Kannatan vanhan langan ylläpitoa. Voisi olla jännittävää lukea 20 vuoden päästä miten on tekniikka ja konserttikuvaaminen muuttunut 40 vuoden aikana
Kannan oman korteni kekoon kun jonkun verran tullut noita keikkoja kuvattua. Alkuun räiskin sarjatulella aika umpimähkäisesti kaikkea liikkuvaa kortin täyteen. Nykyään vedän sarjatulella vähän harkitummin, mutta edelleen en murehdi jos yksittäisestä esiintyjästä tulee 600-700 kuvaa, joskus jopa enemmän. Sonyn A73 on helpottanut osuman saantia melkoisesti, mutta silti keikoilla valot vaihtelee ja liikettä on paljon, joten mieluummin otan varman päälle tavalla, jolla tiedän saavani osumia kuin murehdin ison kuvamäärän käsittelyä. Jutun juju on opetella valikoimaan editoitavat kuvat (5-10 per bändi max) ja hylätä kaikki muut suosiolla. Sama tekniikka ollut hääkuvien käsittelyssä, jossa päivästä on tullut helposti 2-3k kuvaa kortille.
Kameran asetuksissa olen luottanut myös automatiikkaan usein. Kameran prosessori on huomattavasti nopeampi kuin minä säätämään. Keikasta ja venuesta riippuen suljinaika sopivaksi ja aukko usein aika isolle ja auto-iso päälle. Tarkistuksia välillä ja tarvittaessa säätöä + tai -.
Jos saa kuvata koko keikan, niin alkuun ei kannata / tarvi kuvata mitään, koska valot yleensä paranee loppuakohti. Toki tässäkin on poikkeuksia. Jos saa kuvata vain 3 ekaa biisiä, niin silloinkaan välttämättä ihan heti ei kannata urku auki mennä ekasta nuotista.
Jos joku kaipailee syvempää keskustelua, niin sekin järjestyy, vaikka yv tai muissa formaateissa.