Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Stude alas tullut on.

Huh! Nyt on päräyttävä asetelma!

ja samaan hengenvetoon täytyy vain ihmetellä metsäsuomalaisten suhtautumista metsään ja ympäristöön!

Huomaa, että maailmankuva on todellakin ollut suppea. Mettä ollut kuin no man's landia minne voi ympätä mitä vaan ja luikkia sitte takas peräkammariin.
Vaikka eihän tää koko Euroopan meininkikään ole ollut mitään suurta ymmärtämisen aikaa joskus 60-100 vuotta sitten.

Mut tattista pjm hyvästä ja ajatuksia herättävästä fotosta. Kuva on myös teknisesti laadukkaan oloinen; luonnolliset värit ja terävyyttä löytyy.

Kuvaaja kiittää ja kumartaa.

Parin vuoden aikana tullu tutuiksi kuvaajia useammasta maasta, aihepiiri kaikilla suht sama. On Japanista, Euroopasta ja Ameriikasta tullu nähtyä kuvia joita ei muuten netistä löydä. Kyl ollaan romujen suhteen melko alkuasukkaita täällä Suomessa, hyvin näkee missä autokanta ollut ihan toista luokkaa kuin täällä. Eihän meillä meinaa välillä löytää auton autoa moneen päivään kuvattavaksi, toisin muualla. Entisen Itä-Blokin alueet tietysti nyt on julkisesti tunnettuja romuvarastoja.

Itse asiassa Pori on täynnä romua, mutta harmi kyllä ei niin autoihin keskittynyttä vaikka niitäkin on.

Meillä mökillä (appivanhempien perua), mökin takana metsässä on eräässä kohtaa erittäin pehmeä joustava kohta, aivan kuin trampoliinilla seisoisi.

Sanoin vuosia takaperin appiukolle, onpas erikoinen maastopohjan kohta. Tuo siihen, että siihen on haudattu vanha heteka.
Silmäni levisivät ja kun hieman kyseenalaisten tuollaista toimintaa, hän vastasi siihen: Jälkeen sotien joskus muinoin, ei täällä maalla mitään romuttamoita tai kierrätystä harrastettu, vaan kaikki dumpattiin maahan, jos ei katsottu, että voitiin muuten hyödyntää.

Niin se maailmankuva on joskus ollut erilainen...

Aluettain on isoja eroja määrien ja kalustojen suhteen. Henk.autot tai vaikka raskas kalusto poikkeaa paljon määriltään eri puolella Suomea. Turha pohjoisesta etsiä 200-300 auton paikkaa niiku on etelässä eräs. 50-100 auton mestojakin siellä etelämpänä on. Nyt en puhu bemi-ja mesepoikien piharomuista, ne kierrän kaukaa heti kun nään lippahattupäät lippa niskassa.

Muutekin kalusto sais olla 70-lukuista tai mieluusti viel vanhempaa. Joskus sitten onnistaa ja löytää harvinaisemman auton, viime kesänä löytyi ylläri, meiltä alle 20km päästä, Glas 1204. Vanha sanonta on että jos jotain autoa on valmistettu 2 kpl tai niitä on jäljellä 2 kpl ni toinen on tai on ollut Suomessa. Pitää muutes melko pitkälti paikkansa, täällä on suoranaisia harvinaisuuksia, Suomi on ollut iät ajat autonvalmistajien talvitestimaa. Tänne tuli koemyyntiin yksittäisiä tapauksia useille maahantuojille ja tänne ne tietysti jäivät.

Eteläisessä Ruotsissa on eräs romuttamo joka on Euroopan kuvaajien ja harrastajien Mekka, se on suoranainen kansallisaarre. Meilläkin Suomessa oli muutama vuosi takaperin vielä liki museostatuksen omaava laani jota oli ollut olemassa kolmen sukupolven ajan ja joka ympäristömääräysten takia jouduttiin tyhjentämään. Kuin myös kuuluisa Utin traktoripurkaamomuseo.

Kaikki vinkit kelpaa miulle, yyveenä paras lähettää. Jos joku kuva ni aina parempi. Annan kyllä mail osoitteen tarvittaessa, yyveenä.

Tommosia Habannaaman löytämiä paikkoja on niin paljon maastossa ettei mitään järkeä, ennen kaikki vietiin pois silmistä, osa haudattiin, osa ei. Autojakin on maan alla vaikka millä mitalla. Eihän niissä mitään mutta hulluinta oli kun syksyllä kävelin Kajaanin suunnalla yhtä vanhaa Saappia kuvaamaan kuusikon kautta. Aloin katsella että mitä valkoista mujua on pitkin metsää. Nopeesti selvis että sen vanhan tilan veskin alus oli levitetty pitkin metsää, lannoitteeksi kait. Takas tulin toista reittä etsien mitä tahansa märkää paikkaa jotta kengät sain taatusti puhtaaksi.