Dioja digikuviksi

[HTV]

Isäni kuvasi aikoinaan paljon diafilmille ja nyt alkoi kiinnostaa diojen siirto digitaaliseen muotoon. Ilmeisesti selvästi nopein ja laadullisestikin kelvollinen tapa on käyttää makro objektiivia ja sopivaa sovitinta dioille. Kamerani on Nikon D500, joten ES-2 sovitin ja Nikkor 60 mm makro olisivat ainakin yksi vaihtoehto. Kumpaakaan minulla ei vielä ole, joten muitakin ehdotuksia otan mielelläni vastaan. Mutta mitä taustavaloksi? Ja ylipäätään kokemukset vastaavista operaatioista kiinnostavat.

[Pan]

D500 taitaa olla kroppikennoinen, joten 60mm optiikka saattaa olla liian "pitkä" ES-2:lle. Tai tarvitset stepup-renkaita, jotta dia on riittävän kaukana optiikasta. Tai ehkä lyhyin markorosovite. Valaistukseksi riittää valkoinen iso paperi ja salama, jolla kameran edessä esim. 1m päässä oleva paperi valaistaan. Kun ES-2 (tai vanhempi ES-1) rungon kanssa on yksi kokonaisuus, niin tärähdysvaaraa ei ole.Toki jalusta helpottaa kopiointia.

Mutta yksitellen homma on hidasta, joten kopioitavat kannattaa kaseerata ennakkoon. Ja parhaan laadun saamiseksi dian pitää olla puhdas. Eli lasilliset on syytä putsata huolellisesti, usein jopa avata putsausta varten. Mä digitoin makrolla diat suoraan lippaasta projektorin avulla. Siis projektorin optiikka pois ja kuvaus sitä kautta suoraan kuvaportista. Näin sain reilun 10000 kuvan digihakemiston, josta poimin erikseen yksitellen käsiteltävät (150 - 200) ES-1:llä digitoitaviksi. Toki kaseerauksen voi tehdä projisoimalla kuvat seinälle tms. Mutta ES-1 olen jo myynyt pois.

[Lumikenkä]

Digitoin muutama vuosi sitten n. 6000 diaa ja joukon negatiiveja Epson 500 tasosakannerilla, jossa on diakehys. Siihen saa kerralla muistaakseni 5 diaa. Ohjelmana käytin ensin skannerin omaa ja sittemmin Vuescania. Oikein valotetuista tulee ihan kohtuullista jälkeä, tiheät on hiukan haasteellisia, mutta monivalotus auttaa. Puhtaus on puoli ruokaa eli roskanpoistoautomatiikka syö tarkkuutta ja jälkikäsittelyä tulee rutkasti, ellei dia tai nega ole mahdollisimman pölytön.

[Pan]

Skannerien roskanpoistosoftat eivät toimi kunnolla Kodachromediojen kanssa. Lisäksi skannerit ovat suhteellisesti hitaita digikameralla kuvaamiseen verrattuna. Kameralla pystyy myös helpommin korjaamaan alivalottuneet, johonkin rajaan asti. hyvän skannerin ja sen softan hinnalla saa useita ES-2 kopiointimötikkää. Ja laatu on just niin hyvää kuin diassakin. Kunhan siitä kopiointilaitteessa ei ole omia linssejä. Makro-optiikat on myös suunniteltu tasolle.

[valo505]

Mulla oli paljon dioja jotka kuvasin suoraan valkokankaalta projettorin avulla. Oli helpoa ja nopeeta. Kaksi kaukosäädintä kädessä, vuoronperään niitä painellen muutaman sekunnin välein. Kuvan laatu on riittävän hyvä, ottaen huomioon, että diat olivat jo kymmeniä vuosia vanhat osin ja huonokuntoisia. Käytin automaattisia kamera asetuksia joka nopeutti huomattavasti. Mutta tietty, ei kaikilla ole näitä laitteita saatavilla, joten.....

[rocinante]

Kroppikennolle ja Es-adaptereille sopiva macro on Nikonin 40mm, niin ei tarvi pelata erilaisten soviterenkaiden kanssa. Ja selviää halvemmalla.

Es-2 -sovitteen mukana tulee kehystetyille diolle pidike, johon saa 2 kehystä kerralla, mutta siihen mahtuu vain kaikkein ohuimmat lasittomat muovikehykset ja vanhat Kodakin pahvikehykset.

