Alkaen vuosituhannen vaihteen tienoilta, 350 kirjavalla kalustolla kuvattua (jopa jokunen kännykän 600x1200 kuva) valotusta julkaisukuntoon. On se kova homma!
- 350 kuvan setti on saatu ensin ottamalla koko LR:n kuvakannasta halutut ja sen jälkeen vajaasta tuhannesta kuvasta yksi kerrallaan valiten.
- Kuvaaja on kirjaimellisesti räpsijä-tyyppiä, jolloin mitään kameran asetuksia ei ole ruuvailtu (kameran jpg-konversiota varten), eikä tähän settiin ole sattunut yhtään raw-kuvaa mukaan.
- Kuvat on usein rajattu ahtaasti, eikä ole huomioitu kameran asentoa juurikaan. Pystysuorat sitten harottaa ja/tai kuva vaatisi rotaatiota. Mutta milläs rotatoit kun pääkohteelta katoaa puoli päätä. Pakko jättää kaatuvia seiniä ja vinoja horisontteja.
- Suurin osa kuvista on käsiteltävä itsenäisesti alusta alkaen, eikä käsittelyä pääse kopioimaan edellisistä kuvista.
- Kuvissa esiintyy usein pieniä lapsia, joilla ihon väritys on vielä hieman sinertävä, eräällä vaimoihmisellä on uskomattoman vaalea iho ja hänen puoliskollaan tietysti suomalaiseksi erittäin ruskean punakka, eikä kuvasta löydy valkotasapainopipetille paikkaa, josta sais lähtöarvot. Välillä jää miettimään auringon olleen väärän värinen. Puhumattakaan sisävalaistuksesta.
Mä elättelen toivetta, että puoliskosta tulis kuvaaja, joka ajattelee ensin ja ottaa kuvan sitten:) (Kyllä hän on hyvä puolisko ihan näinkin)
Osa kuvista muuttuu uskomattoman paljon edukseen, ja antaa onnistumisen elämyksiä. Välillä ihmettelen kuinka paljon jpg-kuvaa sai säädettyä. Ja sitten toisen kuvan kohdalla harmittelee lopputulosta - jos olis otettu raw-kuvana, niin olis saanut loistavan otoksen.
Pehva ja selkä on sitä mieltä, että kuvatessa pääsee helpommalla, kuin kuvien käsittelyssä.
Jos hääkuvaaja käsittelee pieteetillä keikan sadat kuvat, niin voiko siinä enää päästä tuntipalkoille ollenkaan. Osa ammattitaitoa taitaa ollakin asetusten ruuvaaminen kuvaamisen aikana niin, että kameran jpg-kuvat on suhtkoht julkaisukuntoisia.
Ilmeisesti raw-kuvaus ei juuri hääkuvaajalle kannata.
