Hautajaisten valokuvaus

[Tyrni]

Ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkinlajin kuvauskalustoa käyttävä ammattilainen juuri asusteidensa vuoksi on ollut huomaamaton kuin tatti täytekakussa.

No ei. Vanhojentansseja kun tässä olin katselemassa, niin sielläkin se valokuvaaja tepasteli täysin juhlavieraiden vastakohdan näköisenä ympäriinsä.
Olihan hän toki rennon näköinen. Ehkäpä tanssijat alitajuisesti ajattelevat, että harmittoman näköistä valokuvaajaa ei ole syytä pelätä ja näin osaavat käyttäytyä asteen verran luonnollisemmin? Itse ainakin käyttäytyisin rennommin, jos valokuvaaja olisi arkisesti pukeutunut ja rauhallisen oloinen ja saisi minut tuntemaan, että kyse ei nyt olekaan maailmanlopusta, vaan valokuvasta.
Ihmisen itsensä ilmaisemiselle ominaista on juuri pukeutuminen. Valokuvaaja on usein niin tottunut työhönsä, että se kuvastuu hänen rennosta vaatetuksestaan.. ehkä. :)

Hautajaisissa farkkuihin pukeutuva kuvaaja lähinnä häpäisee oman kuvakohteensa. Tilanteessa tilanteen mukaan, joten jos yleisö/asiakaskunta on puvussa, niin on kuvaajakin. Mikäs kirosana tuo 'joukkoon sopeutuminen' on, vai pitääkö olla 'taiteilijan vapaus' käyttää juhlatilaisuuksissa verkkareita ?

Ainakin minun tilaamana farkuissa pyörivä hautajaiskuvaaja ottaisi viimeiset minun tilaamat kuvansa. Ehkä katsoisin seuraavalle kerralle jonkun oikein käyttäytyvän herrasmiehen/ladyn kuvaamaan tapahtumiani.

Toki häissä ja hautajaisissa ja virallisilla syntymäpäivillä pitää olla puku päällä. Mutta vanhojen tansseissa eikö tuo ole ihan sama mitä on päällä, koska yleisökin on pukeutunut arkivaatteisiin.

[tuulis]

jatketaanpa tähän.

Eli appiukko kuoli ja kuulin tuossa, että kun minulla on kamera, niin saan kuvata. No, en kaikki kuvia, sillä näillä näkymin äitini miesystävä tulee filmijärkkärillään toiseksi.

Kerkesinkin jo miettimään, että miten olen laskemassa kukkia ja kuvaamassa yhtä aikaa...

No, kuitenkin.. tarvitsisin ihan yksinkertaisia vinkkejä miten kuvata.
vaatteet on tietenkin hautajaisvaatteet, liikkua osaan huomaamattomasti sen mitä liikun kirkossa.
Mutta, kun varusteina on Nikon D70s, siihen 18-70 ja 70-300 objektiivit. Hmm.. eli puhutaankohan mahdollisesti tuplakittipaketista?
Lisäksi löytyy 50 mm 1.8 objektiivi, ei erillistä salamaa.

Niin, mikä objektiivi olisi paras kirkossa?
Seurakuntakeskuksessa voin sitten mahdollisesti vaihdella objketiiveja, mutta kirkossa haluaisin kuvat yhdellä ja samalla.
Mutta millä noista?
Suurimman osan kuvistani olen ottanu viime aikoina vain aukkoa säätämällä, mutta oliskohan P-mode parempi tässä tilanteessa?

No, jospa tämä paremmin menisi kuin miehen mummun hautajaisissa,silloin ilmoitettiin että vain yksi henkilö ottaa kuvat.
Muuten hyvä, mutta siinä kamerassa ei ollut filmi siirtynyt kuvauksen aikana.

Joten, kaikki mahdolliset "väline"vinkit olisivat tervetulleita.

