Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

1.9.2014 Elokuu on nyt ohi, joten en jatka tässä ketjussa kritisointia. Nyt joudut laittamaan kuvasi taas ihan omaan ketjuusi ja toivomaan, että kaikki muutkin antaisivat siitä kommenttinsa.

olli R



Toisaalla foorumissa on taas noussut keskustelu siitä, ettei kuvia kritisoida, vaikka sitä erikseen pyydettäisiin. Ajattelin ottaa itselleni urakan ja kokeilla nurinkurista teema-postausta.

Jos laitat tähän ketjuun kuvan, niin koetan antaa siitä kritiikkiä.

Jos laitat ketjuun kuvan, olisi mukava, jos hiukan kertoisit, mitkä olivat tavoitteesi kuvaa ottaessasi. Pystyn tällöin hiukan paremmin kommentoimaan onnistumistasi niissä ja ehkä neuvoa etenemisessä (saatat olla jo kyllä minua edellä).

Voit myös kysyä jostain yksityiskohdasta - vastaan, jos osaan.


Tarjous on voimassa elokuun ajan, kritiikki ei välttämättä tule samana päivänä ja olen täysin subjektiivinen mielipiteissäni (= kyseessä ei ole totuus, vaan minun mielipiteeni). Jos haukun jonkun asian kuvassasi, voit ohittaa sen vain yhtenä mielipiteenä.

Ymmärrän kohtalaisesti kuvan ja kuvaamisen tekniikkaa, tykkään katsoa kuvia, teen osan toimeentulostani kirjoittamalla, olen ollut muutamassa harrastetasoisessa kuva-arvioinnissa arvostelemassa ja uskallan sanoa kuvaa heikoksikin.

Tässä on joitakin malleja, mitä olen aiemmin sanonut. Selaa linkin ketjua eteenpäin, niin löydät esimerkkejä arvostelutyylistäni:

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12723285
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12711862
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12709377
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12708969

Mielipiteitäni voi jonkin verran painottaa se, että itse pidän henkilö- ja katukuvauksesta.

Toivon, että muut kriitikot pysyvät tästä poissa, kommentoijat voinevat tehdä oman rinnakkaisketjun, jossa saa lisäarvostella kuvia tai arvosteluja. Tämän tyyppistä toimintaa voisi jatkaakin, mutta ehkä foorumialustaa pitäisi säätää, jotta kritiikkipuolen saisi pidettyä luettavassa kunnossa. Katsotaan, miten tämä toimii kuukauden verran.

Seuraavassa kahdessa postauksessa on mallisuoritus:

Katukuvaan kohtalaisen paljon. Kuva on otettu Helsingissä Etelärannassa. Tavoitteena on ollut rinnastaa patsas ja ohikulkija. Kuvan ottaminen on ollut jo usealla kerralla tavoittena ja tämä on tähänastisista paras. Joskus kun saisi samassa asennossa olevan lenkkelijän patsaan kanssa rinnakkain.

(olli R:n patsaskuva 3.8.)

Kuvan tavoite on haastava. Vaikka Kaivopuistoa kiertää paljon lenkkelijöitä, on paikassa rauhaton tausta. Tässä kuvassa on jo onnistuttu varsin hyvin naisten ulkonäön osuessa varsin mallikkaasti yhteen. Uskoisin kaikkien katsojien löytävän kuvan idean. Hyvä katukuvauksen kohde.

Sommittelua pitäisi parantaa. Tausta on rauhaton, ehkä pitäisi kokeilla kuvata lähempää, alempaa, laajakulmalla ja hakea kuvaussuuntaa, jossa mallit saisi lähemmäksi toisiaan ja laivan taustalta pois. Telen käyttö näkyy taustan mittasuhteissa. Jälkikäsittelyssä voisi harkita kontrastin lisäämistä tavoitteen korostamiseksi, mutta kävelijän tumma asu kyllä vaikeuttaa tätä.

