Kuvaamisen tarkoitus

[artur]

Nyt on okulaarissa jotain sekaisin... sulla tai mulla. Seksi(stisyytt)ä en kuvasta löydä.

Olenkohan mä puutteessa kun mä näen kuvassa tytön joka tuijottaa toisen rintoja ja toinen sivelee tämän poskea kuiskien "Älä pelkää, ei ne pure..."

[raamise]

ei seksi(stisyys) kuvia välttämättä pilaa, mutta ei parannakaan. jostain syystä näissä kuvissa ei oikein välity sanoma, malleja on ohjattu, kuvaa sommiteltu, mutta mitä halutaan välittää? alemmassa kuvassa on ketjua, olkapääotetta ja risti, mutta juttu ei avaudu ainakaan minulle, kertokaa joku (ja vakavissaan, ei mitään muka-vitsikkäitä kommentteja).

[mvuori]

Onko tässä kenties kuvaajalla ollut mukana muitakin mielenkiinnon aiheita kuin vain kuvaaminen?

Miksi ihmeessä kuvaajaa ei saisi kiinnostaa myös kohde? Maailmassa ei ole yhtään harrastajakuvaajaa, jota kiinnostaisi pelkästään kuvaaminen sinänsä. Miksi et syytä pikkulintujen kuvaajaa siitä, että hän on selvästi kiinnostunut luonnosta ja eläimistä ja eläinten välisestä vuorovaikutuksesta?

[MattiH]

Jos pidän jostain ihmisestä, niin ottamani kuvat tästä ihmisestä jostain kumman syystä yleensä onnistuvat. Sama sitten toisin päin. Kyllä kuvaajalla pitää olla jokin suhde tai mielenkiinto kuvattavaan kohteeseen. Ja kyllä tämä suhde niistä kuvista aina paljastuukin.

Kuvaaminen ei ole mitään mekaanista napin painamista, mitä enemmän kuvattavasta kohteesta (vaikkapa rakennus, kaupunki, tori tms.) tietää, sitä parempia ja monipuolisempia kuvia siitä saa.

[Annukka]

No enpä ole nähnyt tällä forumilla yhdenkään naispuolisen kuvaajan otosta, jossa kaksi teini-ikäistä vähäpukeista poikaa halailisi toisiaan merkitsevin katsein.

???

Annukka

[saNppa]

No enpä ole nähnyt tällä forumilla yhdenkään naispuolisen kuvaajan otosta, jossa kaksi teini-ikäistä vähäpukeista poikaa halailisi toisiaan merkitsevin katsein.

Muutama ajatus lainauksesta: Kuinka paljon nuoret pojat halailevat tosiaan verrattuna tyttöihin? Kumpaa yhteiskuntamme on enemmän *sensuroitu*- vai lesbofobinen?

[Tinttara]

Lue pari kirjaa, kuvaa niitä kuvia ja lähetä VK-nettiin arvosteltavaksi.

Olen lukenut kaiken mitä olen käsiini saanut ja koittanut oppiakin lukemastani. Kuviakin olen jopa ottanut ;) Ongelma vaan on siinä, että koen olevani sen verran aloittelija (ja itsekritiikkini määrän huomioon ottaen koen itseni aloittelijaksi vielä 10 vuoden päästäkin) etten ilkeä kuviani kaiken kansan töllisteltäväksi laittaa. Tällä palstallakin ihmetellään vähän väliä itsekritiikin puutetta ja niin teen joskus itsekin. Olisi kiva jos olisi joku tuttu ihminen, jolta voisi saada asiantuntevaa ja objektiivista palautetta, mutta näin ei siis ole :(

[tareone]

Lue pari kirjaa, kuvaa niitä kuvia ja lähetä VK-nettiin arvosteltavaksi.

