JL Anttola kirjoitti: ↑Syys 13, 2023 9 : 03
Kiitos Hannu! Mikäs aukko on tuo alimmassa kuvassa näkyvä, ikäänkuin selkäpuolella oleva? Siitäkö se syö, vai hengittää, vai onko päästöaukko?
Paikallinen asiantuntija - Mikkelin Kameraseuran facessa - arveli tälläseksi: Calliteara pudibunda - tai käytti lajin toista latinonimeä eli Dasychira pudibunda. Alkukesän yöperhonen, villakarvajalka suomalaiselta nimeltään, kertoi internetti. Kuvat toukasta näyttivät aika samanlaiselta kuin nuo minunkin ottamat, ainakin maallikon silmiin.
Tuo se näköjään onkin.
Lieneekö vaarallinen? En puuttunut hänen olemiseensa muuten kuin kuvaamalla, mikä ei tuntunut häntä häiritsevän.
Tuo mainittu asiantuntija aikaisemmin oli itse kuvannut jonkun karvaisen toukan, ja kertoi, että sen koskettelua kannattaa välttää; karvat ovatkin piikkejä, mitkä katkeavat ihon sisään ja aiheuttavat pitkäaikaisen ongelman!
Ei se ole muuten vaarallinen, mutta tuollaisia iho-oireita voi tosiaan tulla. Kaikkia pitkäkarvaisia toukkia kannattaa varoa. Minulle tuli joskus laaja ihottuma käsivarsiin, kun siivosin tammikehrääjän toukkahäkkiä ja nojasin pöytään niin että toukista irronneita karvoja jäi käsien alle. Onneksi se ei kestänyt montaa tuntia, mutta ei se mikään kiva kokemus ollut.
Tää osu etupihalla kameran eteen. Ei meijän perhoskirjan perusteella ihan varmaa tunnistusta osattu, mikäpä lie merkiltään? En saanu siipien yläpinnoista kuvaa, kun tykkäs lähteä kokonaan pois.
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 17, 2024 11 : 17
Ei meijän perhoskirjan perusteella ihan varmaa tunnistusta osattu, mikäpä lie merkiltään?
Tumma- tai metsäpapurikko, kuvasta ei näe kokoa joten aika mahdoton sanoa varmasti. Kuvausajan perusteella veikkaan metsäpapurikko (lentoaika touko-kesäkuu), kooltaan isompi tummapapurikko lentelee pääosin heinäkuussa (kesä-heinäkuu). Molemmat ovat yleisiä lajeja.
Pari päivää aikasemmin kävelylenkillä metsätien varrelta kuvasin perhosen - taskussa mukana kulkeneella pikku-epelillä eli Olympus Pen EP-L6 -taskujärkkärillä ja 14-42 millin pannukakkuzuumilla - mikä saman kirjan mukaan oltiin tunnistavinaan just metsäpapurikoksi; liekö sattunu oikein? Tää yksilö näytti siivistään taas nimenomaan yläpuolet, ja suhtautu myönteisesti kuvaukseen. (Jos ois sattunu olemaan millejä mukana optiikassa, ois hyvinkin voinu saaha jonkun kunnollisemman.)
Ens muistelin noita samankokoisiksi, vaan oiskos tää alemman kuvan ollu kuitenkin pikkasen isompi?
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 17, 2024 12 : 40
Pari päivää aikasemmin kävelylenkillä metsätien varrelta kuvasin perhosen - taskussa mukana kulkeneella pikku-epelillä eli Olympus Pen EP-L6 -taskujärkkärillä ja 14-42 millin pannukakkuzuumilla - mikä saman kirjan mukaan oltiin tunnistavinaan just metsäpapurikoksi;
Arvaisin tuon metsäpapurikoksi siiven muodon perusteella. Mutta ei arvaustani kannata liian vakavasti ottaa.
