Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kuvasin kesän alkupuolella yhen rullan Kodak XP2 Super400 mustavalkeeta filmiä, ja vielä puolikinolla, eli Olympus Pen F 60-luvulta.

Ensimmäisen kuvan tänään kuvasin digiks VALOIn tötterön läpi. Sain suunnilleen viriteltyyn systeemin kasaan, kuvaus käyp melko joutusasti. Mutta kun digikuvan kääntää positiiviksi, siinä on taas ne tuhat tai ainakin kymmenen vipua, millä voip kuvaa käännellä ja väännellä, siis kontrasteja ja valotuksia eritummuisille alueille.

Ja niitten kanssa nyt vähän pallo hukassa; mitä sille pitäs tehä, mikä ois tavote?

Laitan sen ainokaisen prosessoidun esimerkiks, mitä tuolle tekisitte:



Niiko näätte, potrettikuvasta on kyse, eppäilisin henkilöiks marskia (vaikka pää jäi pois), von Döbelniä, ja Sven Tuuvaa, ja oiskos Stoolkin joukossa? Mikkelin torilla kokoontuivat kesällä.

Mutta mitä tuosta vääntäsitte ja mihin suuntaan - mustia, valkosia, kirkkaita, varjoja, kontrasteja?

Kuvan tarkkuus on mitä on, ei tuo Pen F ja sen etsin ihan maailman helpompia ole tarkentaa... ainakaan miun silmillä. 38mm f/1.8 opiska ollu nokalla, siis puolikinolla vähän päälle 50mm kuvakulma sillä tulee. Tai siis tarkasti ottaen kerroin kinoon on neliöjuuri kaks eli 1,41, jos halkasijan mukaan katsotaan. Omasta mielestä skannauksessa on tarkkuus noin kohtuullisesti kohillaan, rakeisuus jotenkin näkyy suurentaessa, mutta tarkennus tai vakaus tai ehkä opiskan piirtokin voip olla vähän eri maailmasta filmikuvassa ja kuvauksessa?

Jaakko

Saako kuvan kopioida muokattavaksi?

Aavan meren tuolla puolen olevalla foorumilla on ketjuja "Digital darkroom derby vol.x ", joissa veivataan aina tiettyä kuvaa kukin oman makunsa mukaiseksi. Ihan mielenkiintoista kamaa.

Nik Collectionin SilverEfex on aivan perhanan hyvä mv-skannien säätöön. Homma menee niin että Photoshopissa mustavalkokuva tai -skanni käännetään ensin RGB-kuvaksi jos ei ole jo ja sitten vaan plugari auki. SilverEfexin säädöt on tehty nimittäin mustavalkoisen paletin säätämiseen. 16bit MV-skanni antaa hyvän lähtökohdan tai superresoluutiolla tehty kameraskanni.

Tuolla olen puupönttökuvat työstänyt ja ehkä jotain paikallista pikkusäätöä loppuun.

SilverEfex on kyllä aivan omaa luokkaansa mv-kuvien tai sävytysten teossa. Tämä värikuva SilverEfexin oranssin filtterin läpi kevyellä toonauksella eli 5% värikuva kuulta mv:n läpi. Ja tässä versiossani 6.13 on lisäksi 14 erilaista kehystä kuville. Sais olla enemmänkin.

Mulla o vieläki se Googlen aikainen versio mikä oli ilmainen käyttää. Hyvin se pelaa pl. windowsin puolella skaalaus ei toimi fonttien suhteen. 4K-näytöllä joutuu tihrustamaan.

Hyvän skannerin tekemä 16bit MV-skannihan on aivan täysi pannukakku sävyiltään ja SilverEfexiin tunkattava tuleekin olla että säätövaraa löytyy.

Minullakin oli se alkuperäinen googlen ilmaisversio pitkään käytössä, mutta kyllästyin siihen pieneen näyttökuvaan ja ostin virallisen version joskus 4-5 vuotta sitten. Enää ei tämäkään kutos-versio anna päivittää nyt syksyllä tulleeseen seiskaan ilmaiseksi vaan huuta lisää rahaa kuten kaikki muutkin.
Muita kunnon ohjelmia tästä Nik Collectionista en itselleni ole löytänyt, joten taidan pari kierrosta päivityksiä jättää väliin.

