Kritisoin ihmiskuvasi !UUSI!

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Helmi 28, 2015 9 : 39

T-K 27.2.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 95#1184695

Turkistakkinen nainen:

Kuten tässäkin, katukuvaus ei kuvaa katua, vaan ihmistä toimimassa ympäristössä niin, että kuvaajan ja kuvatun välillä ei ole ohjausta. Katukuvaus on siis luontokuvausta, jossa kohteena on ihminen.

Hyvässä katukuvassa on minun mielestäni kolme elementtiä, ihminen, tapahtuma ja valo. Tässä kuvassa valo on erinomainen. Juuri tuo turkiksen reunojen ja leivänmurujen loiste vastavalossa on tässä jopa tapahtumaa edellä.

Rajauksessa voisi ajatella kahdella eri linjalla. Tässä kuvassa tulee syvyyttä tuosta kallion lumipeitteestä kuvan alalaidassa. Lisättynä pilvet ja puiden latvat tulee tähän eräänlaista maisemakuvamaista vaikutelmaa. Silmät liikkuvat läheltä kauas. Kuva vaatii hiukan kokoa, jotta siitä irtoaisi kaikki yksityiskohdat.

Jos taas rajaan tuon vaikka neliöksi, jossa murupussi suunilleen keskellä, kuvasta tulee enemmän toimintakuva. Silmät alkavat liikkua murujen mukana lintuihin, niiden toimintaan ja taas takaisin ihmiseen. Kumpikaan näistä ei ole väärä rajaus, kunhan taas mietti,i mitä kuvalla haluaa kertoa.

Tapahtumaelementti on sitten hiukan vaisumpi, tavallisempi. Ei katukuvan tarvitse olla toki mitään dramaattista, joskin joskus se juuri räjäyttää pankin. Tässä ehkä se tapahtuma on nuo ilmassa leijuvat leivänpalat.

Ihminen on tässä turkissa. Talvi ja ihmisen ikä ovat se esille tuleva yhdistelmä. Kyllä tämä kaikki on hyvä kokonaisuus, keskimääräistä esitettyä katukuvaa parempi.

Heijastus:

Itse pidän kovasti erilaisten heijastusten käytöstä. Niissä saa samaan kuvaan kaksi kuvakulmaa.

Tämä kuva on nätti henkilökuva, siinä on suora katse ja katse poispäin.
(Tässä kohtaa on ihan pakko viitata tähän kuvaan:
http://digifaq.info/otr/portfolio_portr ... -Edit.html)
Luonnonvalo pyöristää ja silottaa hienosti. Tilanne on luonteva, en pystyisi sanomaan onko poseerattu ohjaamalla vai ihan hetken tallennus.

Valokuvaajana tuo verho on hämmentävä. Tuossa täytyy olla ikkuna ja verho sen takana, mutta se näyttää ensin siltä, kuin heijastus tulisi verhon läpi. Syväterävyyden muuttuminen heijastuksen kohdalla tekee tuosta epätodellisen (hyvässä mielessä).

Harmaasävyiseksi muutos tehty rauhallisesti, huomaamattomaksi, kuva näyttää luontevalta, vaikka siinä ei ole värejä. Kontrastia on tarpeeksi. Rajaus on hyvä, kuvassa ei ole mitään liikaa.

Flickr-stream:

Monenlaista tyylikkäästi toteutettua kuvaa. Ne muutamat järjestetyt ihmiskuvaukset antaisivat kyllä uskoa siihen, että kannattaisi jatkaa noiden tekemistä. Luonto- ja maisemakuvissa on osattu käyttää luonnonvaloa hyvin, samoja tekniikoita voi käyttää ihmisiäkin kuvatessa ulkona (tai sisälläkin, jos vallitsevaa valoa on tarpeeksi). Bändin promokuvissa on tuo keinotekoinen vastavalo samanlaista kuin monissa luontokuvissasi - anna mennä vaan lisää ideoiden.

T-K · Viesti Kirjoittaja **T-K** » Maalis 01, 2015 16 : 57

Suuret kiitokset Ollille! Hyvää ja rakentavaa kritiikkiä.

JKyytinen · Viesti Kirjoittaja **JKyytinen** » Maalis 06, 2015 18 : 23

Tämmöinen.
Lisää tuolta

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 07, 2015 10 : 01

JKyytisen palkintojenjako 6.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 89#1185789

Aika erilainen tapahtumakuva. Syväterävyydellä irroittaminen tehdään yleensä korostamaan pääkohdetta, terävä kohde vie paremmin huomiota. Tavoitteena on yleensä erottaa kohdetta taustasta, mutta myös tämän kuvan tyyppinen katseen liikkeen suuntaaminen on toimiva.