Kiitokset sekä elmarille että hkoskenveelle! Tietämys lisääntyy, pysys vaan muistissa... miullekin perhoskirjasta oli selvinny, että papurikkoja ovat. Toinen Hiehojärventien papurikko, toinen etupihankukkapenkin papurikko. Mitenhän nuo perhoset vois kouluttaa poseeraamaan kunnolla, että sais hyvät kuvat ja siipien molemmilta puolilta? Joku mitta ois ja hyvä olla hollilla. Vielä enemmän arvostasin, että kun osaavat lentää lasiterassille, missä reilusti yli puolet seinistä on auki, niin oppisivat lentämään niistä samoista aukoista myös ulos, etenkin perhoset ja korennot, mutta ei muittenkaan ötököitten tarvis sinne jäädä losseroon. Harmittaa heidän puolestaan, ja pelottaa meidän vanhuksien puolesta, kun taloustikkailla seisten yritetään opastaa heidät lentämään vapauteen. Aika usein onnistuenkin tosin, eikä vielä oo kumpikaan pudonnut tikkailta.
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 18, 2024 22 : 09
Mitenhän nuo perhoset vois kouluttaa poseeraamaan kunnolla, että sais hyvät kuvat ja siipien molemmilta puolilta?
Etyyliasetaatilla ja levityslaudalla. Päiväperhoset voi oppia humaaneillakin keinoilla, mutta muissa perhosissa on niin paljon niin hankalia lajiryhmiä, ettei niihin oikein pääse käsiksi kuin keräämällä ja määrittämällä kokoelmaa.
Vielä enemmän arvostasin, että kun osaavat lentää lasiterassille, missä reilusti yli puolet seinistä on auki, niin oppisivat lentämään niistä samoista aukoista myös ulos,
Tuo on tekemätön paikka. Joskus harmittaa, kun näkee vanhoissa rakennuksissa kuolleita hyönteisiä ikkunoilla, vaikka vieressä on ruutu rikki. Lasi on täyttä teknomagiaa hyönteisten aivoganglioille.
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 17, 2024 11 : 17
Ei meijän perhoskirjan perusteella ihan varmaa tunnistusta osattu, mikäpä lie merkiltään?
Tumma- tai metsäpapurikko, kuvasta ei näe kokoa joten aika mahdoton sanoa varmasti. Kuvausajan perusteella veikkaan metsäpapurikko (lentoaika touko-kesäkuu), kooltaan isompi tummapapurikko lentelee pääosin heinäkuussa (kesä-heinäkuu). Molemmat ovat yleisiä lajeja.
Eiköhän tämä ole metsä-, koska noin voimakkaat viirut etusiiven etureunassa.
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 17, 2024 11 : 17
Ei meijän perhoskirjan perusteella ihan varmaa tunnistusta osattu, mikäpä lie merkiltään?
Tumma- tai metsäpapurikko, kuvasta ei näe kokoa joten aika mahdoton sanoa varmasti. Kuvausajan perusteella veikkaan metsäpapurikko (lentoaika touko-kesäkuu), kooltaan isompi tummapapurikko lentelee pääosin heinäkuussa (kesä-heinäkuu). Molemmat ovat yleisiä lajeja.
Eiköhän tämä ole metsä-, koska noin voimakkaat viirut etusiiven etureunassa.
On tummapapurikko. Etusiivessä lähin juova lähes suora. Metsäpapurikolla juovassa jyrkkä mutka.
Tänä vuonna ei lentoajoista voi varmuudella päätellä lajia tai ei oikeastaan koskaan. Raahessakin ensimmäinen tummapapurikko oli lennossa 12.6.(aikaisin havainto 9.6.2013, silloinkin oli kaikki todella aikaisessa):
JL Anttola kirjoitti: ↑Kesä 17, 2024 12 : 40
Pari päivää aikasemmin kävelylenkillä metsätien varrelta kuvasin perhosen - taskussa mukana kulkeneella pikku-epelillä eli Olympus Pen EP-L6 -taskujärkkärillä ja 14-42 millin pannukakkuzuumilla - mikä saman kirjan mukaan oltiin tunnistavinaan just metsäpapurikoksi; liekö sattunu oikein? Tää yksilö näytti siivistään taas nimenomaan yläpuolet, ja suhtautu myönteisesti kuvaukseen. (Jos ois sattunu olemaan millejä mukana optiikassa, ois hyvinkin voinu saaha jonkun kunnollisemman.)