Kuvaushetkessä olisi voinut yrittää kuvata kävelijää aurinkoisessa kohdassa, jolloin hän olisi erottunut paremmin ja valo olisi vastannut patsaan valoa. Toisaalta hetki on osunut mukavasti henkilöiden symmetrisen kallistuksen osalta.

Projektia kannattaa ehdottomasti jatkaa ja odotella sopivan lenkkeilijän saapumista. Nytkin tavoite on jo varsin hyvin saavutettu.

Kiva kun lupasit kommentoida. Neljä kuvaa neljästä eri paikasta paikasta viime kuukausilta. Mitä mieltä olet näistä?

Valitsin neljä tarkoituksellisesti hieman erilaista kuvaa koska flickrin hittien ja tykkäämisten tms. perusteella on paha sanoa mikä lopulta onnistui. Oma suosikkini on näistä ehkä tuo viimeisin.

(nomad:in katukuvaa 3.8)

Katukuvaa heti vähän enemmänkin. Näissä on kaikissa valotukset kunnossa ja tunnelmaa tukemassa, laajakulmalla tehty läheisyyttä.

1. Itse pidän juuri tällaisista: Liikettä, maisema mukana, ihminen, tarinanjuonteita lähtee heti miettimään. Linjat sommittelussa toimivat , samoin kuin kuvan kahtiajako ja valot kasvoilla.

Koeta mitä itse tykkäisit, jos tämän rajaisi vähän panoraamaksi ottaen alareunan juuri ikkunatarran alapuolelta leikaten. Muuttuisi mielestäni mukavan mysteeriksi.

2. Heti vierastan tuota olkapäätä vasemmalla. Sen kun rajaan pois, löydän hyvän alakulmakuvauksen, kehystyksen läpinäkyvällä sateenvarjolla, tarinan alkuja. Maatuskanuket erottavat tämän monesta muusta samanlaisesta.

Tästä olisi voinut tehdä myös kontaktikuvauksen. Heti perään pyydetty kuvauslupaa ja otettu silmät kohti kameraa. Tuo sateenvarjo toimisi siinäkin.

3. Ehkä tämä kuva säväyttää vähiten näistä neljästä. Siinä on kaikki ihan oikein ja tilannekin ok. Mutta jotenkin eniten lavastetun tuntuinen (vaikka ei välttämättä sitä olekaan). Ehkä hiukan staattinen keskisommitelmallaan.

Keskellä olevat kädet ottavat kuvan haltuunsa sitten kun ne huomaa. Ne ovat tavallaan vastapaino pojan ilmeettömyydelle. Itseäni kiinnostaisi kokeilla tiukkaa pystyrajausta leikaten jopa hiukan ihmisten selästä pois. Taustalla ei tässä ole niin merkitystä.

4. (Itselleni tunnelma välittyy samanlaisena, kun oli Itä-Saksassa pian muurin murtumisen jälkeen, ja kaupungin neuvostohenkiseen keskustaan avautui Benettonin liike. Tässä kuvassa kuitenkin ihmisillä on valmiiksi jo värikkäitä vaatteita ;-)

Pidän tämän kuvan läheisyydestä ja perspektiivistä. Samoin yksityiskohtien runsaudesta: kolme oranssia läikkää, mallinukke, ilmeet jne. Holvien valot toimivat.

Ensimmäisenä ajatuksena oli, että holvit olisi voinut rajata symmetrisiksi, mutta parin silmäilyn jälkeen luulen, että tämä toimii näin. Ehkä olisin kuvannut myös symmetrisen version ja katsonut miten se olisi ollut kontrastissa ihmisjoukon sekavuuden kansssa.

Mielestäni hyvä esimerkki laajakulmakuvasta, josta ei pidä poistaa vinjetointia, jollei jopa ole hieman lisättykin jälkikäsittelyssä. Kehystää hyvin noita keltaisia valoja.

Ei mikään maailmaa heilauttava kuva, mutta pitää ainakin omaa katsettani kiinni ihan hyvin.


Ensimmäinen kuva on minun suosikkini, mutta kaikista näkee, että katukuvaus on hanskassa. Hyvä saldo muutamassa kuukaudessa.