Aluksi tosin tuntuu kuin olisi kaksi kuvaa yhdistetty, kun taustaa ei juuri ole ja kohteet ovat hyvin erilaiset. Mutta kuvaan on syntynyt mielenkiintoinen kontrasti kuva-aiheeseen. Syväterävyyden ero korostaa myös ihmisten tunnelman eroa. Muutenkin onnistuttu hyvin pääsemään tuohon hetkeen, jossa ilmeet kuvastavat fiiliksiä. Voisin kyllä kuvan perusteella arvata voittajan ja kakkosen.

Valaistus on vaikea. Näyttäisi vähän siltä, että mustavalkoisuus on ollut käytössä osin myös valon värien ja voimakkaan kontrastin johdosta. Toki taustaan upotaan, mutta minkäs teet. Hien (vai shamppanjan) kiilot näkyy hyvin iholla.

Pienenä huomiona tuo paidan valkoiseen ympyrään osuva mitali. Olisi paljon vaikeampi kohdistaa kuvan tapahtumaa ilman tuota.

Hiukan kaipaan jotain tuonne taustalle. Kuten sanottu, aina ei voi valita, mutta kuvalle se tekisi hyvää. Toinen hankala elementti on tuo irtokäsi keskellä kuvaa.

Katsoin koko kuvasarjan. Hyvä reppari, vauhdikkaita kuvia. Kakkosen tarkennuksen olisin ottanut etummaiseen, kolmosen rajannut väljemmin. Mutta esim. nelosen penkkaan ajo (?) on minun mielestäni tosi hieno.

Flickr:ssä autoja ja luontoa. Flickr on siitä hankala, että sen kuvavirrassa on kaikkea, sekä ihan vaan jollekin välitettyjä tilannekuvia, että sitten harkittuja ja käsiteltyjä kuvia. Nytkin kuvat ovat vähän sekalaisia, mielenkiintoisia oivalluksia ja sitten kaukaa otettuja räpsyjä.

Olen tätä aiemminkin sanonut, mutta kannattaa tehdä jonkinlainen portfolio, jossa ylläpitää itselle mieluisimpia kuvia. Tällöin itsekin näkee, mistä pitää ja osaa, ja lähteä kehittämään itselle sellaista keihäänkärkityyliä. (Tietty voi olla, että tässä tapauksessa Flickr on vain kuvavarasto.)

nomad · Viesti Kirjoittaja **nomad** » Maalis 07, 2015 10 : 45

Mitäs Olli sanot tästä?

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 07, 2015 11 : 56

nomad:n junamatkakuva 7.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 78#1185878

Parasta tässä kuvassa on sen kuvaavuus: pitkä, tylsä junamatka ja maisemakin tasainen. Tässä on sellaista katukuvausmaisuutta, ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, läheltä kuvattuna. Loppujen lopuksi melko pelkistetty kuva, mustaa kehystämässä, maisema hohtaa, mutta ikkunan takana, tavoittamattomissa. Hyvin rajattu. Teknisesti kunnossa.

Ihmiskuvana tämä on tuon sinipaitaisen tytön kuva. Ainakin itse samaistuisin ensin häneen, pitkäveteisyyteen, ehkä tylsiin vieressäistujiin. Muut hahmot ovat kehystä.
Valoa kasvoilla ei ole paljon, mutta juuri sopivasti ilmeen esille tuomiseen muotolevasti (ikkunavalo toimii taas!). Käsillä on luonnollinen toiminta, katseen suunta tasapainoilee ikkunan valon kanssa.

Tässä kuvassa on jotain sellaista, että se toimisi hienosti reportaasissa junamatkassa. Eli sen kanssa voisi esittää pari muuta kuvaa ja kokonaisuus kasvaisi entisestään. Yksinkin toki toimiva, mutta ei sisällä kovin paljoa tarinaa.

Nyt kun sitten kurkkaan flickriin, niin siellähän niitä. Ja kuvankin nimi: "Killing Time" osuu aika lähelle sitä, mitä tuossa yllä kuvasin. Eli on tosiaan saatu kuvaajan ajatus kuvaan ja katsojat tunnistavat sen. Näin pitää juuri olla.