Olen lukenut kaiken mitä olen käsiini saanut ja koittanut oppiakin lukemastani. Kuviakin olen jopa ottanut ;) Ongelma vaan on siinä, että koen olevani sen verran aloittelija (ja itsekritiikkini määrän huomioon ottaen koen itseni aloittelijaksi vielä 10 vuoden päästäkin) etten ilkeä kuviani kaiken kansan töllisteltäväksi laittaa. Tällä palstallakin ihmetellään vähän väliä itsekritiikin puutetta ja niin teen joskus itsekin. Olisi kiva jos olisi joku tuttu ihminen, jolta voisi saada asiantuntevaa ja objektiivista palautetta, mutta näin ei siis ole :(

Kerran se vain kirpaisee ja se kirpaisu voi olla hyvinkin opettava. Minä olen röyhkeästi käyttänyt nettipalstoja hyväksi saadakseni palautetta kuvista. Palautetta (kaikki palaute on hyvää) on saatu ja opiksi otettu, toivottavasti kehitystäkin on tapahtunut.

Tutut ihmiset harvoin antavat objektiivista palautetta. Eri asia on tietysti, jos haluat kuulla kuvistasi vain positiivista palautetta, silloin et ole valmis kehittymään ja kuvat kannattaa pitää omissa kotialbumeissa ja keskittyä vaikka välinerunkkaukseen, mikä on ihan hyvä harrastus sekin.

[raamise]

Olen lukenut kaiken mitä olen käsiini saanut ja koittanut oppiakin lukemastani. Kuviakin olen jopa ottanut ;) Ongelma vaan on siinä, että koen olevani sen verran aloittelija (ja itsekritiikkini määrän huomioon ottaen koen itseni aloittelijaksi vielä 10 vuoden päästäkin) etten ilkeä kuviani kaiken kansan töllisteltäväksi laittaa. Tällä palstallakin ihmetellään vähän väliä itsekritiikin puutetta ja niin teen joskus itsekin. Olisi kiva jos olisi joku tuttu ihminen, jolta voisi saada asiantuntevaa ja objektiivista palautetta, mutta näin ei siis ole :(

keskustelu poukkoilee, mutta toivottavasti ei haittaa ketään.

kuvien arvostelu, on sitten tuttu tai ei, on taitolaji. pitää osata katsoa, eritellä, arvoida ja pukea sanoiksi.

jos kuvaajilla on itsekritiikki joskus haussa, on arvostelutkin usein vähän vaatimattomia. mutta on täällä helmiä mielipiteissä ja kannattaa laittaa kuvia esiin. suosittelisin aloitusta yksillä kuvialla, joista itsellään on mielipiteitä, isot galleriat puuduttaa kaikki ja määrä ei korvaa laatua.

[juha_m]

ei seksi(stisyys) kuvia välttämättä pilaa, mutta ei parannakaan. jostain syystä näissä kuvissa ei oikein välity sanoma, malleja on ohjattu, kuvaa sommiteltu, mutta mitä halutaan välittää? alemmassa kuvassa on ketjua, olkapääotetta ja risti, mutta juttu ei avaudu ainakaan minulle, kertokaa joku (ja vakavissaan, ei mitään muka-vitsikkäitä kommentteja).

Nyt yritetään arvioidan noita kuvia liian ankaralla kädellä. Ei noita ole tarkoitus verratakkaan mihinkään kansainväliseen huipputasoon joka kolahtaa ja sanomaa löytyy. Kuvat ovat erinomaista harrastelijatasoa. Mihinkään laatulehteen noita ei voi vielä pistääkään mutta kysymys onkin enemmän malleista. Heidän osuutensa tuossa kuvien hyvyydessä on tärkeämpi kuin kuvaajan. Eli ei amatöörimalleilta voi vaatia ammattitasoa. Ja jostainhan se on aloitettava tai sitten vaan voi harjoitella ja pitää hauskaa mikä on hieno homma.

[IlkkaS.]

Mikä on teidän kuvaamisenne tarkoitus? Helppo kysymys, vähän niin kuin elämän tarkoituskin;)

Kuvaan harrastukseksi tällä hetkellä, Luojan kiitos… Vaikkakin keikkaa näkyy pukkaavan sopivan löysään tahtiin.