(Tuo 650px kuvanleveysmaksimi olisi sikäli mukava säilyttää, että teksti menee näin leveänä aika vaikealukuiseksi)

Kiitos kommenteista ja sori leveydestä. Tiedän rajoituksen, mutta noin 1000 pisteen koko näyttää tänne kuitenkin vakiintuneen...

Ykköskuvassa on tosiaankin kiusallinen se tarra siellä ikkunan ylälaidassa. Sen voisi rajata pois, mutta jostain syystä pidin kuvassa tasan alkuperäisen rajauksen. Täytyy tuumia asiaa uudelleen.

Toisaalta noin yleisesti katukuvaus on siitä hankalaa kun ei niitä liian täydelliseksikään viitsi viilata. Kuva ehkä paranee, mutta menee samalla lavastetun tuntuiseksi. Tällä välillä pitää tasapainoilla. Ja riippunee itse kunkin tyylivalinnoista mihin kallistuu.

Katukuvassa suuri voitto on jo sekin jos kuvan voi ottaa siten, että ihminen selkeästi tietää tulleensa kuvatuksi ja näin tavallaan antaa kuvausluvan. kakkoskuvan räppäsin ihan ohiu kävellessäni, mutta yleisesti ottaen en tykkää salakuvauksesta. Mutta ei sitä kehtaa joka toiselta vastaantulijalta kuvauslupaa ja poseerausta pyytää. Katupotretteja olen ottanut vain muutamia.

Kolmoskuva oli hauska kun poika sanoi tytölle, että "nyt meitä kuvataan", mutta tyttö ei ollut millänsäkään. Neloskuvan asetelmasta taas räppäsin siltä seisomalta ainakin 7-8 ruutua eivät nuo naiset suuremmin häiriityneet. Valitsin kuvista tämän jossa katsekontakti oli parhaimmillaan.

Niin juu, neloskuva ei ole Itä-Euroopasta vaan on otettu pari viikkoa sitten Melbournessa :-)

triidille 5/5.

Pakkohan näin hauskaa mahdollisuutta on heti kokeilla. Ei ole katukuvaa, mutta aidon tilanteen dokumentti kuitenkin. Tavoite oli varmaankin saada itseä pitkälläkin tähtäimellä miellyttävä dokumenttikuva. Olen kuvannut vähän vastaavia aiemminkin samassa paikassa, kun saman tanssikoulun esityksiä tuolla vuosittan kuvaan, joten yksi tavoite oli tietysti saada parempi kuin edelliset tän tyyliset kuvat.

Laitan nyt samalla leveydellä kun tämä palsta jo leveni. :-)

(Rockfordin tytöt kaiteella 3.8.)

Vaakalinjat: Ikkunat, kaappien ovet, kaide, katonraja, valot. Sivulla nuo pystytolpat ja katossa kuin nuoli pääkohteeseen. Silmä kulkee vaaleudessa ja törmää aina yhtä ilahduttaviin tyttöihin. Ja tytöissä on sivusta tulevat muotokuvavalot korkoineen. Voisin katsoa isona printtinä, niin saisin samalla sekä luontevan ihmiskuvan, että geometrisen sommitelman. Mustavalkoisuuskin tekee tästä iättömän. Tämä on nähty ja vangittu hyvin.

Harmonian rikkoo tietty alareunan ovet, mutt niitä ei tietty tästä tilanteesta saa pois. Siniaalto pitää olla kuvassa. On oikeastaan vähän "katukuvamaista" huumoria tuo "kuvanveisto" tässä kuvassa ;-)

En löydä kyllä oikein mitään heikkouksia tästä. Ei ole enää pelkkä dokumenttikuva tai katukuva: seinälle, näyttelyyn, kirjaan. Vaikea tämmöisestä muuta ohjata kuin, että lisää samantasoisia. G+-galleriastasi löytyisi tällaisia ihmisen ja ison ympäristön yhdistäviä jo useita (ranta-gallerioissa, Tokiossa yms). Jos ne ovat itseäsi kiinnostavia, niin kokoa yhteen ja tee lisää. Näistä saisi kiinnostavan, erottuvan portfolion.