Jees. Se terävöitysmoduuli on joskus ihan asiallinen mut muuta ei se paketti sit tosiaan tarjoile.

Jaakko, eihän mustavalkoinen mikään väritön ole.

Nik Collectionin SilverEfex alkoi kiinnostaa miutakin.

Kiitokset kaikille, sulatellaan! Just digitoin 77 kuvaa 36 kuvan rullasta... nuuka mies on aina nuuka mies!

Ja PHy, aivan vapaasti, pääsetkö tuosta eteenpäin vai haluaisitko jonkun muunlaisen version pohjaksi? Laitan, jos osaan. Tai vaikka kaikki 77... no eikäku pointti on tietysti yrittää vääntää ite; oishan se Rahulan mies mikä filmit kehittää pienellä korvauksella skannannu kaikki kuvat ja laittanu sähköpostilla, mutta ei tässä nyt helppous oo pointti... ainakaan vielä! Mutta opastus kelpaa edelleen, jos jotenkin pääsis metkuista kiinni!

Skannauksessa meni vähän säätämiseksi, kun luulin, ettei 60mm makrolla saa puolikinoa niin kuvatuksi, että kennon kaikki pikselit tai melkein kaikki on käytössä. Virittelin ongenvavan - adapteri, loitot, manuaalilinssi - digikameran eteen, ja ajauduin erinäisiin vaikeuksiin. Siis m43-loittoja ei ole, vanhaan filmi OM:ään on, se ajoi tuolle polulle. Kunnes kuitenkin kokeilin suoraan m43:n 60mm makroa, ja tarkentaahan se niin lähelle, että puolikino täyttää ruudun! Ite asiassa ensimmäisellä kokeilulla tarkens, mutta ei mahtunu puolikino ruutu kennolle, piti laittaa VALOIn väliputkeen pikkusiivu lisää väliin. Siinä VALOI on tehnyt hyvää työtä; metallinen se väliputki, mukana 4 kpl 40mm, yksi 20mm ja yksi 10mm pituinen putki, kaikissa kierteet päissä, eli 0...190 millin pätkän saa linssin ja valolaatikon väliin, 10 millin askelella. Myös sovitusrenkaita kiitettävä määrä paketissa.

Jaakko

PS. Ja mielellään laitan vaikka muutaman kuvan tänne, vaikka sellasena kun ne on kuvattu eli diginä mutta negatiivina - siis .orf tiedostona silloin, tai miten vaan, kun joku osaa kertoa miten se laittaminen tapahtuu, ihan vapaasti käsiteltäviksi. Oppia tarvin joka tapauksessa.

Ja PHy, aivan vapaasti, pääsetkö tuosta eteenpäin vai haluaisitko jonkun muunlaisen version pohjaksi?

Kyllä tuo piisaa, kun mun lähtökohdat asiaan poikkeaa tekniikkafriikkien lääkkeistä.

1. Veisin tämän kuvan osaavan liikkeen printattavaksi tai paperikuvaksi kehitettäväksi. Määräisin heidät mitä ankarimmin kroppaamaan etualan kiveystä pois, kuva voisi olla neliskanttinen ihan hyvin.

2. Käsittelisin kuvaa vähän vanhemman näköiseksi ihan perustyökaluilla. Filmikuva on filmikuva, eikä sen veivaaminen huipputekniikalla digikuvalta näyttäväksi ole kovinkaan mielekästä puuhaa. Miksi yleensä ottaa filmikuvia jos niitä ylenmäärin digitaalisesti silittelee? Kyseessä on eri eläimet.



Oma näkemys, GIMPillä hiukan lisätty kontraa, kropattu, poistettu inan verran kohinaa ja lisätty aavistus seepiaa. Ei mitään merkillistä immelmannia siis käytetty.
Kuva on muuten oikein mukava ja tunnelmallinen ihan tuollaisenaankin.

Loppukaneetiksi voin todeta ettei tämä palsta sovi minulle ensinkään.