[kkoskela]

Jos tuolla setillä lähtisin kuvaamaan niin ilman muuta 18-70 mm nokalle. Sitä valovoimaahan sais olla, mutta tuo 50mm on ihan liian pitkä kirkkoon.
Herkkyys 800 ja 18-70millinen, salamaa tilan ja päivän mukaan sopivasti, eli "sievästi". Tarkoitan jos ei erillistä salamaa ole niin suurin aukko käyttöön ja ISO/ASA luku riittävän isoksi. Itse käytän salamaa noin -1 EV verran täytteenä, ei jää kasvot varjoon. Ja A moodilla kuvaten se ehkä helpointa on, voi himmentää jos valon riittävyyden puolesta kestää, todennäköisimmin ei kestä. Ainakaan täällä pimeässä pohjolassa ei vielä päivää olekaan.
Kirkossa on kätevää jos on kaksi kuvaajaa, molemmilla reunoilla omat. Ei tarvi juosta tai jättää kuvaamatta niitä "väärälle" puolelle kukkia laskevaa.

[HarHaa]

Kirkossa on kätevää jos on kaksi kuvaajaa, molemmilla reunoilla omat. Ei tarvi juosta tai jättää kuvaamatta niitä "väärälle" puolelle kukkia laskevaa.

Jos on yksin paikalla, kannattanee jäädä keskikäytävälle, hiukan vieraiden taakse (joita tavallisesti ei riitä kuin muutamaan etummaiseen penkkiriviin). Kuvakulma on kohtalainen ja kuvaamaan pystyy pahemmin häiritsemättä (edellyttää että voi kuvat vallitsevassa valossa). "Edestäpäin kuvat" voi ottaa ennen tilaisuuden varsinaista alkua. Joissain kirkoissa voi harkita myös lehterin hyväksikäyttöä.

[JPQ]

On pakko komentoida onnistumista:
Kyllä jokaisesta aiheesta vaikka olis murhan uhri voi ottaa
onnistuneen kuvan ja kuvan onnistuminen katsotaan käyttö kohteen mukaan esim. kuvataanko ruusu tietokirjaan vai postikortiksi. Eli ei se mitä kuvataan vaikuta asiaan että voiko kuva onnistua vai eikö.

[Hannu KH]

Kirkossa on kätevää jos on kaksi kuvaajaa, molemmilla reunoilla omat. Ei tarvi juosta tai jättää kuvaamatta niitä "väärälle" puolelle kukkia laskevaa.

Jos on yksin paikalla, kannattanee jäädä keskikäytävälle, hiukan vieraiden taakse (joita tavallisesti ei riitä kuin muutamaan etummaiseen penkkiriviin). Kuvakulma on kohtalainen ja kuvaamaan pystyy pahemmin häiritsemättä (edellyttää että voi kuvat vallitsevassa valossa). "Edestäpäin kuvat" voi ottaa ennen tilaisuuden varsinaista alkua. Joissain kirkoissa voi harkita myös lehterin hyväksikäyttöä.

Yleensä ei tarvitse juosta puolelta toiselle, kävellenkin ehtii hyvin siirtymään puolelta toiselle.

Monesti kukkien laskijat menevät arkun ääreen lähemmäs arkkua kuvaajan päässä arkkua, joten ei ole toivoakaan saada asianmukaisia kuvia vain käytävältä näpsimältä vaan se on otettava sivumpaa.

[marjeta]

Osanottoni Tuulikselle.

Niissä hautajaisissa mitä minä olen ollut, kukat ja seppeleet lasketaan ensiksi päälle, sitten toiselle sivulle ja kun se on täysi, vaihdetaan sivua. Jos kukkia tulee paljon, voi joku vielä laskea ensimmäiselle sivulle. Eli mene vastakkaiselle puolelle missä lähin omainen (ensimmäinen kukan laskija) on. Hän laittaa päälle ja todennäköisesti seuraavat laittavat myös sille puolelle. Kun kukkien laskussa "vaihtuu puoli" ehdit hyvin kävelemään toiselle puolelle rauhallisesti. Älä missään nimessä ala juoksemaan!