Kuvavirrassa hyvää streettiä eri puolelta maailmaa (Lissabonissa kerjäläisetkin hymyilevät, toisin kuin Suomessa ;-).

puuhapete · Viesti Kirjoittaja **puuhapete** » Maalis 07, 2015 14 : 09

Laitetaas kolme viimeisintä kuvaa...

Tässä hain sellaista hollywood tyylistä valaisua ja mallin ja kameran välistä intensiivistä yhteyttä. Tykkään käyttää lähikuvissa vaakarajausta ja sommitella kohde jompaan kumpaan reunaan. En osaa selittää miksi mutta omaan silmään se näyttää hyvältä.

Näissä kahdessa kuvassa oli tarkoitus tuoda esiin nuoruuteen liittyvää mielenmaisemaa miljööllä ja valaisulla/jälkikäsittelyllä.

nomad · Viesti Kirjoittaja **nomad** » Maalis 07, 2015 14 : 30

Kiitos. Taisin valkata tämän kuvan sen takia kun siinä on kolme ihmistä ja koska se ei ole tyypillisesti katukuva, kuten monet muut kuvani. Ja kuten totesit, sinipaitainen tyttö on tässä aika kiinnostava. En saa päähän ketä klassikkoa tässä imitoin, mutta jotain sellaista on mielessä.

Hassua kun mainitsit reportaasin. Otin nämä kuvat sillä oheistarkoituksella, että jos saisin materiaalin pieneen matkajuttuun. Ehdin sitten jo luopua ajatuksesta, mutta jospa kuitenkin. Saas nähdä...

Etiikkasyistä en muuten juuri kuvaa kerjäläisiä, saati laataa heidän kuviaan nettiin. Tein kuitenkin poikkeuksen Lissabonin kerjäläisen kanssa, ehkäpä hymyn vuoksi. Romaniassa hymyilevät kerjäläiset ovat harvemmassa.

Neon Valo · Viesti Kirjoittaja **Neon Valo** » Maalis 07, 2015 16 : 17

Laitetaas ollille studiokuvaa.
Ajatuksena oli saada Zack Arias tyylistä valkoisen taustan kuvaa jossa heijastus mukana.
Eli siis jotain tämän suuntaista: https://www.google.fi/search?q=zack+ari ... background

täysikokoinen: http://jyre.kuvat.fi/kuvat/Muotokuvaus/ ... /_full.jpg

legotera · Viesti Kirjoittaja **legotera** » Maalis 07, 2015 16 : 41

Pitää se uskaltaa pistää, jos tahtoo muutakin palautetta, kun kaks fb-tykkäystä :P

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 08, 2015 11 : 10

puuhapete:n nuorikuvat 7.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 99#1185899

1. mustataustainen:

Päävalo edestä ylhäältä taitaa olla valaisuna. Ja sitten olisiko takana ylhäällä korkovalo niskaan. Tuo muodostaa mustan taustan kanssa haluamasi elokuvamaisen valon jyrkähköillä varjoilla. Mustavalkoisuuskin tukee asiaa. Naisten kanssa tulee herkästi liikaa ihon pintarakennetta (= ryppyjä) esille, noin korkealta tulevalla valolla ilman täytettä.

Pään asennon kanssa saa olla tarkkana, jotta kasvot saavat sopivasti valoa, ja silmät erottuvat. Nytkin on hyvin lähellä, että silmäluomen varjo ulottuisi mustuaisen yli. Tuo varjo tekee nyt kuitenkin aika kiinteän katseen.

Rajaus on hyvä. Käytät ihan normaalia kolmasosasääntöä, mutta vaakakuvapotretissa se tekee tällaista dynamiikkaa kuvaan. Samaa korostaa tuo pieni kallistus päässä ja olkapäissä.

Pätevä kuva nuoresta miehestä.

2. ja 3. nuoruuden mielenmaisemat.

Nämä kuvat ovat hyvin samantyyliset. Etkä taida olla ensimmäinen, joka käyttää graffiteja taustana nuorisokuvissa.

Arvaisin, että tässä ei ole käytetty eri väristä valaisua, vaan nämä on "split toonattu", vaaleammat osa punertaviksi ja tummemmat sinertäviksi. Ylemmässä selvemmin, alemmassa ehkä rajattu vaikutusta vain osaan kuvaan. Aavistuksen vieroksun tuota ylemmän punertavaa sävyä lähinnä sen takia, että se ei ole luontevat tuossa iholla ja käsissä värit ovat vähän omituiset - siirtymä sävystä toiseen on aika jyrkkä.