Siloittelu ei ole SilverEfexin idea. Vaan se et sillä hallitaan kuinka paljon mustaa ja valkoista kuvassa painotetaan. Kohinanpoisto on sit eriksee. SFX:llä käytännössä luodaan vedostettava kuva. Plugarilla hallitaan kontrastia. Ja jos pohjana on RGB-värikuva superresoluutiokamerasta, kanavamikserillä saadaan aidot värisuotimet käyttöön eikä tarvi askarrella niitä linssin eteen.

Kaikki laakafilmiskannit aina tuolla käsitellyt valmiiksi kun skanneri tarjoo haaleampaa mitä MV-digi antaa neutraalilla sävykäppyrällä tän päivän Adobessa.

Mukavan näköinen on tuo PHyn versio tuhvasta ja kumppaneista!

Jos minulla on tavoitteena muovisen näköinen, ohjelmallisesti siloiteltu valokuva, sen toki otan kännykällä; sillä halpiksella, mikä taskussa kulkee. Jos taas on tavoitteena äärimmäinen määrä piskeleitä, otan kuvan järkkärin HR-moodilla.

Filmikuvaus on omanlaistaan hifistelyä, tavoite on toinen. Rae ei pelkästään saa näkyä, sen pikemminkin pitää näkyä. No ei kuvien ihan noin tuhnuja tarkkuudeltaan tarvitsisi olla...

Filmikuvien - eritoten näitten 60-lukusella puolikennosella kuvattujen - kanssa kipuilen kuitenkin noiden harmaan sävyjen kanssa. Ne ovat omissa silmissä ensin kovin kovin hailakkaita, ja etenkin kirkkaus puuttuu. Ja kun väännän aikani, ja menen hetkeksi koneen äärestä pois, kuva palatessa näyttää ylikontrastiselta, ei ole taaskaan hyvä. Siis omaan silmään.

Täytyy katsoa toisten ottamia ja käsittelemiä, mikä olisi se oikea määrä kontrastia. Tietysti, jos sävyjä puuttuu välistä kovasti jo filmin valotuksessa, vaikea niitä on sinne jälkeenpäin loihtia. Kovin montaa filmiä tuskin vuosittain tulen valottamaan, ei tästä vielä olla taidetta tekemässä, mutta jos edes joskus syntyisi tunne, että nyt tuo kuva näyttää aika mukavalta, eikä se tunne olisi olutta ja menyttä heti seuraavalla vilkaisulla, tämä sivuraide filmimaailmaan olisi jo palkitseva.

PHy:n bw-kennoisella otetut kuvat ovat aika mukavia silmälle, mutta siihen tasoon ei riitä minulla osaaminen eikä ehkä kalustokaan kaikilta osin. Malleja katselen, mielipiteitä kuuntelen, ja yritän hieman enemmän itseäni tyydyttäviä filmikuvia - myös mustavalkoisia - jatkossa tuottaa?

Tuon käsittelyohjelman vaihtaminen voisi tuoda uutta potkua. Ja vaatia uutta opiskelua. Voi olla, että pääsisin riittävään tulokseen nykyisellä Lightroom - Negative Lab Pro yhdistelmälläkin, kun oppisin niitä vipuja käyttämään ja hieman enemmän ymmärtämään niitten vaikutusta, nimenomaan yhteisvaikutusta. Nyt olen tuonut ehkä keskentekoisia kuvia takaisin Lightroomiin, ja edelleen säätäminen on aika hankalaa, kun vivut näyttävät positiivin säätösuuntia ja vaikutuksia, ja taustalla säädetään negatiivia.

Eiköhän tämä tästä johonkin päin muutu, kun vain jaksaa syventyä.

Kuten totesin, malleja katselen, mielipiteitä ja neuvoja kuuntelen mielelläni!

Jaakko

PS. Jos joku on katsellut, niin muutama aika sitten lisäsin Lamborghiniin puuttuvan keulan niin, että Photoshopin tekoälyyn perustuvalla laajennustyökalulla vedin vain uuden reunan kuvan ulkopuolelle, ja ohjelma itsenäisesti täytti uuden tilan aikaisemman kuvan perusteella. Ja huitaisi vielä mojovan uuden keulaspoilerin nokalle; liekö löytänyt mallin Lampon omasta rata-autosta vai jostakin vastaavasta Ferrarista? Mitähän jos tuota Marskin kuvaa jatkaisi ylöspäin sopivasti ja antaisi tekoällille vallan...

