jopisalo kirjoitti: ↑Helmi 17, 2021 10 : 57
tervehdys
Kaihileikkauksen jälkeen maailma oli pari viikkoa tuollainen sinivoittoinen, ja edelleen olen sitämieltä että lumi on sinivoittoista, aivot vaan yrittävät väittää sen olevan valkoista. Maisemakuvat justiinsa minun makuun.
Temaman mainitsema de ja vu tai jotain sinnepäin minullekin tuli mieleen ekasta setistä. Sitten yön yli nukuttuani päättelin seuraavaa: miksi pitäisi matkustaa 500km suuntaansa kuvaamaan eri jokivartta ja sen penkalla olevia koivuja? tulisiko siitä jotain lisäarvoa, bensiinikauppiaita lukuunottamatta. -Tuosta voi vieläpä saada mielenkiintoisen sarjan jos vaikka 20 vuottakin tai enemmänkin kuvaa samasta paikasta, näkee puitten kasvun, ja mahdollisesti rantojen sortumista , kukaties muutakin. Jatkamisiin.
Minulla ei ole mitään syytä mennä merta edemmäksi kalaan tai kuvitella, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Varsinkin näin ilmastonmuutoksen aikoina mielestäni jokaisen vastuullisen valokuvaajan tulisi välttää kaikkea turhaa autolla ajamista ja siten hiilidioksidin tupruttamista, jotta tulevaisuudessakin uudet kuvaajasukupolvet saisivat nauttia tällaisista perinteisistä kunnon pakkastalvista, mikä nyt on ollut ja jatkuu edelleen.
Sitä paitsi Joroisvirran Muurinkoski, jossa nämä kuvat on pääosin otettu, soveltuu erinomaisesti monipuoliseen luonnonvalokuvaukseen. Paikalla on komeita maisemia, koskikaroja ja monia muita lintuja. Talvella joella pääsee myös hyvin aitoon talvisodan henkeen, koska alempana joella, Venäjänkoskella käytiin kesällä 1808 merkittävä Suomen sodan taistelu. Kyseisen, vuonna 1809 päättyneen sodan seurauksena Ruotsin vuosisatoja kestänyt valta Suomen alueella päättyi ja Suomi siirtyi sodan seurauksena yli sadan vuoden ajaksi Venäjän valtakunnan alaisuuteen.
KHVantaa kirjoitti: ↑Helmi 17, 2021 10 : 59
Suuret kiitokset Spegelle!
Erityisesti kuvan 4 (setti 2) kuvakulma lämmitti mieltä. Se on niin selkeästi poikkeava ehkä hiukan tavanomaisemmasta yläviistoisesta kulmasta tässä aiheessa. Aivan upeaa jälkeä.
Viestiketjun ensimmäisessä kuvassa (talitintti) hiukan häiritsee pallukka niskassa/selässä. Lieneekö vastavalon aiheuttama flare vai onko kenties se suurin Telluksen lähikaveri? Olipa kumpi vain, niin sen sijoittuminen kuva-alalle ei ole aivan optimaalinen.
HURRRRJASSSSTI KIIIIITOKSIA !!!
Eipä kestä kiittää, vaikka parhaani olen toki yrittänyt, jotta DC.netin kansalaiset saisivat hieman iloa, valoa ja visuaalista nautintoa kaiken tämän, jo kokonaisen vuoden kestäneen koronahysterian keskelle!
Mitä ensimmäiseen nikonistisorsakuvaan tulee, linnun takana oleva pallukka on ns. bokeh-pallukka jostakin kuvan taustalla auringon valosta kiiltävästä lumesta tai jäästä. Ensimmäisen kuvasarjan kolme ensimmäistä kuvaa ovat lähinnä sotaharjoituskuvia ennen tositoimiin siirtymistä, joissa kokeilin, kuinka uusi Tamron 150-600 mm G2-supertelezoomini piirtää ja toimii vaativissa, talvisissa kenttäolosuhteissa.
Julkaisen tämän viikon loppupuolella uuden sarjan luonnonvalokuvia talvivalokuvasotaretkeltäni toiselle joelle/koskelle, jossa olen käynyt edellisen kerran kuvaamassa kymmenen vuotta sitten. Kehoittaisin siis näitä uusia kuvia odotellessa kansaa kärsivällisyyteen ja nauttimaan sekä analysoimaan vielä näitä jo julkaisemiani neljäätoista luonnonvalokuvaa, sillä minun pitää löytää kalenteristani riittävästi aikaa uusien kuvien valintaan ja RAW-kuvien huolelliseen käsittelyyn.
Ennen uusien kuvien julkaisua voimme tässä vaiheessa myös nousta kukin tietokoneidemme ääressä seisomaan ja kohottaa kolminkertaisen eläköön-huudon marsalkka spegen nykyiselle luonnonvalokuvauskalustolle, joka koostuu iki-ihanan, loistavan käyttöergonomian omaavan ja kovassakin pakkasessa luotettavan Nikon D500 peilikameran lisäksi seuraavista huippuobjektiiveista.
Sigma 8-16/4,5-5,6 DC (kinovastaavuus 12-24 mm)
Nikon 16-80/2,8-4 DX VR (24-120 mm)
Nikon 70-200/2,8 VR II (105-300 mm)
Tamron 150-600/5-6,3 VC G2 (225-900 mm)
ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN !!!
:)