Kittiputki (18-70) on minusta paras tuohon tilaisuuteen, harmi että sinulla ei ole erillistä salamaa. Laita herkkyyttä vähän enemmän (esim. ISO400) niin tulee kantamaa lisää. Laita M:lle tai P:lle. Jos on epävarma olo, älä kikkaile mitään vaan pelaa varman päälle. RAW antaa lisämahiksia jos esim. valonmittaus menee pieleen (hyvin yleistä; valkoinen arkku, mustat vaatteet). 1-2 kuvaa per kukanlaskija riittää, ei tarvitse ottaa sarjatulta.

Kannattaa tiedottaa hautajaisvieraille että voitte teettää kuvat muillekin. Minusta oli ikävää viimeisissä hautajaisissa kun ihmiset pomppivat räpsimässä omilla kameroillaan vaikka tilaisuudella oli "virallinen" dokumentoija.

[Hannu KH]

Osanottoni Tuulikselle.

Niissä hautajaisissa mitä minä olen ollut, kukat ja seppeleet lasketaan ensiksi päälle, sitten toiselle sivulle ja kun se on täysi, vaihdetaan sivua. Jos kukkia tulee paljon, voi joku vielä laskea ensimmäiselle sivulle. Eli mene vastakkaiselle puolelle missä lähin omainen (ensimmäinen kukan laskija) on. Hän laittaa päälle ja todennäköisesti seuraavat laittavat myös sille puolelle. Kun kukkien laskussa "vaihtuu puoli" ehdit hyvin kävelemään toiselle puolelle rauhallisesti. Älä missään nimessä ala juoksemaan!

Kittiputki (18-70) on minusta paras tuohon tilaisuuteen, harmi että sinulla ei ole erillistä salamaa. Laita herkkyyttä vähän enemmän (esim. ISO400) niin tulee kantamaa lisää. Laita M:lle tai P:lle. Jos on epävarma olo, älä kikkaile mitään vaan pelaa varman päälle. RAW antaa lisämahiksia jos esim. valonmittaus menee pieleen (hyvin yleistä; valkoinen arkku, mustat vaatteet). 1-2 kuvaa per kukanlaskija riittää, ei tarvitse ottaa sarjatulta.

Kannattaa tiedottaa hautajaisvieraille että voitte teettää kuvat muillekin. Minusta oli ikävää viimeisissä hautajaisissa kun ihmiset pomppivat räpsimässä omilla kameroillaan vaikka tilaisuudella oli "virallinen" dokumentoija.

Ainakin niissä kymmenissä (sadoissa) hautajaisissa missä olen ollut kuvaamassa, kukat lasketaan ihan mielivaltaisesti eri puolelle arkkua. Välillä joutuu kävelemään joka laskijalle eripuollelle kuvaamaan mutta minkäs teet. eri kirkoissa on erimoiset käytännöt, itse olen ollut runsaassa kymmenessä kirkossa kuvaamassa ja tilanne on ollut aina sama.
Itse olen aina sillointällöin sopivassa tilanteessa kysynyt että häiritsikö kuvaamiseni omaisia, ei ole häirinnyt koskaan, vaikka käytänkin salamaa kun tilanne vaatii.

Paljon enemmän kuin hillitysti liikkuva tilattu kuvaaja, tilannetta häiritsee muut paikallaolijat jotka räpsivät omilla kameroillaan kuvia joskus pääkuvaajaakin häiriten.

[Lastu]

Kukkien laskutapa taitaa olla vähän seurakuntakohtaista. Ainakin kaikissa niissä hautajaisissa, missä olen kuvaamassa ollut, on kukat laskettu vuorotellen molemmille puolille. Mutta oli järjestys mikä tahansa, niin aikaa on hyvin siirtyä rauhallisesti, eikä mitään kiirettä ole.
Herkyyksistä sen verran, että suurin osa kirkoista on melko hämäriä, joten minä suosittelisin ISO 800.