Alemmassa kuvassa kasvojen vaaleus alkaa jo litistää ja alempaa tuleva valo altistaa silmät kokonaan esille. Ehkäpä haluttu mielenmaisema on sellainen, mutta minulle tulee kuva arkailusta, pelokkuudesta näin valkoisilla, tasaisilla kasvoilla. Ylemmän kuvan asenne ja pelottomuus on erilainen.

Näissä kuvissa pidän enemmän ylemmän keskipainotteisuudesta. Vaikutelma on laajakulmamainen, hyvin läheltä kuvatun oloinen, vaikka näin ei taida ollakaan. Vinjetointi tuottaa samaa vaikutelmaa. Efekti tuo kuvattua lähemmäksi katsojaa ja saattaisi olla isossa vedoksessa vielä vaikuttavampi. Kädet ja kännykkä toimivat vastapainona katseelle. Taustan kuvion massiivisuus sopii tähän.

Alempi taas on ujompi. Kolmasosa-asettelun sopusuhtaisuus "piilottaa" kuvattua. Kasvot rinnastuvat enemmän oven tekstiin, vähän kuin puhekuplaan. Ylempi on kuvaltaan kolmiulotteisempi, alempi maalausmaisempi ja tätä korostaa hiukan karheammaksi tehty käsittely.

Näissä kuvissa on rohkeutta ja yritystä. Jos esimerkikisi vertaan näitä portfoliosivusi varsin "kaupallisiin" henkilökuviin, niin aivan varmasti näistä kuvista syntyy enemmän reaktioita - sekä positiivisia että negatiivisia.

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 08, 2015 11 : 42

Neon Valo:n studiokuva 7.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 11#1185911

"Zack Arias" on opeteltu, tausta on tasaisen vaalea, ilman lattian heijastusta leijuttaisiin ilmassa. Valot ovat koulumaisen oikein, kasvot valaistuna, iho ei kiillä, pääkohteen elementit samassa tasossa, kasvot eivät täysin kohti, mutta silmät ovat.

Se, mitä tässä voisi sitten parantaa, on vetävyys. Anteeksi vaan, mutta tuoli on paremmin esitetty kuin ihminen. Sen kromin ja nahan kiilto sekä puun väri nousee esille. Henkilöllä taas silmät ovat pimeässä, iho on varjossa väritön ja vaaleita hiuksia olisi mukava irrottaa taustasta vaikka korkovalolla. Valkoinen tausta vaatii aika raikkaita värejä ja valoja erottuakseen.

Mallin asento on hiukan sisäänpäin kupertunut, jolloin myös tuohon keskelle muodostuu paljon varjoja. Ja ehkä alitajuisesti myös tuo sormen "so-so" asento, kämmen päin katsojaa on karkottava, ei houkuttava. Asennossa on myös painoa kyynärpäällä, ei ryhtiä selällä ja niskalla.

Eli teknisesti olet onnistunut tavoitteessasi, mutta ainakin noita ihon varjokohtien sävyjä voisit pyrkiä saamaan vaikkapa noiden Jennin joulutonttukuvien suuntaan: valaisemalla helpommin tai jälkikäsittelyllä vaikeammin.

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 08, 2015 12 : 07

legoteran:n kyseenalaistus 7.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 17#1185917

Aika alasävyinen kuva valoiltaan ja tunnelmaltaan. Olen itse sitä mieltä, että tummasävyinen kuva vaatii sen huippuvalonkin. Jos jättää vain kaikki vaaleat pois, niin silmä korjaa asian vain valon puuttumisena ja kuvasta tulee lähinnä lattea, kun dynamiikka puuttuu. Jos tässä kuvassa säätää levelsit, niin eroa tulee lähinnä henkilön silmien näkymisessä. Sitä voi sitten erikseen miettiä, miten ne haluaa näkyviin. Nyt ihmishahmo ja näkymän yksityiskohdat ovat melko epämääräisiä, enkä näe tälle oikein kuvan viestin kannalta syytä.

Sommittelultaan tämä on tyylikäs. Teksti toimi taas "puhekuplana". Muuri vähän samoin kuin Pink Floydin "wall". Ja toinenkin versio tästä kuvasta (Flicrk:ssä) on kiinnostava. Ja totta kai tekstin idea kuvassa toimi.