(Ihan liian hyviä kuvia tähän asti, kohta kukaan ei uskalla laittaa peruskuvaansa esille. )

Viikonloppuna tuli työhommaksi ottaa dokumentaarisia kuvia hääjuhlasta ja siinä samassa myös pikaisesti kuvat itse hääparista. Kuvasin ensimmäistä kertaa hääjuhlaa ja jopa toista kertaa parikuvia, ja siihen nähden onnistuin mielestäni ihan hyvin. Mitä mieltä olet?

Kaustisen kansanmusiikkifestareilta.

(Dailunch:n hääkuvat 4.8.)

Sinulla on perinteinen ongelma. Morsiamella vaalea asu, sulhasella tummaa (tennareita myöten ;-), luonnonvalo, ei lisävaloa (ilmeisesti). Ongelma näkyy nyt 1-kuvan sulhasen asussa, josta tulee varsin muodoton, ja kakkosessa kasvojen valossa. Kolmonen osuu ehkä lähimmäksi. Sinänsä käyttämäsi luonnonvalo on mukavan pehmeää, etkä ole saanut malleihin mitään teräviä auringonlaikkuja. Raw-käsittelyllä voisi noita parantaa ja samalla hakea aavistuksen lämpimämpiä sävyjäkin.

Päivänvarjo on hyvä homma. Se toimii taustan irroittajana ja valon tasaajana. Sen kanssa voisi uskaltautua jopa suoraan aurinkoon.

Ensimmäisen kuvan fiilis on aika mukava, mutta muista vähän puuttuu sellainen rakkaus. Minusta kädenpuristaminen ei riitä. Ensimmäisessäkin olisi voinut sulhasta ohjata enemmän lähemmäs ja suoraa kättä johonkin oikeampaan paikkaan (ainakin morsiammen kyljelle). Nyt asento on aavistuksen ryhditön ja tosiaan tuo mustan tukkiminen luo vaikutelman aika erikoisesta vartalon muodosta. Morsian taas on juuri niin kuin pitääkin. Leikattu ruohikko ei ole ihan romattisimpia.

Kakkonen on jäykkä. Jos paria ei uskalla komentaa ja on kiire, niin tämmöisiä tulee. Katso olkapäiden asentoa, jossa nyt kallistus ikään kuin poispäin toisista, vaikka kädet ovatkin yhdessä. Tästä tietty olisi voinut tehdä vähän sellaisen retron, jossa pariskunta on jämäkästi asennossa, mutta silloinkin miehen ryhtiä ylös ja käsittelyksi sitten mustavalkoista tai toonattua.

Kuvauskorkeus voisi olla aavistuksen alempana, tämä tasapainottaisi vaikutelmaa ja vähentäisi laituria taustana. Pari olisi voinut olla myös lähempänä laiturin päätä, se vesi toimisi ihan mukavana taustana.

Kolmas on jo luontevampi. Ympäristö toimii, toisiinsa katsominen toimii (joskin vähän on kaverifiilistä), kävely rentouttaa. Polku toimii mukavana metaforana yhteiselle tielle. Syväterävyys on sopiva aavistuksen rauhattomaan taustaan. Tässä on jo sitä lämpöäkin väreissä

Uskoisin, että useampikin naiskriitikko mainitsisi vinossa olevan solmionsolmun. Minä en tuollaisista aina ymmärrä.


Kolmoskuvan onnistumisesta tavallaan näkee miksi näissä voisi olla lisävaloa salamalla. Tai vaikka vaaleankultainen heijastin. Tällöin tummaankin asuun saisi lisää valoa ja taustan voisi jättää tummemmaksi (esim 2.kuvassa laituria). 2.kuvassa on nyt kasvoilla sekä hyvin vaaleaa, että muutama ikävän tummaksi jäävä kohta nenänpielessä.

Luulen kuitenkin, että hääpari löytää näistä mieleisensä. Kysymys on kuitenkin enemmän parin omien tunteiden saamisesta kuvaan kuin valaisun täydellisestä onnistumisesta. Kolmas kuva ehdoton suosikkini.