[TR8]

kymmenet hautajaiset kuvanneena:
- kameraa osattava käyttää sokkona !! ( joskus se ongelma tulee kuitenkin, silloin ei ole aikaa lueskella ohjeita, mieti miten resetoit kaikki laitteesi )
- kamerasta piippaukset ja tarkennuksen apuvalot pois
- Kamera P:lle, matriisimittaus + erillinen salama täytevalona useimmiten myös ulkona
- optiikassa 2.8 valovoima auttaa, tuskin tarvitsee yli 70 mm polttoväliä ( Nikonin pikkukennolla )
- kuvaaja liikkuu päättäväisesti mutta hillitysti tilaisuuden mukaan pukeutuneena
- hautojen päällä ei kävellä, käytävät on sitä varten
- mieti miten käsittelet kameraa, kuvaat ja suojaat kalustosi kun sataa tai on kylmää.
- akut tayteen etukäteen
- filmikameralla: rulla kyettävä vaihtamaan todella nopeasti, takasinkelauksessa pää aina sisään kuvattuun kasettiin

[Hannu KH]

- Kamera P:lle, matriisimittaus + erillinen salama täytevalona useimmiten myös ulkona

Ei P:lle, vaan M:lle. Kuvaajan on pystyttävä hallitsemaan vallitseva valo jota tarvittaessa salamalla täytetään.

[TR8]

No tuohon ei voi muuta kun sanoa että jokainen taaplaa tavallaan, mielestäni Program autamatikka toimii aivan riittäävän hyvin ko kuvausten tyypillisiin tilanteisiin ( Nikon F4, F5, D70 ja D200 kokemuksilla, salamana SB24, SB28 ja SB800 )
- enemmänkin olis haluja hallita syväterävyyttä jos vain ehtisi...

[JoannaK]

- Kamera P:lle, matriisimittaus + erillinen salama täytevalona useimmiten myös ulkona

Ei P:lle, vaan M:lle. Kuvaajan on pystyttävä hallitsemaan vallitseva valo jota tarvittaessa salamalla täytetään.

Hautajaissa (etenkin sukulaisen tai muuten läheisen) on yleensä ihan tarpeeksi tekemistä siinä että kuvaaja saa halllittua itsensä ja tilanteen.. Ei todellakaan ole aika/paikka millellän erikoiskikkailulle.

Itse sanoisin että mahdollisimman vähän sälää mukaan, teleoptiikoista voisi olla apua vasta *JOS* kuvaa kirkonmenot esim parvelta, jos on samassa tasossa muiden kanssa niin se normaali tahi normaalin liki oleva zoomi riittää.

P-asento on hyvä... jos se ei tuota kelvollisia kuvia pitää kalustonhankintaa harkita uudelleen (vaihtaa merkkiä). Siinä asennossa sen voi jopa lainata jollekkin sukulaiselle ja sanoa että ottaa kuvan sitten kun kuvaaja itse on vuorossa laskemaan kukkia tms. (esim ortodoksihautajaissa käydään erikseen avoimen arkun äärellä kirkossa, asia joka selvisi minulle vasta paikanpäällä ollessani kuvaamassa ystäväni puolison viimeistä matkaa).

Muutenkin tuota kohteliaisuutta, hiljaisuutta (SLR ei ole ideaalinen tässä) ja tileenteeseen sopeutumista ei voine korostaa liikaa. Se on herkkä hetki, ja ainutkertainen tilaisuus siinä olijoille.

[tuulis]

Osanottoni Tuulikselle.

kiitos.

Joo, ostin salaman joka ei sitten toiminut.