PS2. Kuvien rajaukseen olen ottanut filmikuvissa sellaisen periaatteellisen kannan, että en muuta ollenkaan alkuperäistä filmikuvaa miltään osin. Digikuvaukseen kuuluu sellainen käsittely luonnostaan, filmikuvauksessa haluan - ainakin toistaiseksi - palata aikaan, kun kuva tuli eirien laprasta sellaisena minkälaisena olin sen kameraan räpsännyt, ei voinut vaikuttaa laukaisimen painamisen jälkeen. Vaikka usein syyhyttäisikin rajata...

Mä silmin väsynein nään kuvat hukkuvat...

Yhestä tein tämmösen. Samasta filmirullasta löytyi, eli samalla kalustolla kuvattu ja skannattu. Saa nähä miltä huomenna näyttää?

Tein vielä toisen version; näistä tai näiden "paremmuudesta" kommentteja kuulisin mielelläni!



Teos on "Rauhaan" niminen muistomerkki, tekijä kuvanveistäjä Heikki Varja. Muistomerkki on Mikkelissä Harjun hautausmaalla. Muistomerkin paljastusvuodeksi kertoi yksi lähde 1961 ja toinen 1962, niillä huitteilla lienee tapahtunut.

Jaakko

Kuvaajan torsoksi rajaamasta Marskin patsaasta Photoshopin tekoälyn parentama versio:

Jaakko, käy vaan tänään aikaisemmin nukkumaan.

Nyt käänsin yhen kuvan Lightroom Classicissa, simppelisti ensin vain vedin tone curven vice versa -asentoon, ja sitten slidereilla säätöjä. Tää kuva oli varsin mieto, melkein samanlaista harmaata kaikki tyynni. Ens tuntu, ettei tuu mittää - tää olikii ohitettu Negative Lab Pro käsittelyssä toivottomana tapauksena. Sitte ku ymmärsin, että niitä vipuja tai säätöjä on tartuttava raskaalla kädellä kiinni, äärilaitoihin asti, ja erilaisilla yhistelmillä kokeiluja, niin löyty sieltä sisästä jonniinlainen kuva!

Tällänen:


Voip olla, että mustavalkeet mennee melkein helpommin Lightroomissa?

Jaakko

PS. Mitähän jännää tähän kuvaan vois lisätä tekoälypuolella...
PS2. Vähä laitoin seepian suuntaan, liekö männy liikaa?

Jaakko, näitä projekteja on hieno seurata kun jaksat(te) vielä avata kirjoituksin tänne nykysomen ulkopuolelle. Oma elämän tilanne on vielä niin hektinen ettei voi kuvitella saada aikaan, mutta ehkäpä vielä jokunen päivä tulevaisuudessa. Kuvaamisen lisäksi nyt käytän sen rahulan miehen palvelua suosiolla. Mutta kiitos kokemusten jakamisesta, näistä tosiaan oppii ainakin pohtimaan asiaa.

Kiitos, hiltieetu! Mieltä lämmittää, jo sekin, jos joku on lukenu... vaikka sellanen itsekäs lähtökohta näissä itelläni on, että omat ajatukset selviää parhaiten, kun kirjottaa johonkin niitä! Paras keino oppia ymmärtämään jotain vaikeeta on yrittää opettaa sitä toisille; vaikka kukaan muu ei oppis, niin itelleen, kun vuoden pari tai vuoskymmenen on jotain asiaa opettanu, ni jossain vaiheessa se yhenäkin aukiaa!

Jaakko

tervehdys
On tämä aitta nyt paljon kivemman näköinen kuin ne vihertävät aiemmat kuvat. Vasen räystäänalunen saisi mun makuun olla tummempi, ja kontrastia ehkä muutenkin enemmän. Oletko kokeillut valotuksen haarukoinnilla hakea parhaan aihion kääntöhommaan, tahi hdr-kuva.

Vuohi katolle, vasemman räystään päälle, ja papparainen piiputtelemaan penkin tapaiselle, tuli ekana mieleen.

Mukava näitä kokeiluja on seurata kun itsekin tuli tuohon filmihommaan seottua.