Flickr-stream on vielä aika vaihtelevaa. Anna mennä vaan näiden järjestettyjen ja mietittyjen ihmiskuvien kanssa. Ne on hankalia ja tulokset eivät todellakaan aina tyydytä, mutta niiden haasteellisuus opettaa paljon. Etukäteen mietityn kuvan tekeminen parantaa myös tilannekuvia, koska aiemmat mietityt kuvat pysyvät päässä "kirjastona", josta voi ottaa erittäin nopeasti tilanteeseen sopivia sommitteluja.

puuhapete · Viesti Kirjoittaja **puuhapete** » Maalis 08, 2015 12 : 15

Kiitoksia erttäin hyvästä kritiikistä. Tällaista lisää!!

legotera · Viesti Kirjoittaja **legotera** » Maalis 08, 2015 12 : 24

Kiitos palautteesta! Tuon jälkeen olen jo jotain oppinutkin, joskus opin ehkä kuvaamaankin :D

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 08, 2015 18 : 56

Olen matkalla ma 9.3. - to 12.3., joten saattaa kestää muutaman päivän kommentoida, jos sinä aikana laitatte kuvia.

Dailunch · Viesti Kirjoittaja **Dailunch** » Maalis 08, 2015 20 : 23

Kesällä olin Kalevassa kesäduunissa tekemässä esittelyvideota ja ilokseni pääsin myös kuvaamaan toimittajan työskentelyä juttukeikalla. Siinä kun oma materiaali oli jo kasassa ja kulttuuritoimittaja jutusteli taiteilijan kanssa päätin myös itse napsaista kuvan taiteilija Anni Kinnusesta oman portfolioni täytteeksi. Kinnunen on oululainen valokuvataiteilija, jonka tyylinä oli kyseisessä näyttelyssä selfiet. Takana näkyykin myös yksi kyseisen näyttelyn tauluista (Pine Skirt, 2011).

Tarkoituksena ei ollut ottaa lehtikuvaa poseerauksen kera vaan enemmälti rentoa BTS-settiä sillä välin kun toimittaja tekee työtään.

Toisessa kuvassa myöskin kulttuuria, tässä tapauksessa kuva lukioni draamadiplomiesityksestä.

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 09, 2015 10 : 17

Dailunch:n kulttuurikuvat 8.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 38#1186138

Anni Kinnunen:

Klassinen tapa esittää taitelija ja taideteos samassa kuvassa.

Tavallaan kritisoin nyt kahta asiaa. Yleensä on tapana esittää se taideteos myös melko hyvin. Tässä tilanteessa voisi tietty kysyä, että enkös silloin kopioi myös toisen teoksen, mutta kyse on enemmän siitä, että esitetään toisen teos oikein, muuttumattomana. Kuva on "sitaatti", taiteilija ja hänen työtään. Ei tämä mikään tarkka asia ole, ja syvätärävyys valokuvassa on mitä on. Ja hienosti tässäkin mainittu, mikä työ kyseessä, juuri näin.

Toinen on kyllä tuo taitelijan ilme. En laittaisi tätä lehteen, se ei ole kovin mairitteleva kohteelle. Ehkä, jos tuossa olisi näkyvissä se toimittajakin, jolle hän puhuu.

Mutta sitten yleensä kuvana. Tavallaan jos puhuttaisin tapahtumakuvasta (taiteilija näyttelyssä) silloin tuo syväterävyyden käyttö tässä näin on ok. Ja ilmeelläkin voitaisiin kertoa jostain, riippuu tilanteesta. Tai vaikka tämän kuvan seinien vinoudella voisi välittää tietoa tilanteen hektisyydestä. Kysymys ei tosiaan ole kuvan "hyvyydestä", vaan viestistä, mikä sillä halutaan antaa. Monesti katsoja vaan yhdistää kuvan johonkin yhteyteen ja tulkitsee sitä sen mukaan. Miten tämän kuvan tulkitsisi, jos siinä ei olisi ollut mukana tekstiä kuvaustilanteesta?

Teknisesti kuva on kunnossa, mukava luonnonvalomainen fiilis.

Draamadiplomiesitys:

Pidän kovasti tästä. Siinä on "näytelmä": musta tausta, suorat valot. Siinä on fiilistä: ilmeet, asennot, sommittelu vasemmalle. Siinä on jännitteet: lattian vinous, asennot, katseiden suunnat, hiusten liike. Ja teknisesti hyvä näyttämökuva: oikeat värit, yksityiskohtia, hyvä kuvakulma ylempää.