Eli itse päädyin siihen, että kamera P-asentoon ja nokalle se 50 millinen.
Olihan ne kuvat aika rajattuja, mutta anoppi tykkäsi kuitenkin.
Meillä meni niin, että ensin omaiset( eli anoppi, me ja miehen sisko) laskimme kirkon ovelta katsottuna oikealle puolen kukkamme.
Sitten apin veljet samalle puolen.
Nämä kuvat otti toinen henkilö, itse otin sitten niistä jotka laskivat kuvat toiselle puolen arkkua.

Oli sovittu, että kuvaaminen on minun vastuulla.
Kas kummaa, miehen eno räpsi kans kuvia.
Saatiin nekin rompulla meille, mutta työn ja tuskan takana oli saada niistä siedettäviä jotta saattoi muutamasta tehdä paperiversion.
Asiaa olis aittanut, jos olisi osannut valotusta säätää.

[Hannu KH]

Hautajaissa (etenkin sukulaisen tai muuten läheisen) on yleensä ihan tarpeeksi tekemistä siinä että kuvaaja saa halllittua itsensä ja tilanteen.. Ei todellakaan ole aika/paikka millellän erikoiskikkailulle.

Itse sanoisin että mahdollisimman vähän sälää mukaan, teleoptiikoista voisi olla apua vasta *JOS* kuvaa kirkonmenot esim parvelta, jos on samassa tasossa muiden kanssa niin se normaali tahi normaalin liki oleva zoomi riittää.

P-asento on hyvä... jos se ei tuota kelvollisia kuvia pitää kalustonhankintaa harkita uudelleen (vaihtaa merkkiä). Siinä asennossa sen voi jopa lainata jollekkin sukulaiselle ja sanoa että ottaa kuvan sitten kun kuvaaja itse on vuorossa laskemaan kukkia tms. (esim ortodoksihautajaissa käydään erikseen avoimen arkun äärellä kirkossa, asia joka selvisi minulle vasta paikanpäällä ollessani kuvaamassa ystäväni puolison viimeistä matkaa).

Muutenkin tuota kohteliaisuutta, hiljaisuutta (SLR ei ole ideaalinen tässä) ja tileenteeseen sopeutumista ei voine korostaa liikaa. Se on herkkä hetki, ja ainutkertainen tilaisuus siinä olijoille.

Ei M-asento ole mitään kikkailua.

P-asento puolestaan on. Se on riippuvainen kameran tavasta säätää valotusta vallitsevan valon mukaan. Itse olen ainaskin Nikonilla mokannut kun luotin P-asentoon ja nykyiset Canonini eivät osaa valottaa oikein P-asennolla.

Sanotaanko niin, että jos ei hallitse kuvaamista M-asennolla, kannattaa homma jättää sellaiselle joka osaa sen.

[marjeta]

Ei M-asento ole mitään kikkailua.

P-asento puolestaan on. Se on riippuvainen kameran tavasta säätää valotusta vallitsevan valon mukaan.

Homma korostuu varsinkin Canon 300D:llä millä käyttäjä ei pysty valitsemaan valonmittaustapaa. Eli P:llä kone arpoo jonkun mittaustavan. M:llä puolestaan on aina keskustapainotteinen. Tarvittaessa *-nappia ja uudelleensommittelua käyttämällä saa toistettavia tuloksia. Esim. Hautajaisissa laittaa -2/3 aukkoa salamakompensointia ja lukitsee salamatehon *:llä mustasta puvusta.

Minäkin olen törmännyt tähän että sukulaiselta tms. saa kuvia jotka on ihan karmeita, on tullut vastaan jopa VGA resolla otettuja otoksia (kun sinne 16MB kortille mahtuu niin vähän kuvia muuten).

