siinä pysäytetään hetki. Aika lakkaa juoksemasta, ikuinen muutoksien ketju on hetkellisesti murrettu. On saavutettu jotain pysyvää ja "ikuista". Tähän luultavasti perustuu se tunne, jota monet kuvaajat kokevat uppoutuessaan kuvaustapahtumaan. Tunne lähentelee jopa jotain transsinomaista. Se on luovaa hulluutta ja taidetta, mutta toisaalta kuvaajan "välittäjänrooli" korostuu. Hän ei tavallaan luo jotain tyhjästä kuten esim. piirtäjä, vaan välittää tunteen, näkökulman tai perspektiivin.
-noviisi

mikko · Viesti Kirjoittaja **mikko** » Loka 22, 2004 0 : 45

a. Antaa katselijoiden kokea jotain ainutlaatuista mikä säväyttää, ravistaa, jää mieleen.
Kuvani on se mitä olen kokenut kuvaus hetkellä ja tämän näytän katsojalle.

b. Kuvaan pelkkiä valmiiksi suunniteltuja projekteja.

c. En hae palautetta, Kuvani on valmiiksi suunniteltu.

d. Pistä kuviasi näytille ja katsotaan mitä osaat! Kritiikki parantaa kuvaajaa.

raamise · Viesti Kirjoittaja **raamise** » Loka 22, 2004 10 : 20

mikko kirjoitti: c. En hae palautetta, Kuvani on valmiiksi suunniteltu.

d. Pistä kuviasi näytille ja katsotaan mitä osaat! Kritiikki parantaa kuvaajaa.

jos d. on fakta niin mikko joko on "valmis" tai sitten ei halua parantua kuvaajana (?)

epäilen että c. ei ole tosi. kuvaajakin on ihminen ja yhtenä ominaisuutena on tarve saada hyväksyntää ja tunnustusta. vaikka kuvaisi kuinka omista lähtökohdista ja ympäristöstä välittämättä, eivät kuvat kuitenkaan ole tarkoitettu arvottomiksi tai esim. välittömästi tuhottaviksi. pyyteettömyyden esittäminen kuullostaa naivilta. mielestäni voitaneen myöntää, että kaikki haluamme kuvata omasta mielestämme hyviä kuvia, jotka saavat muidenkin arvostusta osakseen.

Tipe · Viesti Kirjoittaja **Tipe** » Loka 22, 2004 10 : 45

mikko kirjoitti:a. Antaa katselijoiden kokea jotain ainutlaatuista mikä säväyttää, ravistaa, jää mieleen.
Kuvani on se mitä olen kokenut kuvaus hetkellä ja tämän näytän katsojalle.

Jep, tuohonhan sitä pitäisi pyrkiä, mutta vain muutaman tällaisen kuvan olen netissä nähnyt, eläissäni.

Jos joku hehkuttaa esipuheella kuvan taivaisiin, niin se hyvin helposti romahtaa entistä syvemmälle maanrakoon esivaikutelmaltaan.

Aukeassa tästä toiminnasta on nähty miljoona erittäin loistavaa esimerkkiä.

Tinttara · Viesti Kirjoittaja **Tinttara** » Loka 22, 2004 10 : 48

Kuvaan lähinnä ystäviä, sukulaisia, lapsia - ihan tavallista arkielämää. Sekä kotiseutuani. Seuraavaksi olisi tarkoitus perehtyä studiokuvauksen maailmaan.

Se mitä kaipaan, on kunnon opettaja. Olisin valmis maksamaan siitä, että joku viitsisi vaikkapa kerran viikossa opettaa minulle tekniikkaa ja harjaannuttaa kuvaussilmääni ja opettaisi kuvan käsittelyä. Antaisi kotiläksyä ja arvioisi kriittisesti kuviani ja kehittymistäni. Se toisi tähän opetteluun pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Itsekseen opettelu on välillä tylsää ja olo on turvaton - "teenköhän minä tämänkin nyt ihan väärin?" Harmi kun ei tunne henkilökohtaisesti yhtäkään ammatti- tai puoliammattilaiskuvajaa, jonka "siipien suojaan" voisi pyrkiä...

mikko · Viesti Kirjoittaja **mikko** » Loka 22, 2004 11 : 45

raamise kirjoitti:epäilen että c. ei ole tosi.

Ikävä kyllä täysin totta, olen päässyt ylitse tuon vaiheen.

En ole valmis, projekteja on tulossa lisää.

raamise kirjoitti:tai esim. välittömästi tuhottaviksi.

Hieno ajatus ottaa täydellinen sarja kuvia ja tuhota ne. Ne olisivat ainutlaatuinen sarja joka jää vain katsojien muistoihin.

Ronkka · Viesti Kirjoittaja **Ronkka** » Loka 22, 2004 21 : 50

En näe että valokuvaan. Vaikka kuva valotetaankin nimensä mukaisesti, niin koen valokuvaamisen jotenkin tiukkana, hankalana asiana jota ammattilaiset harrastavat. Kuvia haetaan vaikka väkisin.

Minä en hae kuvia, vaan tallennan tätä ainutlaatuista elämää ja sen upeutta. Kuten aiemmin ansiokkaasti mainittiin, valokuva parhaimmillaan pysäyttää hetken ja kertoo katsojalleen mitä kuvaaja näkee, jopa manifestin tavoin. Itse en tosin ole nähnyt tarvetta esitellä kuviani muille. Kerään itseni ympärilleni kauneutta muodoista, luonnosta ja harvemmin jopa ihmisistä. Kun en voi lähteä metsään, kaivan koneeltani auki upeimmat kuvat, kuuntelen luonnon ääniä ja suljen silmäni palaten hetkeen. Aika ajoin muistelen myös ystävieni kanssa menneitä. Valokuva on minulle aina muisto jostain. Kuvasta taas riippuu mitä se edustaa. Joko kuvaajan mielialaa, merkittävää tapahtumaa, vuodenaikoja tai jotain muuta.