(paulas:n kansanmusiikkia 4.8.)

No nyt tuo tavoite auttaisi.

Ruotsin lippu on vinkeä yksityiskohta ja se aukeaa lisää kun tuolta löytää nuo Norjan ja Tanskan liput. Matkalaukku tähän lisää ja kuvalla alkaa olla tarinaa. Laukkua olisi voinut olla tällöin enemmänkin kuvassa.

Jos tämän alla taas olisi kuvateksti: "Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oli yleisöä kylmästä säästä huolimatta", niin kuvatoimittaja olisi kyllä hakoteillä. Harppu varsinkaan ei näytä kansanmusiikilta, ja vapaamuotoiset asusteet ynnä ruotsinlippu vain hämmentäisivät.

Luultavasti itse väljentäisin kuvaa laajemmalla polttovälillä. Laukku tosiaan kiinostaisi; jos kerran lavan takaa kuvataan, niin lavarakenteen näkyminen ei haittaisi; yleisön määrä jää nyt vähän arvailuksi, kun tele sitä suurentaa muutenkin; ja nyt kuva on aika tiivis yksityiskohdiltaan.

Kontrastit jäävät vähän sumuisiksi, toki varmaan kuvaussuunnan valaisun syytä (tai varjoja avattu kuvankäsittelyssä). Tosin, tuo lippu erottuu nyt hyvin, joten taas jos se on juttu, niin kontrastittomuus ei haittaa.

Oikein valittu yläkulma kuvaussuuntana.

Tavoitteena oli saada taltioitua artistille tunnelmaa kiteytettynä yhteen hetkeen.

Tehtäiskö tähän ketjuun vielä kisa, kuka pystyy postaamaan isoimman kuvan. Mä olen aika vahvoilla 36-megapikkelssisen kanssa.

Näitä on niin ilo lukea padillä... Sinänsä asiallinen ja hyödyllinen ketju.

Suuret kiitokset hyvistä kommenteista. Kun lukee kommenttejasi ja katsoo kuvia puolueettomin silmin, olen täysin samaa mieltä. Pienillä jutuilla näistä olisi saanut toimivampia. Näillä vinkeillä saan taatusti seuraavalla kerralla parempia kuvia :) Mallinohjauksessa minulla onkin rutkasti parannettavaa, mutta jospa sekin paranee kokemuksen kautta.

Kolmonen on myös oma suosikkini, tie johdattelee mukavasti ja kävelyn myötä tunnelmakin on rento.

Kiitos olli R rakentavasta palautteesta.

Kuvan tavoitteita voisin kyllä miettiä vähän tarkemmin. Kansanmusiikkijuhlien pääareenalla minulla on usein ongelmaa kontrastien ja valkotasapainon kanssa, kun on eri värisiä valoja. Varjoja joudun välillä availemaan.

(puuhapeten keikkakuvat 4.8.)

Kaikista kuvista heti, että näissä on sekä kamera- että kuvaustekniikka on ollut melko hyvin hanskassa. On maltettu odottaa, että artisti on riittävässä valossa ja taustat on kuitenkin näkyvissä. Ison lavan tunnelma savuineen ja valoineen tulee esille. Teen arvauksen, että kuvausaikana oli päivänvaloa, joka valaisi artistit. Hyvä suoritus, koska ihon sävyt oikein mustalta lavalta ei ole helppo yhdistelmä, ja jos ymmärsin oikein, että et ole tällaista paljoa aiemmin tehnyt.

Mikrofoni on aina tuon keikkakuvan ongelma. Se kuuluu toki olennaisena, ja on laulajalle tarpeen, mutta sieltä voisi hakea sen hiljaisen hetki, jossa keskittyminen on vielä mukana. Kakkoskuvan sivulta kuvaus on toki yksi ratkaisu. Toinen vastaava murhe ovat monitorikaijuttimet. Miksi ne kuvausnosturit on aina varattu videolle?