[stabacus]

Itse olen kuvannut hautajaisissa ammattilaisena suunnilleen 20v. ajan eli kokemusta on filmi ja digi aikakaudesta. Useimmiten tilaajana on hautaustoimisto jonka välittämään palvelupakettiin kuulu esim. valokuvaajan järjestäminen tilaisuuteen. Kun ammattilainen lähtee ottamaan kuvia niin olettamuksena on että joka kuva onnistuu ja kaikista tilatuista aiheista todella on onnistunut kuva. Eli salama on taatusti aina kameran päällä ja käytössä. Kaiken maailman pelkän vallitsevan valon käyttöyritykset on pakko unohtaa lähes tyystin. Pääkaupunkiseudulta tiedän muutaman kirkon tai kappelin jossa tosissaan voisi ajatella pelkkää vallitsevaa aurinkoisella säällä. On meinaan aika haastava yhdistelmä tuo valkoinen arkku ja musta puku. Digiaika on tuonut helpotusta koska voi huoletta käyttää ISO 800-1000 asetuksia ja täytesalamaa. Itse kuvaan täyden kennon digillä ja 17-40 ja 24-105 keulilla. Riippuu täysin paikasta kumpi on kiinni rungossa.
Tuosta etiketistä vielä sen verran että jos hautajaisvieraat tuntisivat sen niin kuvaajan homma helpottuisi kummasti. Eli vainajan sukulaiset istuvat oikealla ja laskevat kukat oikealta ja muut istuvat vasemmalla ja laskevat vasemmalle ja sotaveteraanien seppele tulee arkun päähän nojalleen. Jos sukulaisten ja vieraitten määrässä on epäsuhta niin kukkalaitteen värssyjen lukemisen jälkeen se voidaan asettaa sinne missä parhaiten on tilaa. Jos näin toimitaan ei kuvaajan tarvitsisi vaihtaa puolta kuin kerran. Ja jos saatto väkeä on vähän niin kaikki voisivat istua samalle puolelle kirkossa ja suht tiiviisti niin voisi saada järkevän ryhmäkuvan saattoväestäkin. Itse olen monta kertaa ohjeistanut saattoväkeä kirkon ovella(tumma puku päällä) istumis ja kukkienlasku asioissa ja ihmiset ovat kiitelleet neuvoista. Ammattilaisen joka kuvaa hautajaisissa täytyy muistaa että omaiset ovat vartavasten toivoneet hänen läsnäoloaan ja haluavat maksaa siitä että hän ottaa hyvät kuvat, silloin täytyy joskus tehdä pikaisia ratkaisuja pienen häiriön ja hyvän kuvan välillä. useimmiten hyvä kuva voittaa. Ja muistakaa arkun ja alttarin välissä liikkuvat vain pappi ja ehkä sukulaiset, fiksuimmat hautajaisvieraat jopa tajuavat odottaa että kuvaaja pääsee siirtymään paikkaan mistä hän ottaa kuvan.
Ihmettelen muuten että kuinka 50mm/f 1.8 lasilla voi täydellä aukolla saada riittävästi syvyysterävyyttä saatikka riittävän laajan kuvakulman? Mielestäni taidekuvat ja hautajaisten dokumentoiminen ovat valitettavan usein hiukan eri asia. Tietysti sukulaispojalle ei olla niin vihaisia kuin ammattilaiselle joka lähettää laskun työstään.

[Hannu KH]

