Kuvistakin

[Jagster]

Ehdit viime hetkillä vilkaisemaan sitä, eipä löydy enää. Tai juu, mutta ahtaammalla rajauksella - eikä toimi silläkään. Koitanpa aihetta uusiksi, jahka lumet sulavat.

Kyllä, kritiikkisi oli aiheellista ja asiallista. Ja varsinkin se yksi kohta, joka tuppaa unohtumaan: kamera turpeeseen.
Olen oppinut jo likastamaan polvet, nyt pitäisi vielä oppia likastamaan rinnukset!

Ja olen päässyt yli omasta dilemmastani: mitä, miten, miksi vs. oma "näkemys" ja taidot. Ja siinä auttoi (tietty tekin) eräs ihan oikea ja aito ammattikuvaaja. Hän vilkaisi paria kuvaani ja totesi yksikantaan: hanki uusi harrastus, sillä sinulla ei ole näkemystä eikä taitoa.

Päätin saman tien jatkaa tätä puuhaa. Räpsin, näpsin ja yritän jopa välillä kuvatakin - suunnitella ja miettiä. Olen yksinkertaisesti antanut muun maailman vaikuttaa liikaa tekemisiini - herranen aika, minähän kuvaan siksi että se on hauskaa. (Jösses, että aikuinen ihminen voi joskus olla uuno. Ihan oikeasti!)

Off topikkia: Ruotsinmaalla etelästä tultaessa E4:lla n.30km ennen Jönköpingiä on mikä-lie-sellutehdas. Kello oli illalla kahdeksan maissa, taivas täysin kirkas, ehkä -8 astetta ja joku matalapaine päällä. Siinä tehtaassa on aika monta savupiippua, ja kaikki työnsivät savua taivaalle. Savu ei vain noussut kovinkaan korkealle, vaan levisi ja jäi kellumaan - eräänlaiseksi sieneksi tai katoksi. Ja alhaalta sen valaisi tehtaan valot. Näky oli enemmän kuin mahtava. Minähän löin jarrut kiinni, vilkun päälle ja tien syrjään. Siinä vaiheessa vaimoke poltti päreensä ja ilmoitti että moinen haihattelu saa loppua tähän paikkaan - jonkun helvetin kuvan takia ei pysähdytä pimeälle moottoritielle paluuliikenteen jalkoihin.
Kehity tässä sitten kuvaajana kun ei edes kotoa saa tukea ;)

BTW, ne tyrmätyt kuvat konteksteineen ja viitekehyksineen:
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=66
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=65
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=58

-Jakke

[Annukka]

Ja olen päässyt yli omasta dilemmastani: mitä, miten, miksi vs. oma "näkemys" ja taidot. Ja siinä auttoi (tietty tekin) eräs ihan oikea ja aito ammattikuvaaja. Hän vilkaisi paria kuvaani ja totesi yksikantaan: hanki uusi harrastus, sillä sinulla ei ole näkemystä eikä taitoa.

Päätin saman tien jatkaa tätä puuhaa. Räpsin, näpsin ja yritän jopa välillä kuvatakin - suunnitella ja miettiä. Olen yksinkertaisesti antanut muun maailman vaikuttaa liikaa tekemisiini - herranen aika, minähän kuvaan siksi että se on hauskaa. (Jösses, että aikuinen ihminen voi joskus olla uuno. Ihan oikeasti!)

Uunohan tässä tapauksessa oli nimenomaan tämä lyttyynlyöntiä sivutoimenaan harrastava ammattilainen. Hienoa että et antanut sen lannistaa, moni olisi luovuttanut. Miten joku uuno voi todellakin antaa tuollaisen arvion? Ethän ollut hakemassa hänelle töihin? Ainahan tällaisia ainoan oikean mielipiteen omaavia varajeesuksia on liikkeellä, ikävää että sellainen sattui kohdalle.

... Siinä vaiheessa vaimoke poltti päreensä ja ilmoitti että moinen haihattelu saa loppua tähän paikkaan - jonkun helvetin kuvan takia ei pysähdytä pimeälle moottoritielle paluuliikenteen jalkoihin.
Kehity tässä sitten kuvaajana kun ei edes kotoa saa tukea ;)

Been there heard that.

BTW, ne tyrmätyt kuvat konteksteineen ja viitekehyksineen:
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=66
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=65
http://kamera.scooped.org/photo.php?photo=58

Tykkään ekasta eniten. Valo on vaikea, mutta mielestäni olet hallinnut sen hienosti, puhkipalamista ( jota jotkut pitävät kahdeksantena kuolemansyntinä ) on nähdäkseni vain muutamassa kaislassa. Metsässäkin erottuu yksityiskohtia. Miten valo muuttui juuri tuossa kohtaa? Olisiko ollut mahdollista ottaa kuvia muutaman minuutin välein vaikka puolen tunnin ajan? Nouseva (?) aurinko muuttaa valaistusolosuhteita joskus aika dramaattisesti.
Mutta kameran räplääminen pakkasessa ja puolenkin tunnin paikallaan odottelu on h-----n kylmää puuhaa, siis paljon toppaa, villaa yms!