Ens muistelin noita samankokoisiksi, vaan oiskos tää alemman kuvan ollu kuitenkin pikkasen isompi?
Toissapäivänä istuin pihalla puolisen tuntia. Ensin tietsikkahuoneen ikkunan alla, sitte keittiön ikkunan alla. Alle viiden metrin päässä ovesta, eli selusta turvattuna. Sarjakuvia kuvasin. Aiheena oli Rimski-Korsakovin teema - kumpi lie säveltäjä, kumpi sanottaja - eli kimalaisen lento. Kennolle tuli yli 1300 ruutua... tais olla sarjakuvausasetukset turhan hätäsellä. Parisattaa niistä jatko kennolta kuvankäsittelyyn, mikä on vielä vaiheessa. Laitan ensimmäiset maistiaiset tähän:
Toissapäivänä istuin pihalla puolisen tuntia. Ensin tietsikkahuoneen ikkunan alla, sitte keittiön ikkunan alla. Alle viiden metrin päässä ovesta, eli selusta turvattuna. Sarjakuvia kuvasin. Aiheena oli Rimski-Korsakovin teema - kumpi lie säveltäjä, kumpi sanottaja - eli kimalaisen lento. Kennolle tuli yli 1300 ruutua... tais olla sarjakuvausasetukset turhan hätäsellä. Parisattaa niistä jatko kennolta kuvankäsittelyyn, mikä on vielä vaiheessa. Laitan ensimmäiset maistiaiset tähän:
Lisäsin albumiin toisenkin lentoonponkasun, ja tässä siitä malliksi yks:
Likkerissä on terävääkin Rimskiä - vai Korsaankovskia. Aikas hitaalla olet malttanut laukoa - siis sulkimella 1/640. Kimut on hyvin ruudussa, miten isolla tarkennusalueella laukoilit, missä tarkennuspiste, tirppatunnistuksella? Ittellä hakemista tarkennuspisteen saamisessa/pysymisessä lentävään ötökkään, ötus karkaa aika pikaisesti pehmeälle alueelle, isolla kehyksellä tarkennus jämähtää helposti kukkaan tms. Näin siis kovin läheltä yrittäessä, kauempaa helpompaa.
Näitä ei oo hirveesti roppailtu; aika likeltä lauottuja. Pro Capturella, ei lintutunnistusta, jatkuva tarkennus. Onnistumisten niksi oli se 1300+ kuvaa, niihin mahtu muutama osunu... ja ihan samat huomiot. Tännää oli tarkotus kokeilla hitaalla sarjalla ja lintutunnistuksella, mutta sinni ei riittäny ees tuossa talon eessä lenteleviin muutamaan kopteriin, kun paarmat alko käydä kimppuun. Kimmoja ois kyllä laumoittain tarjolla sparrausvastukseks noissa etupihan kangasajuruohoissa, minkä värimaailma tarjoaa kohtuullisen taustankin välillä.
Tietokoneen uusiminen muutti kuvien tuontia kamerasta aika ratkasevasti. En oo ees siirtyny OM Workspaceen, suoraan Lightroomiin vaan. Muutamissa sekunneissa on esikatselukuvat Lightroomin ruudussa, ja siinä ensin oletukseks kaikki "ei tuoda" asetukseen, ja nopeella kuva kerrallaan selaamisella läpi, ja mitkä näyttäs olevan tarkennus edes sinne päin, niihin ruksi että tuodaan. Ja siis alle 200 yli 1300:sta tuli ensimmäiseksi saaliiksi; niissä muutama tuollanen sarja, missä ei läheskään kaikki tarkennuksessa. Yksittäisiä kuvia on vielä aika lailla poimittaviks, kun jaksan vielä kerran käydä läpi.
Samoja harjotuksia, metodia etitään. Toivottavasti polkupyöräradalla on jotain tapahtumia, sielläkin vois käydä testailemassa kameran asetuksia. Motocrosskisoissa kameran kilpa-auto tai moottoripyörä -tunnistus toimi niin hienosti, miksei se muka löydä noita ötököitä...
Valotusajoista vielä. Oli ideana koittaa saaha ne siivet sellasena sumuna tai kiiltohäiveenä kuviin, aika harvaan silti tuli sellasia.