Kuvasarjana kaipaisin mukaan jonkun kuvan, jossa oltaisiin vielä lähempänä. Kakkonen on jo sinnepäin, mutta tiukka ilme tähän vielä yhdeksi antaisi lisää. Kuvittele vaikka ykkösen tiukka katsekontakti isona tai kolmoskuva niin läheltä, että yleisö heijastuisi aurinkolaseista.

1. kuva on intensiivinen, valot kehystävät katsetta. Keskipaino ei mielestäni tässä haittaa, koska iso lava myös tässä aiheena.

2. Nyrkki on rautaa! Pidän tästä kuvasta, mutta jos olisin ollut kuvaamassa, niin olisi yrittänyt saada myös kuvan, jossa nyrkki on terävä tai nyrkki on keskeisemmässä kohdassa.

3. Keikkafiilis on päällä. Punainen valo on oikeassa kohdassa ja vastaa katseen suuntaan. Voisi toimia leveänä pystykuvanakin, vasen reuna on aavistuksen turhaa.

4. Valoa taivaasta, klassinen, mutta näistä suosikkini. Hyvä enkelivalo. Ilme ja hiukset kasvoilla vetävät totiseksi. Tässä taas mustat reunat eivät ole turhaa. Eniten ehkä häiritsee jalkojen vaaleat suikaleet, tulee ihan syntisiä ajatuksia ;-)

Katsoin nämä kuvat jo tuolta omasta ketjustaankin. Pidin kovasti myös siitä kuvasta missä viimeisen kuvan laulajalla on pyöreät aurinkolasit. Siinä tuo on tuo hakemani keskittyminen ilman mikrofonia.

Luulen, että jos pidit kokemuksesta, niin kannattaa mennä uudestaankin kuvaamaan. Ota tiukkaakin kuvaa ja mahdollisuuksien mukaan myös yleisöä. Parhaimmillaan silloin kun artistin ja yleisön vuorovaikutus näkyy. Näillä kuvilla on jo hyvä esittäytyä uuteen kuvauskeikkaan.

Kiitos paljon kommenteista ja varsinkin siitä että viitsit vilkaista muitakin kuviani. Tuollaisen yhdistävän teeman näkeminen on ainakin mulle usein vaikeaa ja siksi huomiosi oli kiva kuulla. Tanssikuvauksissa kiinnostus on mennyt vuosien kuluessa yhä enemmän esitysten ulkopuoliseen usein dokumentaarisen ihmiskuvauksen puoleen, mutta muussa kuvauksessa ei taas oikein ole ollut vahvaa käsitystä siitä, mitä haluaisin kaikkein eniten tehdä.

Yleensä ajattelen, että tunnistan kyllä vaivatta hyvän kuvan jos sellainen joskus kohdalle osuu, mutta silti usein jää epäilys siitä, että osaako omiin kuviin kuitenkaan suhtautua tarpeeksi objektiivisesti. Ja toisaalta monesti jään miettimään jotain pientä teknistä juttua ja se jää sitten kaivelemaan osin pilaten oman suhtautumisen kuvaan, joka muuten voisikin olla OK.

Moikka vaan. Käytänpä tilaisuuden hyväksi kun tässä pitäisi tyttären nimiäisiin tilailla kiitoskuvat. Eli kuvat olen jo ottanut mutta jälkikäsittelyyn ja kuvien tilaamiseen voi vielä antaa vinkkejä. Ja tietysti jatkoa ajatellen itse kuvaamiseenkiin otetaan ilolla vinkkejä vastaan.

Lähdin hakemaan sellasta studiomeinikiä ja oikeen valosaa ja säihkyvää. Kuvauksien edetessä lykättiinkin sitten neiti koriin pötköttämään josta onnistuneimmat otokset sitten tulikin. Yhden kuvan vielä otin luonnonvalolla kun neiti siellä niin tykkäs pötkötellä eikä toiminnastani häiriintynyt.

En onnistunut kuvia linkittään suoraa tänne näkyviin tuolta dropboxista mutta tässä linkit.

kuva1

kuva2

kuva3