Toisessa kuvassa on hieno valo. Sommittelua voisi miettia uudelleen , nyt tuo saari tönöttää keskellä, ja oikeassa reunassa on talo, johon katse vaeltaa. Rajaa tiukemmin. Onnistuisiko neliömuoto?

Kolmas kuva on valotuskokeiluna onnistunut, mutta luulin sitä ensin joksikin lumeen jääneeksi lintujen juottoaltaaksi.

Näitten talvikuvaharjoittelujen merkeissä pidelläänkin sitten ilmoja seuraavat kolme-neljä kuukautta. Mahtaa olla kyllästyttävää asua vaikka jossain Kaliforniassa, aina lämpöä ja melkein aina aurinkoa, ei pääse venyttämään objektiivin valovoimaa. Nojoo, onhan sielläkin pimeää, mutta sitten sytytetään nuotio hiekkarannalle ja käydään yöuinnilla. Hohhoijaa...

Annukka

P.S. Niin että en noitten "tyrmäyskuvien" perusteella kehottaisi harrastuksenvaihtoon. En nyt tarkoita sitäkään, että pitäisi hakea aina vain sitä positiivista palautetta. Ei ne sellaiset "ihan kiva"-kommentit ole mistään kotoisin. On kylläkin ihmisiä, jotka eivät oikeasti osaa pukea ajatuksiaan sanalliseen muotoon tai osaavat korkeintaan sanoa että tykkäävät tai eivät tykkää, mutteivät itsekään tiedä miksi niin tuntuu.
Mutta negatiivinen palaute tulisi pystyä esittämään rakentavasti ja analysoiden; mitä hyvää ja mitä huonoa kuvassa on, ja miten sitä voisi parantaa jos sen voisi ottaa uudelleen.
Tuolla foorumin toisella osiolla käytiin kuuri keskustelua siitä, pitäisikö kuvia näyttää muille vai pitää ne omana ilonaan. Tässä mielipiteet jakautuivat, melko jyrkästikin. Oltiin sitäkin mieltä, että kuvaaja ei kehity, ellei hän jatkuvasti altista tuotoksiaan toisten kritiikille. Toisaalta arveltiin, että tavoitteita ja raameja harrastajakuvaajalle ei loppujenlopuksi aseta kukaan muu kuin hän itse.

[Miles10]

Minäkin olen myös niitä valokuvauksen harrastajia, jotka ovat palannneet pitkän taon jälkeen kuvauksen pariin nimenomaan digikuvauksen innoittamana. Rohkenin myös laittaa kuviani näkyville nettiin. Olen jonkun verran harrastanut kotisivujen tekemistä, joten omat kuvasivut tuntuivat ihan luontevalta askeleelta eteen päin. Luulen, että omien tuotostensa julkinen esillelaittaminen on ihan hyvä tapa kehittää harrastustaan, sillä kyllä silloin joutuu omia kuviaan tarkemmin miettimään kuin jos kuvat olisivat vain paperilla omassa pöytälaatikossa tai oman koneen levyllä.

Minusta olisi myös aivan perusteltua odottaa, että harrastelijoiden töitä arvioidaan kannustavasti, ainakin erilaisilla maalaus- ja piirustuskursseilla siihen pyritään. Netissä tietenkin riski saada joku asiaton ryöppy niskaan on suurempi, mutta toisaalta ei kai tämän pitäisi olla niin kuolemanvakavaa, että oma itsetunto on jostain kuvan arvostelusta kiinni.


Jukka

[mattioksa]

Harrastelijana kommentoin harrastelijan kotisivuja kuvineen; Selkeät ja kivoja kuvia! Varsinkin rumpalikuvat olivat mielestäni erinomaisia! Kuvista jotenkin vielä välittyy jazz-henkisyys!

Foorumeilla usein ihmiset tuntuvat jännittävän hirveästi kuviensa esillepanoa, kritiikin saamista yms.. Me suhtaudumme valokuviin ja valokuvaukseen välillä liian kireästi! Valokuvissa jos missä kauneus on katsojan silmissä.. öö.. tai siis kuvaa katsovan katsojan päässä, jos on! Makuasioista voi olla montaa mieltä ja niistä on silti hyvä keskustella.

Tätä lisää ;o)