Muistaakseni ’Uosukaiska’ opetusministeriaikanaan loihe lausuman: ”Pakko on paras muusa”. Näinkin, mutta valitettavasti pakko on myrkkyä luovuudelle ja aidolle tekemisen sekä löytämisen ilolle. Minulla pakko - eli päivittäinen pakkokuvaaminen työssäni - johti siihen, että valokuvaamisestani katosi sisältö ja kerronnallinen funktio tyystin. Joskus kymmenisen vuotta sitten tajusin, että kuvaamiseni oli pelkästään toteavaa, referoivaa dokumentointia: olin urautunut jonnekin polttovälille 40-110 mm.

Ahaa-elämyksiä, hetken seisauttamisia, tunnelman tiivistämisiä freimiin… Periaatteessa eli teknisesti osasin sen edelleen, mutta jotenkin tuntui siltä, etten enää kyennyt vangitsemaan kuviini sanomaa, teesiä, argumenttia, tunnetilaa.

Vapaa-ajan kuvaaminen jäi kokonaan. En edes halunnut katsella vanhoja kuviani tai diojani. Ei hyvä, ei todellakaan.

90-luvun lopussa totesin, että on katharsiksen paikka. Kun tilaisuus muotoutui, hylkäsin valokuvaamisen ja kamerat kokonaan. Kolmeen-neljään vuoteen en ottanut kuvia, en katsellut kuvia: en omiani enkä muiden. Jäin odottamaan, että jokin ärsyke synnyttäisi minussa jälleen halun kuvata, kertoa. Halun tallentaa tilanteita, tunnelmia ja hetkiä tavalla, jolla kukaan muu ei niitä tallentaisi eikä jäljempänä edes pystyisi tallentamaan: tilanteethan olisivat jo menneisyyttä.

Palasin juurille. Aloin spontaanisti, tosin osin tarkoitushakuisesti, hakeutua vastaaviin tilanteisiin, jollaisissa 20-25 vuotta sitten olin kulkenut kamera kädessäni, kamera mieleni jatkeena. Nyt elin noita tilanteita läpi ilman kameraa, mutta déjà-vut yllyttivät minut kaivamaan esiin pari-kolmekymmentä vanhoja vuotta vedoksiani. Tajusin vanhoista kuvistani, että ’Jumangega, mähän olen joskus osannut kuvata!’. Näytin siellä-täällä vanhoja kuviani tuttavilleni: ”Miksi sä et kuvaa enää? Sähän otat tosi hienoja kuvia!”.

Samperi, tosiaankin: miksi en alkaisi kuvata uudestaan, kuvata omaksi ilokseni?! Ja tuttavieni iloksi. Ja aloin…

Älä ota kuvaamista liian vakavasti. Koska vakava ei ole kivaa.

[Tinttara]

Kerran se vain kirpaisee ja se kirpaisu voi olla hyvinkin opettava. Minä olen röyhkeästi käyttänyt nettipalstoja hyväksi saadakseni palautetta kuvista. Palautetta (kaikki palaute on hyvää) on saatu ja opiksi otettu, toivottavasti kehitystäkin on tapahtunut.

Tutut ihmiset harvoin antavat objektiivista palautetta. Eri asia on tietysti, jos haluat kuulla kuvistasi vain positiivista palautetta, silloin et ole valmis kehittymään ja kuvat kannattaa pitää omissa kotialbumeissa ja keskittyä vaikka välinerunkkaukseen, mikä on ihan hyvä harrastus sekin.

Sinun ja minun välillä on yksi pirun iso ero: Minä olen täysi aloittelija. Sinun kuvia taas varmaankin kaikki katsovat mielellään. Ja koska itseänikin välillä ihmetyttää, millaisiä räpsyjä jotkut tänne laittavat niin en kai nyt itsekään sellaisia tänne laita. Siksi haluaisin jonkin muun palaute/oppimiskanavan. Ja ei, en halua positiivista palautetta vaan rakentavaa kritiikkiä. Tänne laitan kuviani sitten, kun olen mielestäni (ja ehkä jonkun toisenkin mielestä) sillä tasolla että niitä voi alkaa kaikelle kansalle esitellä.

[Novice]

Ja koska itseänikin välillä ihmetyttää, millaisiä räpsyjä jotkut tänne laittavat niin en kai nyt itsekään sellaisia tänne laita.

