Mitkä ovat ne tekijät, mistä suttualueen pehmeys tai sen puute muodostuvat? Miksi toinen linssi piirtää samoilla valotusarvoilla nätin ja pehmeän suttualueen, ja toinen linssi sellaisen, että silmiin sattuu kun katsoo? Aivan oikeasti koen joissain kuvissa, että silmiin sattuu, ei siis ollut vain kielikuva. Johtuuko se siitä, että silmä kokee, ettei tarkennus ole kohdallaan, ja yrittää epätoivoisesti hakea tarkennusta kohdalleen, ja toisessa kuvassa silmä vain toteaa, että tuon kuuluu näyttää tuollaiselta, ei tarvi tarkentaa eikä hakea...
Ja lisäksi mielestäni ei ole kysymys pelkästään linssin ominaisuuksista. Samalla linssillä, samoilla arvoilla ja samoilla kohteen ja blurrialueen etäisyyksillä toinen tausta on kaunis, toinen äärimmäisen ruma, tai oikeasti "silmiä satuttava". Jotenkin yhdistän asioita niin, että jos siinä taustassa on paljon kontrastia ja paljon pieniä yksityiskohtia, niin vaikka kuinka blurraa käsittelyssä lisää, niin aina vain on niinkuin neuloja silmiin työnnettäisiin. Vai onko se silloin historiatieto; tuo kuva sattui aikaisemmin silmiin, sattuu se sitten vieläkin, tee mitä teet?
Laitan tähän esille yhden kuvan kahtenä eri kehitysversiona. Toisessa on kaikki mahdolliset blurrauksen ja kontrastin vivut taustasta vedetty suunnilleen äärilaitoihin, ja ei vain tokene mieleiseksi. Nyt siis vain tuosta blurrista kyse, kuva kokonaisuutena olkoon tässä sivuroolissa.
Tälläisenä tämä on esillä ollut, ja minun silmin katsottuna ruma epäterävä alue:

Ja sitten sama kuva, mistä olen yrittänyt sutata taustaa kaikin keinoin lisää. Ja on suttaantunut, mutta aina vain sattuu silmiin!

Onko vika silmissä, nupissa, käsittelyssä vai kuvassa?
Jaakko
PS. Ei ollut tarkoitus kuvan fyysistä eikä pikselillistä kokoa muuttaa; ilmeisesti pikselimäärä tippui, kun otin terävyyttä runsaasti pois taustasta?
PS2. On tuo suttuisempi hieman helpompi katsoa tuolta ylälaidasta, mutta ei lähellekään sellainen, minkälaiseksi sen haluaisin.