Itse olen kuvannut hautajaisissa ammattilaisena suunnilleen 20v. ajan eli kokemusta on filmi ja digi aikakaudesta. Useimmiten tilaajana on hautaustoimisto jonka välittämään palvelupakettiin kuulu esim. valokuvaajan järjestäminen tilaisuuteen. Kun ammattilainen lähtee ottamaan kuvia niin olettamuksena on että joka kuva onnistuu ja kaikista tilatuista aiheista todella on onnistunut kuva. Eli salama on taatusti aina kameran päällä ja käytössä. Kaiken maailman pelkän vallitsevan valon käyttöyritykset on pakko unohtaa lähes tyystin. Pääkaupunkiseudulta tiedän muutaman kirkon tai kappelin jossa tosissaan voisi ajatella pelkkää vallitsevaa aurinkoisella säällä. On meinaan aika haastava yhdistelmä tuo valkoinen arkku ja musta puku. Digiaika on tuonut helpotusta koska voi huoletta käyttää ISO 800-1000 asetuksia ja täytesalamaa. Itse kuvaan täyden kennon digillä ja 17-40 ja 24-105 keulilla. Riippuu täysin paikasta kumpi on kiinni rungossa.
Tuosta etiketistä vielä sen verran että jos hautajaisvieraat tuntisivat sen niin kuvaajan homma helpottuisi kummasti. Eli vainajan sukulaiset istuvat oikealla ja laskevat kukat oikealta ja muut istuvat vasemmalla ja laskevat vasemmalle ja sotaveteraanien seppele tulee arkun päähän nojalleen. Jos sukulaisten ja vieraitten määrässä on epäsuhta niin kukkalaitteen värssyjen lukemisen jälkeen se voidaan asettaa sinne missä parhaiten on tilaa. Jos näin toimitaan ei kuvaajan tarvitsisi vaihtaa puolta kuin kerran. Ja jos saatto väkeä on vähän niin kaikki voisivat istua samalle puolelle kirkossa ja suht tiiviisti niin voisi saada järkevän ryhmäkuvan saattoväestäkin. Itse olen monta kertaa ohjeistanut saattoväkeä kirkon ovella(tumma puku päällä) istumis ja kukkienlasku asioissa ja ihmiset ovat kiitelleet neuvoista. Ammattilaisen joka kuvaa hautajaisissa täytyy muistaa että omaiset ovat vartavasten toivoneet hänen läsnäoloaan ja haluavat maksaa siitä että hän ottaa hyvät kuvat, silloin täytyy joskus tehdä pikaisia ratkaisuja pienen häiriön ja hyvän kuvan välillä. useimmiten hyvä kuva voittaa. Ja muistakaa arkun ja alttarin välissä liikkuvat vain pappi ja ehkä sukulaiset, fiksuimmat hautajaisvieraat jopa tajuavat odottaa että kuvaaja pääsee siirtymään paikkaan mistä hän ottaa kuvan.
Ihmettelen muuten että kuinka 50mm/f 1.8 lasilla voi täydellä aukolla saada riittävästi syvyysterävyyttä saatikka riittävän laajan kuvakulman? Mielestäni taidekuvat ja hautajaisten dokumentoiminen ovat valitettavan usein hiukan eri asia. Tietysti sukulaispojalle ei olla niin vihaisia kuin ammattilaiselle joka lähettää laskun työstään.

Oli täyttä asiaa!

[M1z3]

Tosiaan tuli tarjous, että voisin alkaa "sivubisneksenä" kuvaamaan hautajaisissa (tutun hautaustoimiston kautta). Elikkäs he palkkaisivat minut. Kuitenkin homma alkaa tapahtumaan kunhan olen täysi-ikäinen (18v) ja kulku ei ole enään niin iso ongelma. Kuvausvarusteesta sen verran, että laukusta löytyy: Nikon D70, 17-35mm f2,8-4,35-70mm f3,3-4 ja sitten tuo "taidelinssi" 50mm f1,8. Eli tollasilla liikenteessä. Salamana olisi vain vakiosalama ja sen käytön luulisin jättävän enkä tiiä viittiikö sitä salamaa ees käyttää kovin hautajaisissa kun se kamera on outo asia täälläpäin hautajaisissa. Kertokaahan jotaki vinkkejä miten olisin vähän tietävämpi kirkkoon mentäessä.

[Tipe]

Tosiaan tuli tarjous, että voisin alkaa "sivubisneksenä" kuvaamaan hautajaisissa (tutun hautaustoimiston kautta). Elikkäs he palkkaisivat minut.

No enneku menet ottamaan ensimmäistäkään kuvaa, niin hanki se salma ja opettele sen käyttö.