Hhhmm. Onko tällä sivustolla kenties joku tasokriteerio siitä kuinka laadukas, luova tai taiteellisesti merkittävä kuvan täytyy olla, että sen voi tänne laittaa? Tietääkseni ei, mutta korjatkaa ihmeessä jos on (?).
Henkilökohtaisesti pidän kaikentyyppisten kuvien katselusta ja tosiasia lienee, että tälläkin palstalla liikkuu paljon tavallisia ihmisiä joilla on tavallisia(pokkari) kameroita ja jotka ottavat tavallisia (=räpsy) kuvia. (luen itsenikin tähän sakkiin) Ja minusta on pelkästään hienoa, jos heillekin annetaan mahdollisuus näyttää näitä kuvia muille ja saada kommentteja. Tietenkin helpottaa, jos kuvien esillepanija ilmoittaa millaista palautetta haluaa saada.

t: tavallisten ihmisten ja halpojen kameroiden puolesta! :) Noviisi

[mattioksa]

Rupesimpahan itsekin funtsimaan tätä asiaa. Itse vieroksun sanaa "digikuvaus", koska mielestäni digikamera on filmikameran tavoin työkalu, jota ihminen käyttää itsensä ilmaisuun/hetken sieppaamiseen/milloin mihinkin. Huonolla kameralla voi saada todella hirveitä kuvia, se on totuus! Totta on myös se, että huonolla kameralla otetaan hirveästi hyviä kuvia. Edelleen, kalliilla ja hienolla kameralla saa melkein helpommin huonoja kuvia kuin halvalla kameralla.

Kysymys on vähän siitä että kumpi vie ja kumpi vikisee. Ihanteellinen tilanne on silloin, kun kuvaaja tulee hyvin toimeen kameransa kanssa, oli se sitten minkälainen tahansa.

Mutta valokuvaamisesta yleensä. Itse omaan erittäin huonon näön ja vahvat silmälasit. Valokuvaaminen on kuitenkin minulle erittäin rakas harrastus. Etsimen näen lasit päässä suht´ hyvin ja loppu onkin kiinni omasta mielikuvituksestani. Se mitä tulee omien "räpsyjen" julkaisuun.. joku tuossa mainitsi siitä että ei kehtaa omia kuviaan laittaa omia kuviaan jakoon. Mikä nottei?

Kysymys on lähinnä siitä, että nykyään tämä laji alkaa mennä tuonne välineurheilun puolelle, tai sen käsityksen näiltä foorumeilta ainakin saa. Ihmiset kyllä tuntuvat tietävän valokuvauksesta kaiken ja vähän enemmänkin, niitä kuvia vaan ei näe mistään. Kyllähän tietoa saa, nykyään ihan miten vaan. Mutta tiedolla ei tee mitään jos sitä ei opettele käyttämään.

Minä olen harrastanut valokuvausta vasta n. vuoden, mutta olen silti tyytyväinen muutamiin kuviini. Ensiksikin, valokuvat näyttävät erilaisilta erilaisten ihmisten silmin ja nykyään tietenkin erilaisten näyttöjen piirtäminä. Toiseksikin, vaikka en olisi saanutkaan vielä aivan niin hyviä kuvia kuin olisin halunnut, niin olen kehittynyt. Mitä järkeä tässä touhussa olisi jos saisin yhden vuoden harjoittelun tuloksena yhtä hienoja kuvia kuin esim. Jussi Aalto, joka on valokuvannut koko ikänsä..? Ei mitään!

Ja kritiikki, se on tärkeää, mutta sitä pitää osata lukea rivien välistä. Kehuja kuuntelee aina mielellään, mutta niistä ei saa muuta kun hyvän mielen sen hetkiseen tulokseen. Asiallinen rakentava palaute taas motivoi kokeilemaan uusia juttuja ja kokeilemaan myös vanhoja juttuja uudella tavalla.

Normaalisti ihminen, varsinkin sellainen jolla on huono itsetunto ottaa tosissaan vain negatiivisen palautteen, eli sellaisen, joka ei ole kehumista eikä rakentavaa palautetta, vaan haukkumista. Miksi näin? Minä kirjoitan omalla nimelläni ja varmuuden vuoksi laitan alle linkin kotisivuilleni ja suoran linkin kuvagalleriaani.