Mutta ennenkaikkea valokuva edustaa minulle positiivisuutta vaikka kuvat voivatkin olla synkkiä.

SPK · Viesti Kirjoittaja **SPK** » Loka 25, 2004 10 : 24

mikko kirjoitti:
raamise kirjoitti:epäilen että c. ei ole tosi.
Ikävä kyllä täysin totta, olen päässyt ylitse tuon vaiheen.

En ole valmis, projekteja on tulossa lisää.

raamise kirjoitti:tai esim. välittömästi tuhottaviksi.
Hieno ajatus ottaa täydellinen sarja kuvia ja tuhota ne. Ne olisivat ainutlaatuinen sarja joka jää vain katsojien muistoihin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Mikko on osoittanut ettei kumpaakaan tarvitse tehdä kunhan on suuri suu =)

Tipe · Viesti Kirjoittaja **Tipe** » Loka 25, 2004 11 : 11

Tinttara kirjoitti:Kuvaan lähinnä ystäviä, sukulaisia, lapsia - ihan tavallista arkielämää. Sekä kotiseutuani. Seuraavaksi olisi tarkoitus perehtyä studiokuvauksen maailmaan.

Se mitä kaipaan, on kunnon opettaja. Olisin valmis maksamaan siitä, että joku viitsisi vaikkapa kerran viikossa opettaa minulle tekniikkaa ja harjaannuttaa kuvaussilmääni ja opettaisi kuvan käsittelyä. Antaisi kotiläksyä ja arvioisi kriittisesti kuviani ja kehittymistäni. Se toisi tähän opetteluun pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Itsekseen opettelu on välillä tylsää ja olo on turvaton - "teenköhän minä tämänkin nyt ihan väärin?" Harmi kun ei tunne henkilökohtaisesti yhtäkään ammatti- tai puoliammattilaiskuvajaa, jonka "siipien suojaan" voisi pyrkiä...

Lue pari kirjaa, kuvaa niitä kuvia ja lähetä VK-nettiin arvosteltavaksi.

Arvostele muiden kuvia ja katso mitä muut niistä löytävät ja mieti, miksi niin tekevät. Älä plagioi, vaan kirjoita se lauantaiiltana tanssilattialla saatu idea ylös ja jalosta sitä hieman.

Näin se lähti omakin "kehitys" alalla liikkeelle ja alla pari esimerkkiä 3:sta studiosessiosta. Ei mitään huippua, muttei kuitenkaan aivan paskaakaan. Kehitystä tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

eeva · Viesti Kirjoittaja **eeva** » Loka 25, 2004 12 : 18

Mikäköhän siinä muuten on, että miehet niin tykkäävät ottaa lievästi seksiin taipuvia kuvia? Näin jonkun kuvauksen harrastajan sivuilla muka tavallisia studiokuvia, jotka olivat kaikki jollain tavalla Playboy-tyylisiä.

Toi Tipenkin ensimmäinen kuva on jotenkin seksivivahteinen, vai näenkö jotenkin kierosti sen? Onko tässä kenties kuvaajalla ollut mukana muitakin mielenkiinnon aiheita kuin vain kuvaaminen?

mikko · Viesti Kirjoittaja **mikko** » Loka 25, 2004 12 : 20

Tipe kirjoitti:][Lue pari kirjaa, kuvaa niitä kuvia ja lähetä VK-nettiin arvosteltavaksi.

Jos olet filmille kuvannut tai olet sisäpiirin jäsen, niitä voidaan jopa kehua. Tässä suomen parhaassa valokuvausfoorumissa on erittäin hyvä paikka kuvien esittämiseen: www.digicamera.net/keskus/viewforum.php?f=20

Tipe kirjoitti:[pari esimerkkiä 3:sta studiosessiosta.

Todellinen sessio, kuvat näyttävät olevan sarjan alusta missä lehdessä loput ovat?

saNppa · Viesti Kirjoittaja **saNppa** » Loka 25, 2004 15 : 00

eeva kirjoitti:Toi Tipenkin ensimmäinen kuva on jotenkin seksivivahteinen, vai näenkö jotenkin kierosti sen? Onko tässä kenties kuvaajalla ollut mukana muitakin mielenkiinnon aiheita kuin vain kuvaaminen?

Nyt on okulaarissa jotain sekaisin... sulla tai mulla. Seksi(stisyytt)ä en kuvasta löydä. Mitäpä jos toinen vain lohduttaa toista? Toistaalta jos on riittävän horny (lue:puutteessa), seksiä alkaa löytymään lähes mistä tahansa. Kelpo esimerkki:

mikko kirjoitti:Todellinen sessio, kuvat näyttävät olevan sarjan alusta missä lehdessä loput ovat?

Mitäpä jos jättäisit kallot rauhaan ja laitat kamerasi eteen (eläviä) misuja, niin ei tarvitse enää kysellä toisten kuvien perään.

artur · Viesti Kirjoittaja **artur** » Loka 25, 2004 15 : 28

eeva kirjoitti:Mikäköhän siinä muuten on, että miehet niin tykkäävät ottaa lievästi seksiin taipuvia kuvia?

Helppo juttu, mieskuvaaja tällä tavalla tyydyttää seksuaalista puutettaan, jota ei saa kun kaikki aika menee kuvaamiseen.

Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kuvaamisen tarkoitus

Kuvaamisen tarkoitus

Re: Kuvaamisen tarkoitus