Tästä olisi voinut tehdä "potrettimaisemmankin". Siis lähempää, vähemmän reunoja, ikään olisi kuvaamassa tätä todellisena tilanteena, mielellään myös luontaisemmat valot. Ero on siis: teatteriesitys tai sitten todellinen juttu, johon esityksessä voi samaistua. Molempia käytetään usein teatterikuvissa.

Flickr-streamissa paljon ihmisiä kuvissa tapahtumissa, urheilusta, häistä jne. Kokonaisuutena laadukasta jälkeä. Valonhallinta on hanskassa.

SnaG_ · Viesti Kirjoittaja **SnaG_** » Maalis 10, 2015 17 : 43

Hei.
Itsekkin laitan pari:

Yhdellä käsisalamalla otettu ja varjosta haettu tarinaa.
#1

Shadow will follow us by tuovinent, on Flickr

Toinen vähän vanhempi. Vuodelta 2011
#2

B at bright by tuovinent, on Flickr

olli R · Viesti Kirjoittaja **olli R** » Maalis 13, 2015 13 : 05

Maisemissa taas, ja seuraavien kuvien kimppuun.

SnaG_:n kuvia 10.3.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 22#1186422

Shadow will follow us:

Täytyy myöntää, että kuvan nimen myötä ajatukseni lähtevät hakoteille. En näe tuota lapsen varjoa vaan lapsen varjona. Tummat sävyt, huulet mustana, silmissä vain kiiltävä pieni reikä, päällä viitta ja korkea kaulus - aavistuksen tulee kauhufilmimäinen tunnelma (elokuvan laajakangas). Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei kuitenkaan ole ollut tarkoitus.

Tuossa jo aiemminkin kommentoin siitä, että minun mielestäni ei ole järkevää yrittää luoda tummuutta siten, että koko kuvan tasot on laskettu tummiksi. Aina pitää käyttää koko dynamiikka. Tumman ja vaalean pinnan määrän suhteella sitten tehdään hämärä tai valoisa vaikutelma. Tässäkin kuvassa ainoat huippuvalot ovat silmien valokiillot. Kun silmissä ei ole muita yksityskohtia, pilkut kasvavat silmiin kiinni.

Yhtä suoraa valoa kohtalaisen alhaalta kutsutaan rosvovaloksi. Tässä valo on kohtalaisen suoraan edestä, mutta terävähän se on. Mustavalkokäännössä tummempi punainen on jäänyt melko tummaksi ja huulet ovat nyt melkoisesti lakritsan jäljiltä. Muutenkin jos punaisen kanavan säätö eroaa paljon keltaisesta, niin erilaiset ihon ongelmat erottuvat helposti.

Itse olisin ehkä yrittänyt lisätä sivulta tulevaa täytevaloa vaikka heijastimella, se ei olisi haitannut seinälle tulevaa varjoa. Tästä kuvasta voisi nostaa valoisuutta ja avata varjoja, jolloin silmät tulisivat esiin ja suun sisus hiukan vaalenisi. Seinän varjokin tulisi esille näkyvämmin.

Rajaus on mielenkiintoinen. Sen pieni vasemmalle painottuminen luo efektia siitä, että lapsi olisi etenemässä, mikä sopisi kuvan nimeenkin.

B at bright:

Tässä on nyt sitten tavallaan tehty high-key kuva, jossa juuri se musta silmissä ja kauluksessa nostaa esille niitä muita yksityiskohtia. Koko dynamiikka on käytössä. Kirkas tausta kehystää. Iholla voisi olla asteen verran lisääkin valoa.

Tiukka katse ja pieni silmien siristys pitävät katsojaa hyvin otteessa. Rajaus kasvoihin on tässä juuri toimiva.

Tässä olisi voinut olla aavistuksen pitempikin syväterävyys. Tarkennus on toki kohdallaan, mutta lähinnä hiukset olisivat voineet olla kokonaankin terävät, ehkä myös leuan reuna. Kuvan asenne on "skarppi", niin kuvakin voisi olla. Taustallahan ei ole mitään sumennettavaa.

Flickr:ssä talvimaisemia ja ensimmäisen kuvan mallia lisää. Hiukan kokeilisin noissa mustavalkoisissa saada silmän kuvioita paremmin esille, mustasilmäisyys on aavistuksen vieraannuttavaa. Muuten mukavan raikkaita ulkokuvia.