Kotisivut: http://mattioksa.com

Taidepläjäykset: http://www.mattioksa.com/kuvat/taideplajaykset.htm

Sivuillani on myös ihan tavallisia "räpsyjä", eli sitä perhealbumi-settiä.. ja niin, saa kommentoida, kritisoida ja toki myös haukkua :) Haukkuminen on psykologinen selviytymiskeino, kuten yltiöpäinen kehuminenkin ;)

[Pforsgar]

Kysymys on lähinnä siitä, että nykyään tämä laji alkaa mennä tuonne välineurheilun puolelle, tai sen käsityksen näiltä foorumeilta ainakin saa. Ihmiset kyllä tuntuvat tietävän valokuvauksesta kaiken ja vähän enemmänkin, niitä kuvia vaan ei näe mistään. Kyllähän tietoa saa, nykyään ihan miten vaan. Mutta tiedolla ei tee mitään jos sitä ei opettele käyttämään.

Olet Matti aivan oikeasssa. Porukka käyttää aikaa aivan vääriin asioihin. Valokuvausta oppii valokuvaamalla ei keskustelemalla välineistä.

[mattioksa]

Vielä vähän vuodatusta/pohdintaa..

TV:ssä tuli muutama vuosi sitten dokumentti taikurin ammatista. Siinä eräs taikuri kertoi siitä, kuinka taikatempun pitää nykyään näyttää aina vaan ihmeellisemmältä varsinkin televisiossa, koska nykytekniikalla kansa hukutetaan mitä hienoimpiin efekteihin ja muuhun mössöön. Livenä nähtynä hyvä taikuri voi puolestaan olla ikimuistoinen kokemus. Miten tämä liittyy valokuvaukseen?

Mielestäni tilanne tällä saralla on aikalailla sama. Digikamera ja tietokoneet ovat saaneet aikaan sen, että myös valokuvan pitää näyttää aina vain ihmeellisemmältä, varsinkin näytöllä. Kun digikuvat tulevat kehityksestä, ne yleensä näyttävät entistä hienommilta myös muiden ihmisten mielestä. Loppuviimeksi valokuva on sellainen konkreettinen ja ainutlaatuinen yksilö paperilla ja se on hienoa!

Mutta nykytekniikkaa voisi hyödyntää paljon tehokkaammin kuin nykyään tunnutaan hyödynnettävän. Mitä tulee tuohon "välineurheiluun" ja kameravälineistä keskusteluun; Onhan se verratonta, että on tällainen internet jossa minäkin, aivan kuten sinäkin nyt pohdiskelet valokuvausta. Mutta milloin olet viimeksi viettänyt aikaa kameran kanssa? Ehkä tänään, jopa monta tuntia? Tai sitten olet asettanut tavoitteesi jo niin korkealle, että olet samalla tuhonnut motivaatiosi sen varsinaisen valokuvauksen suhteen.

Prosentuaalisesti hyvin harvoilla näyttää olevan linkkejä kuvagallerioihinsa allekirjoituksissaan, vaikka tosin heitäkin on paljon. Minä kuulun myös näihin, joilla ei ole kotisivun linkkiä allekirjoituksessaan vaikka kotisivut onkin ja vaikka juuri äsken kehoitin kaikkia laittamaan sivunsa näkyviin.

Taidankin heti kohta laittaa oman kotisivuni linkin allekirjoitukseeni, vaikka en ammattikuvaaja olekaan. No niin.. nyt olen asiani sanonut taas vähäksi aikaa. Mutta vielä kerran, ottakaa ihmiset reilusti se kamera sieltä jostain, oli se sitten minkälainen tahansa ja menkää ottamaan kuvia sillä! Varsinkin nyt kun filmiinkään ei kulu rahaa.

[IlkkaS.]

Joka jannulle kinofilmikoon kompaktikamera 35, 40 tai 50 mm optiikalla käteen, niin johan alkavat valokuvauksen perusasiat avautua... Joutuu jopa miettimään, "miten tämän rahanarvoisen filmin ja freimin käytän". Joutuu jopa huomiomaan vallitsevan valaistuksen, sommittelemaan ja rajaamaan kuvan valmiiksi jo kuvaustilanteessa!