Kehystämättömille ruuduille mukana tulee 6 kuvan pidike, mutta sen huono puoli on, että se aavistuksen rajaa kuvaa, aiheuttaa sen reunaan pieniä heijastuksia, ja jos filmin ruutujen välit eivät ole täsmälleen identtiset ja samat kuin pitimessä, filmiä joutuu hienosäätämään kohdalleen aina ruutujen vaihdon välillä.

Kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole Nikonilla ajateltu loppuun asti.

Lisäksi haluan digitoida filmiltä koko kuva-alan. Olen ratkaissut ongelman Gepen saranallisella ja nastallisella kehyksellä, jonka kuva-aukkoa jyrsin Dremel-tyyppisellä pienoisporalla ja sen jyrsinterällä noin 1mm kanttiinsa isommaksi. Gepe ei mahdu paksuutensa vuoksi Nikonin kahden kehyksen pitimeen ja on liian ohut laittaa Es-2:n kitusiin sellaisenaan. Jyrsin vastaavan aukon ohueen muovikehykseen ja liimasin sen Gepen taakse. Yhdessä kehyksien paksuus on sopiva ja sovittimen jouset pitää sen tukevasti paikoillaan.

Lopulta päädyin jyrsimään Gepestä ulkosivujen pykälät pois, jolloin voin kuvata sillä myös leikkaamattomat stripit. Hidastahan tuo on jos pitäisi tuhansia dioja digitoida, mutta ainakin D850:lla saa laatua mitä tuskin millään, ei ainakaan ES-2 -hintaisella, skannerilla voi saavuttaa.

Ohuiden pahvikehysten digitointiin ES-2 on varsin näppärä, jos kehyksen aiheuttama pieni rajautuminen ei haittaa.

[rollimetsa]

Itse olen tehnyt vastsaavan projektin, eli skannasin n 3 000 isäni diaa ja vielä ehkä 5 000 omaa kuvaani digitaaliseksi. Melkein suosittelen jonkilaista digikameraratkaisua, jos diat ovat puhtaat. Itse tein reflectan diaskannerilla, jossa on infrapunaroskanpoisto, mikä auttoin paljon, koska osa dioista oli kovin likaisia.

Käytin siis paximatin 100 dian pyöriviä lippaita ja tuo skanneri skannasi 100 diaa automaattisesti, ellei sitten jumiutunut. Käytin myös kalibrointidiaa yleisimmän fuji filmin mukaan, mikä kyllä kivasti korjasi sävyjä. Aikaa meni kyllä rutosti (useampi viikko), eikä ilman tuota automaattiskanneria hommassa ole mitään järkeä.

Skanneri on edelleen minulla ja voin myydä kyllä jos joku sellaista kaipaa. Malli on Reflecta DigitDia 5000. Ostin käytettynä ja tuolla on nyt arvioituna skannattu yhteensä n 12 000 diaa. Skannerit kestävät yleensä n 20 000 diaa.

[AnHa]

ES-2 ja 60mm Micro-Nikkor FF-kennolla sopii diojen digitoimiseen, kun kuvanlaatu on prioriteetti. Hidasta kuva kerrallaan, mutta laadukasta.

[Pan]

Malli on Reflecta DigitDia 5000.

Aikoinaan harkitsin vastaavan hankkimista duunikaverin kanssa, mutta Telefoto kerkesi myydä sen jollekin firmalle. Hintaa oli tuolloin (2008) 650€ eli aika tyyris. Saksan ebaystä käytettynäkin pyynnöt oli 500€ paikkeilla.

Joten digitointiin meni n. 5 min/50 kuvan kasetti. Plus jokunen minuutti kuvien kääntö LRssä vertical flipillä. Kun projektorin edestä kuvaa, niin kuvathan ovat lippaassa nurinpäin. Lisäksi mun kuvista yli 60% on pystykuvia, niin kuva-alan piti kattaa sekä vaaka- että pystykuvat. Mutta tarkoituksena oli luoda digitoitu hakemisto, joten n. 8MB kuvakoko oli siihen riittävä. Jokaisen dian nimenä on kasetinin numero ja sen sijainti kasetissa. Nyt löydän originaalidiat (tallessa edelleenkin mökillä kuivassa ja pimeässä komerossa) helposti ja nopeasti kuvan nimen perusteella.