Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Moi,

Jos pitäisi valita yksi tai kaksi objektiivia, joita käyttäisit ihmisten kuvaamiseen (siis lähinnä yksittäisten ihmisten tai korkeintaan perheiden muotokuviin), niin minkä polttovälin ja aukon objektiivin valitsisit?

Kiitos!

85mm f1.8 ja jos budjetti riittää niin f1.4. Ja jos isompaa porukkaa kuvailet niin joku laajakulmaisempi oman maun mukaan.

Kuvaatko m43-, kroppi-, täyskennokokoisella, vai rullafilmikameralla, palkilla... ?

Kapa

Nämä on tietysti pitkälti tyyliasioita ja muotokuvia on monenlaisia. Kinoformaatissa aiemmin 85mm oli myös mun suosikki, mutta nykyään käytän enemmän 50mm f/1.4 ja myös 35mm f/1.4. Näistä jälkimmäisistä on vaikea valita suosikkia. Tänäänkin on jo molempia tarvinnut.

Yksittäisiin ihmisiin myös 105mm f/1.4 ja 135mm f/1.8 ois kiva päästä testaamaan, mutta 70-200mm f/2.8 zoomikin toimii usein kohtuullisesti.

Oma suosikkini on EF 100mm f2.0, mutta ahtaissa studioseteissä 85-millinen on mukavampi, kun voi huseerata lamppujen välissä, eikä tarvitse niin paljoa tilaa.

Omaan mieleeni on täydellä kennolla eniten Sigman 50 mm 1,4 A. Siinä on terävä piirto, kaunis bokeh ja hienot värisävyt. Hinta oli huokea ku osti alennuksesta. Canonin 80 mm 1.2 olisi kuvien perusteella huikea lasi myös, mutta se on liian kallis. Ehkä joskus ostan sen käytettynä jos rikastun.

Kuten Kapama kirjoitti, alkuun pitäis päättää puhummeko nyt polttovälistä kinovastaavana. Oletan, että puhumme.

Voisin kuvata lähes kaikki henkilökuvat 50mm primellä (kinovastaava). Käytetty aukko tulee halutun lopputuloksen ja olosuhteiden (käytössä oleva valo) yhdistelmänä. Yleensä jotain f1.4 - f10 väliltä.

Suosittelen kuvaamaan eri polttoväleillä rohkeasti ja löytämään itselle mieluisimman tavan henkilökuvaukseen. Joku kiinteä linssi esim 35, 50, 80 on hyvä aloittamiseen tai vaikka koko uran tekemiseen.

Totta. Muotokuvia voi ottaa just ihan millaisia vaan ja ihan millä objektiivilla vaan.

Tällä hetkellä käytössä on kinokoossa 70-200mm/2.8, ja sitä käytän eniten jatkossakin. Mutta annoit mahdollisuuden kertoa myös toinen objektiivi. Se olisi valovoimainen 77/85 mm tai 135 mm riippuen tilasta, jossa kuvaan. 50 mm on minulle liian laaja, mutta ahtaassa tilassa sitäkin olisi pakko käyttää.

Tässä pari papparaisen neuvoa potrettilasiksi.
Aikojen alussa Nikkor 105mm f:2.5 oli oivallinen linssi muotokuvaukseen. Sehän on kopio Leitzin vastaavasta linssistä. Myöhemmin kuvasin Nikonin 85mm f:1.8 ja 85mm f:1.4 objektiiveillä. Se oli ennen kun digikameraa ei oltu vielä keksitty. Myöhemmin EOS-aikaan siirtymisen jälkeen, 70-200 oli oivallinen lasi.
Sitten sain 85mm f:1.2 linssin. Ensimmäisen keikan jälkeen toimituksessa laitettiin etusivu uusiksi kun kuvat tuli nähtäville. Juttua ei ollu tarkoitettu etusivulle mutta kuvien laatu oli niin mykistävä. Olin kuvannut ne täydellä aukolla. Terävyysalueen ulkopuolella oleva alue oli niin kaunis että sitä ei oltu ennen nähty. Sitä kait kutsutaan nykyisin bokeh-ilmiöksi. Käytin samaa tekniikkaa monessa henkilökuvassa myöhemmin. Niitä julkaistaan vieläkin silloin tällöin arkistosta vaikka monet kuvien henkilöt ovat vielä elossa.
En väitä että tuo Canonin linssi on nykyään paras mutta hyvä kuitenkin.
Näistä mainitsemistani linsseistä ottaisin mieluiten vanhan Nikkor 105mm f:2.5. Siitä on markkinoilla nykyaikaistetut versiot eikä sen kantamiseen tarvitse olla bodari. Sisällä kuitenkin 85 millinen f:1.8 on usein käyttökelposempi ja niiden hinta on huomattavasti edullisempi kun f:1.2 valovomaisen. Merkillä tuskin on väliä, hyviä kaikki.