Kamala koettelemus olisi moinen... Ja silti syntyisi parempia valokuvia kuin nelinumeroisen digivermeen voimin.

Niin... Mikä on valokuvan funktio...? Kertoa, luoda jotain vai...?

Jos ei tunne historiaa, on vaikea ymmärtää nykyisyyttä ja valmistautua tulevaan. Tulevaisuutta emme kuitenkaan pysty ennustamaan.

-ile-

[mattioksa]

Kirjassa nimeltä Suuri Valokuvauskirja (John Hedgecoe) on aika hyvin selitetty valokuvauksen historia.. sen luettuani minusta tuli taas jotenkin nöyrempi valokuvausta kohtaan.

Vaikka kuvaan digillä, pyrin silti rajaamaan kuvan jo kuvausvaiheessa, säätämään valkotasapainot yms, jotta photoshopissa ei tarvitsisi kuvaa käsitellä niin paljoa. Tosin, kuvankäsittely kuuluu myös tämän päivän valokuvaukseen.

Vaikka periaatteessahan digikameralla kuvaaminen on ilmaista sen jälkeen kun on sijoittanut tietokoneeseen ja kameraan sekä kaikkeen muuhun tilpehööriin, mutta ei sen digikamerankaan suljin ole ikuinen. Kyllä muutama harkittu valotus samasta aiheesta riittää, ellei sitten yritä tuurilla tai muuten vaan summamutikassa yritä silmät kiinni sinne päin räpsiä ja saada vielä jotakin aikaiseksi.

Hui.. nyt on kiire, jatkan myöhemmin :)

[IlkkaS.]

Kirjassa nimeltä Suuri Valokuvauskirja (John Hedgecoe) on aika hyvin selitetty valokuvauksen historia.. sen luettuani minusta tuli taas jotenkin nöyrempi valokuvausta kohtaan.

Jos en nyt ihan väärin muista (mistä väärin muistamisestani alkanee kertyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näyttöjä:), niin tuo nimenomainen kirja oli 'raamattuni' joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Maksoi vain siihen aikaan niin juuttaasti, ettei koulupojalla ollut varaa ostaa omaksi, vaan piti lainata jatkuvasti uudestaan paikallisesta kirjastosta.

Herrajjestas... Nythän muistin, että mulle tuli 70- ja 80-luvuilla jokin fotoalan jenkkilehtikin... Popular Photography...?

Kyl miu pää o jo iha laho :(

-ile-

[mattioksa]

Ilkka; Saatat muistaa aivan oikein ;)
Sain nimittäin kirjan isältäni, jolle tuo kyseinen kirja oli aikamoinen perusteos juurikin silloin 20 30 vuotta sitten. Kirjan hän oli kyllä jotenkin saanut ostettua itselleen omaksi, mutta kyllä siitä kirjasta huomaa, että sitä on luettukin :D

Hyvä kirja kyllä, ja juuri tuo historiaosuus oli jotenkin niin tyhjentävä, että rupesi arvostamaan tätä nykytekniikkaa ihan uudella tavalla. Lähinnä sitä, miten sitä nyt käytetään ja miten sitä voisi käyttää fiksusti. Ja mihin olemmekaan menossa? Tuleeko joskus aika tai sukupolvi, joka arvostaa meitä digikuvaajia yli kaiken digillä kuvaamisen vaikeuteen vedoten? Tämä nykyään niin "helppo" järjestelmä on todennäköisesti joidenkin mielestä täysin turha ja liian vaikea jo muutaman kymmenen vuoden päästä.

Silloin kysyn ihmisiltä, että mihin he pyrkivät kuvillaan ja kuvaamisella? Tuo kirja, joka on kymmeniä vuosia vanha, on edelleen mielestäni tosi hyvä perusteos, koska fysiikanlait eivät ole muuttuneet. Mutta muuttuvatko ne? Täytyy muistaa, että vaikka juna keksittiin ennen lentokonetta, niin taskulaskin keksittiin ennen kuulakärkikynää. Emmekö näe metsää puilta?