Myö mentiin tuonne:
Tuolta myö tultiin. Keskellä kuvaa, tarkkaan katsoessa, näkyy meidän Hyundai. Tästä vastavalokuvasta ite tykkäsin, puitten latvoissa mukavaa kiiltoa ja utua, tai jotakin:
No ei siellä ihan keskenään tarvinut olla:
Selkiä, salmia, saaria. Ja saarissa kalliokumpareita. Tää kuva nousi vaimon suosikiksi:
Tilaa ja tunnelmaa. Katse ei törmää ensimetreillään mihinkään, valoa riittää, äänet puuttuvat kokonaan. Paitsi takaisin autolle kävellessä alkoi ensin tuntua ja sitten kuulua kumma kumu, ja kohta katse löysi noin kilometrin päässä tulevan auton. Isomman näköisellä, pitkän kabiinin lavamaasturilla tuli joku porukka, yhytti jäätien ja kääntyi kohti Anttolaa. Muutama pakkaspäivä on jäitä vahvistanut, varsinkin kun lunta ei juuri ole. Pakkasta oli tänäänkin 10...15 asteen välillä, mutta aivan tyyni keli, oli aika helppo varustautua sen verran ettei tuolla palele. Mutta joko vahva usko tai hyvä vesistön tuntemus tarvitaan autolla ajeluun vielä tuolla jääkentillä. Varmasti on jäätä autolle riittävästi, paitsi virtapaikoissa salmissa, ja joissain muissakin tunnetuissa ohuen jään paikoissa. Jos ne tietää, ei ole hätää. Me emme tiedä, siksi liikumme vain siellä, missä on jonkun yli satakiloisen jäljet. Ja Hyundailla vain jäätiellä, mitä aurataan pick-upilla. Vuosia sitten ajelin leikki-endurolla, siis moottoripyörällä tuolla, mutta visusti moottorikelkan reittien vierillä. Silloin tuli vastaan sellaisia salmia, missä kelkat olivat koukanneet saaren läpi, eikä salmen läpi. Arvelin silloin, että syystä, eivät mielenkiinnosta, ja menin myös kelkkauralle siinä. Tämä siis silloin lopputalvesta, paksun jään aikaan.
Vielä linkki likkeriin, missä 8 kuvan kansio, samoja maisemia: https://flic.kr/s/aHBqjC2Duz
Jaakko (olipa muuten mukava räiskiä kuvia sinisestä taivaasta ja valkeasta lumesta, kun oli pallerot poistettu kennolta...)