Millä välillä täytyy polttovälin olla (kinovastaava) jotta lähikuvassa (esim passikuva) ei tulisi juuri näkyvää vääristymää?

Eiks joku 50 ja siitä eteenpäin täytä termit? 85 (ja niillä nurkilla) lienee hyvä polttoväli tommoseen touhuun jotta saa pikkaisen etäisyyttä kuvattavaan.

apsc kirjoitti:Millä välillä täytyy polttovälin olla (kinovastaava) jotta lähikuvassa (esim passikuva) ei tulisi juuri näkyvää vääristymää?

Tarkoittanet siis sitä "vääristymää", joka tulee, jos kuvaa liian läheltä. Posket tuntuvat kääntyvän korvien eteen. On kuvattava vähintään parin metrin päästä.

Passikuva tarvitsee tarvitsee sen verran vähän pikseleitä, että laajempikin linssi toimiii, kunhan kuvaa tarpeeksi etäältä. Rajaat sitten kuvasta sopivan kokoisen osan. Joudut tekemään rajauksen kuitenkin uudestaan, jotta saat poliisin vaatimusten mukaisen kuvan.

Jos taas muuten haluat kasvokuvan, niin sitten 85-200 mm on kyllä mukava olemassa. Ei ihme, että kasvokuvaajat pitävät 70-200 zoomista.


Jos matikka sujuu, niin kuva-alan leveys menee kennon leveyden suhteessa polttovälin. Kinokenno on 24 x 36 mm kokoinen. Jos otat pystykuvaa, niin 24 mm optiikka näyttää metrin päässä metrin levyisen alueen, kahden metrin päässä kahden metrin jne. 48 mm optiikka näyttää 2 metrin päässä metrin levyisen alueen jne. 96 mm optiikka näyttää neljän metrin päässä metrin levyisen alueen ja 192 mm optiikka 8 metrin päässä metrin levyisen alueen. Eli siis 24, 50, 100 ja 200 mm ovat siis varsin helppo muistaa.

olli R kirjoitti: Tarkoittanet siis sitä "vääristymää", joka tulee, jos kuvaa liian läheltä. Posket tuntuvat kääntyvän korvien eteen. On kuvattava vähintään parin metrin päästä.
.

Tarkoitan sitä vääristymää, mikä tulee silloin, kun laajakulmaisella linssillä kuvaa henkilöä liian läheltä. Eli nenästä tulee suhteettoman pitkä ym. Eli mikä on optimaalinen polttoväli (kino) silloin kun ottaa henkilöstä kuvan siten, että hän täyttää kuva-alan "passikuvamaisesti", eli rintakuvan. Mutta tosiaan lienee 80 mm kohdalla.

Aikoinaan lehdessä kiellettin laajakulman käyttö henkilökuvissa. Se johtui siitä kun jostain poliitikosta julkaistiin kuva joka oli otettu läheltä laajakulma linssillä. Nenä oli kuvissa suhtettoman suuri valitti ko. poliitikko. Jo silloin, vuosikymmeniä sitten, oli havaittavissa jonkilaista poliittista ohjailua median suuntaan. Nyt kun tekeminen on vapautunut voisi ajatella että pieninenäisiä poliitikkoja on hyvä kuvata läheltä laajiksella. Isonenäisiin ja tavallisen klyyvarin omaviin, voi käyttä edelleen noin lyhyttä telettä joka toistaa kasvojen mittasuhteet oikein. Muistakaa tarkentaa silmäripsiin ja katsokaa miten valo muotoilee kuvattavan kasvot.
Rembrantin kolmio on vieläkin hyvä lähtökohta muotokuvien valaisussa.
Garavaggion sommitelmat ovat oiva oppi ryhmäkuvien suunnittelussa. Nämä vain esimerkkinä ajalta ennen valokuvan keksimistä.

600/4

https://www.youtube.com/watch?v=ECO2WSh-8Jk" onclick="window.open(this.href);return false;

--